Valiokunnan vieraana
Eduskunnan valiokuntien kuulemisissa lobbarin sana painaa yhtä paljon kuin asiaan perehtyneen tutkijan.
Olen tänä vuonna käynyt poikkeuksellisen ahkerasti eduskunnassa. Kutsuja on tullut muun muassa valtiovarain-, talous- ja tarkastusvaliokuntien kuulemisiin. Kerran kolmeen eri valiokuntaan samalla viikolla.
Useimmiten kuulemisissa on ollut kyse koronaepidemian vaikutuksista talouteen. Aika usein myös yritysten tukemisesta koronaepidemian yli.
Valiokuntien kuulemiset eivät ole julkisia, mutta kaikki sanomiseni löytyy valiokuntien sivuilla julkaistuista lausunnoista. Samassa paikassa ovat kaikkien muittenkin asiantuntijoiden lausunnot, joten mitään salaisuuksia en tässä kolumnissa paljasta.
Eduskunnan valiokunnat kuulevat asiantuntijoita valmistellessaan valiokunnan mietintöjä. Enemmistöhallituksen vallassa ollessa mietintö harvoin muuttaa hallituksen esitystä ja silloinkin on yleensä kyse pienehköistä tarkennuksista. Hallituksen esitysten uudelleenkirjoittaminen valiokunnassa on mahdollista, mutta ei kovin tavallista.
Vaikuttamisen kannalta valiokuntakuulemiset ovatkin aivan liian myöhäinen tilaisuus – jos vaikuttaminen jostain syystä olisi asiantuntijan tarkoitus. Asiantuntemusta tarvitaan paljon kipeämmin päätösten valmistelussa, siis ennen kuin hallituksen esitys päätyy eduskuntaan. Tutkijoiden asiantuntemusta tarvitaan vielä aikaisemmin. Tutkimustietoon perustuva päätöksenteko vaatii, että joku ensin tekee tutkimuksen, johon päätös perustuu. Ja tutkimuksen tekeminen on edelleen se yliopistotutkijoiden varsinainen tehtävä.
Mutta takaisin sinne valiokuntaan. Vaikka eduskunnan valiokuntien kuulemiset eivät päätöksiin juuri vaikuttaisikaan, useimmat kuultavaksi kutsutut myös tulevat kuultavaksi. Itselleni kyse on lähinnä demokratian instituutioiden kunnioituksesta.
Tutkijoita ja virkamiehiä innokkaampia asiantuntijoita ovat erilaisten etujärjestöjen edustajat. Etujärjestön tehtävänä on etujen ajaminen eikä yksikään etujärjestö jätä käyttämättä tilaisuutta, jossa viitisentoista kansanedustajaa kuuntelee etujärjestön toiveita edes muutaman minuutin valiokuntapuheenvuoron ajan.
Yritystukia koskevissa kuulemisissa paikalla on yliopistotutkijoiden ja virkamiesten lisäksi ollut yrittäjäjärjestöjen ja erityisesti ravintola-alan edustajia. Ei liene kovin yllättävää, että näiden lausunnoissa on pidetty yritysten tukemista täysin riittämättömänä ja kaivattu yritystukia lisää. Perustelut ovat vaihdelleet työllisyyden edistämisestä työvoimapulaan ja naapurimaitten tukipolitiikkaan.
Virkamiesten ja tutkijoiden puheenvuoroissakin koronaepidemian aikaiselle yritysten tukemiselle on riittänyt ymmärrystä – väliaikaisena kriisitukena, keväällä 2020. Sen sijaan eduskunnan juuri hyväksymälle viidennelle kustannustuen hakukierrokselle ei kannatusta tutkija- tai virkamiespuheenvuoroista enää juuri löydy.
Kustannustuki oli tarkoitettu kriisistä pahiten kärsineille yrityksille käytettäväksi kustannuksiin, joiden sopeuttaminen on vaikeaa. Kriisin pitkittyessä tukien osuvuus väkisinkin heikkenee. Pysyviin muutoksiin ei tukipolitiikalla voida vaikuttaa. Jos vaikkapa liikematkailu vähenee pysyvästi, on matkailupalveluyritysten pakko siihen sopeutua.
Alun perin kustannustukea jaettiin konkurssiaallon ja työttömyyden kasvun estämiseksi. Kun konkurssiaalto ei enää uhkaa ja työllisyys on ennätystasolla, on vastikkeetonta tukea yritysten omistajille vaikeampi perustella muutoin kuin kompensaationa liiketoimintaa koskevista rajoituksista.
Valiokuntien kuultavana käyneiden asiantuntijoiden lausunnoista poimitaan pätkiä valiokunnan mietintöön. Päätöksiä lausunnot eivät muuta. Eikä demokratiassa pidäkään – päätösvaltaa käyttää kansan valitsema eduskunta, eivät sen kuulemat asiantuntijat. Jos eduskunta haluaa tukea taksiliikennettä tai Lapin matkailua, sillä on siihen kansan antama mandaatti.
Silti hämmentää, kun valiokunnan mietinnössä todetaan asiantuntijapalautteen olevan jakautunutta. Oletettavasti valiokunta ymmärtää sen kuulemien etujärjestöjen tehtävänä olevan jäsentensä etujen ajaminen. Onko tutkija siis lobbari, joka on vaan jostain syystä eri mieltä kuin etujärjestöjen lobbarit?
Tämä tuskin oli tutkijoiden kuulemisen alkuperäinen tarkoitus.
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.