Miten nuoresta tulee rikollinen? Nämä tekijät ennustavat

Kotimaa 9.4.2010 07:44

Tuore väitöstutkimus löysi nuorisorikollisuuden ennusmerkit: rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Mitä useampi näistä taustatekijöistä lapsella on, sitä varmemmin hän syyllistyy rikokseen nuorena.

Nuorisorikollisuus Perheen ongelmat ovat merkittävä tekijä, joka ennustaa nuoren ajautumista rikoksen tielle. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva.

Jopa 23 prosenttia miehistä tekee rikoksen 16-20-vuotiaana. Tieto käy ilmi Turun yliopiston tutkijan Henrik Elonheimon tuoreesta väitöstutkimuksesta. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä siinä ei ole käsitelty rikollisuutta vain yhtenä kokonaisuutena, vaan pyritty erottamaan eri rikoslajit toisistaan.

”Missään muussa tutkimuksessa ei ole keskitytty eri rikoslajien taustatekijöihin näin tarkkaan”, Elonheimo sanoo.

Tutkimus eroaa muista saman alan tutkimuksista myös laajuudellaan. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen prosenttia vuonna 1981 syntyneistä suomenkielisistä pojista.

Rikollisuuden ennustekijät

Tutkimuksesta käy ilmi, että 15 prosenttia rikoksen tekijöistä syyllistyy rikokseen vain kerran. Neljä prosenttia uusii rikoksen ja toiset neljä prosenttia ovat moninkertaisia uusijoita.

Moninkertaiset uusijat tekivät jopa 72 prosenttia kaikista seurantajakson aikana tehdyistä rikoksista.

”Rikosten kasautuminen pienelle ryhmälle on trendinä kasvanut. Pieni osa nuorista tekee suurimman osan rikoksista”, Elonheimo sanoo.

Tutkijalle itselleenkin tuli yllätyksenä, kuinka suorassa yhteydessä lapsuusiän ongelmat olivat rikosten määrään. Mitä useampi rikosmerkintä nuoruudessa oli, sitä enemmän ongelmia oli lapsuudessa havaittu.

Tutkimukseen kerättiin tietoa kahdessa vaiheessa: ensin poikien ollessa 8-vuotiaita heiltä itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan ja toisen kerran poikien osallistuttua kutsuntoihin 18-vuotiaina.

”Aika monet tutkimuksen tulokset olivat ennalta arvattavia. Tutkimuksella pyrittiin osin myös testaamaan vanhojen tutkimuksien tuloksia, koska otos oli valtakunnallisesti edustava.”

Vain muutamalla ennustekijällä ja rikoslajilla on yhteys toisiinsa.

Huumerikollisilla oli usein rikkinäinen perhetausta ja heidän opettajansa oli havainnut hyperaktiivisuutta. Koulukiusaajataustaisilla pojilla oli usein yhteys väkivaltarikollisuuteen. Omaisuusrikoksiin syyllistyneiden vanhemmilla taas oli alhainen koulutustaso.

Kutsuntakyselyssä selvinneitä nuorisorikollisuutta ennakoivia asioita olivat vanhempien ero, antisosiaalisuus, päivittäinen tupakointi ja viikoittainen humalajuominen. Vakituinen parisuhde kutsuntaikäisenä oli myös yhteydessä satunnaiseen rikollisuuteen.

Kutsuntakyselystä saaduista ennustekijöistä muutamilla oli yhteys toisiinsa. Asuminen muualla kuin vanhempien luona oli yhteydessä väkivaltarikollisuuteen, huumeidenkäyttö ja ongelmat kaverisuhteissa ennustivat huumerikollisuutta sekä vetäytyvyys ja tarkkaavaisuusongelmat väkivaltarikollisuutta.

Tutkimuksessa selvitettiin myös psykiatristen diagnoosien kautta syitä nuorisorikollisuuteen. Noin puolet tutkimuksen aikana todetuista rikoksista oli tehnyt poika, jolla oli psykiatrinen häiriö. Erityisesti moninkertaiset rikoksenuusijat kärsivät monenlaisista psykososiaalisista ongelmista.

Masennuksesta kärsivät olivat ainoa ryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen.

Opettaja tunnistaa rikollisen

Opettajat, jotka toimivat päivittäisessä työssään lasten kanssa, osasivat parhaiten ennustaa lapsen taipuvuutta rikollisuutteen. Elonheimo pitääkin opettajien roolia tärkeänä apuvälineenä nuorisorikollisuuden kitkemiseen.

”Opettajien kykyä havaita ongelmia tulisi vahvistaa sekä lisätä tietoa, mitä tehdä, kun ongelmat on havaittu. Tämän jälkeen pitäisi vielä saada oikeat palvelut ongelmien vähentämiseksi.”

Elonheimo korostaa myös rikossovittelun kehittämisen tärkeyttä. Sovittelussa rikoksen osapuolet sopivat rikoksen hyvittämisestä ilman oikeudenkäyntiä.

Tutkimuksen aikana tehdyissä sovitteluissa osapuolet saivat useimmiten aikaan sopimuksen, johon molemmat olivat tyytyväisiä. Rikoksentekijät olivat usein myös motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot.

Sovittelun menettelytapaa pitäisi kuitenkin Elonheimon mukaan kehittää. Tutkimuksessa havaittiin, että aikuiset hallitsivat usein keskustelua ja nuorelle ei jäänyt niin paljon sananvaltaa.

Etukäteistapaamisten ja tukihenkilöiden mahdollisuus jätettiin usein hyödyntämättä, eikä työkorvauksia käytetty.