Mitä Suomi tekee Horneteilla? Päivitys pommikoneiksi yhä kesken

Kotimaa 14.4.2011 12:40

Polttoaineen kallistuminen uhkaa ilmavoimien normaalitoimintaa.

Hornet-hävittäjä Malmin lentoaseman yllä Helsingissä elokuussa 2009. Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.

Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjillä ei ole vuosikausiin mahdollisuuksia osallistua Libyan kaltaisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Niiden olennainen osa on kyky pommittaa eli toimia ilmasta maahan. Sen kyvyn luominen on Suomessa pahasti kesken ja operatiiviseen valmiuteen menee vielä monta vuotta.

Kuinka monta vuotta, sitä ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Lauri Puranen ei halua lähteä arvuuttelemaan. Pommittamiseen aiotaan käyttää kolmenlaisia aseita. Osa niistä on vielä valitsematta.

Itse kone, F/A 18 Hornet, sopii hyvin sekä pommikoneeksi että perinteiseen suomalaiseen käyttötarkoitukseensa eli torjuntahävittäjäksi. Konetyypin nimessä F tulee englannin sanasta Fighter eli muita lentokoneita alas ampuva hävittäjä, A sanasta Attack eli maassa olevia kohteita pommittava rynnäkkökone. Pommeja Hornet kuljettaa yli kuusi tonnia – selvästi enemmän kuin esimerkiksi toisen maailmansodan legendaarinen Lentävä linnoitus eli B-17.

Suomen ilmavoimat ei kuitenkaan ole pudottanut jatkosodan jälkeen yhtään pommia, ei edes harjoitusmielessä. Suomessa on keskitytty yksinomaan toisten koneiden alasampumiseen eli ilmasta ilmaan -operaatioihin.

Tilanne saattaisi olla yhä sama, ellei Hornetien ilmasta maahan -toiminta olisi noussut yhdeksi vaihtoehdoksi viime vuosikymmenen alussa maavoimien iskukykytutkimuksessa. Siinä esillä oli kolme vaihtoehtoa tehostaa maavoimien tulivoimaa. Ne olivat uusi raketinheitinjärjestelmä, tykistön erikoisampumatarvikkeet ja Hornetien käyttö ilmasta maahan-toiminnassa.

Viimemainittu valittiin eikä valinnassa ainakaan julkisesti puhuttu mitään koneiden mahdollisesta käytöstä kansainvälisissä kriisioperaatioissa. Kuten Hornetien aikaisempienkin roolien, myös pommituskyvyn lähtökohta oli Suomen puolustaminen. Ilmasta maahan -kyky otettiin mukaan vuoden 2004 puolustusselontekoon ja liitettiin myöhemmin osaksi Hornetien ”muodistamis”- eli elinkaaripäivitysohjelmaa. Se maksaa ilman pommituskyvyn luomistakin pitkälti yli miljardi euroa.

Kaksiosainen elinkaaripäivitys- eli MLU-ohjelma on Purasen mukaan viety päätökseensä 2014 mennessä. Siihen mennessä on ainakin päätetty myös pommeista.

Jo nyt ilmavoimat on tilannut operaatioiden käynnistämiseen tarvittavan määrän GPS- ja inertiasuunnistuslaitteen ohjaamia JSOW-tyyppisiä pommeja, jotka pudotetaan 70-80 kilometrin päässä maalista. Kokeilukäytössä on muutama niin ikään GPS:llä ohjautuva, noin 20 kilometrin päästä pudotettava JDAM-täsmäpommi.

Järein ase, satojen kilometrien päästä laukaistava risteilyohjus, on yhä valitsematta. Suomi ilmaisi joitakin vuosia sitten halunsa ostaa JASSM-ohjuksia, joita Yhdysvallat ei silloin kuitenkaan halunnut myydä. Kaikki tilatut ja kaavaillut pommit ovat amerikkalaisia.

Ilmasta maahan -kyvyn luominen edellyttää kuitenkin paljon muutakin kuin pommien ostamista ja (pienten) muutosten tekemistä Suomen Horneteihin. Purasen mukaan on luotava myös operatiivinen järjestelmä, joka hankkii lentäjille maasta käsin tarvittavia tietoja pommitusten kohteista. Tällaisen kokonaisorganisaation luominen on Pääesikunnan vastuulla. Lentäjien kouluttaminen pommittajiksi ei Purasen mukaan ole kovinkaan iso savotta.

Kun sekä maassa että taivaalla tarvittavat valmiudet on luotu ja saumattomiksi harjoiteltu, Suomen ilmavoimat voi hakea Naton hyväksymistä myös ilmasta maahan -operaatioihin. Nyt sellainen on saatu vain hävittäjätorjuntaan, jota ei kansainvälisissä kriisioperaatioissa ole juurikaan tarvittu eikä hevin taideta tarvitakaan.

Kallis polttoaine huolettaa

Uudenlaiset toimintatavat ovat ilmavoimien johdolle kaukaisempia huolenaiheita. Ajankohtaisempi ongelma on varmistaa lentotoiminnan tarvittava laajuus nyt, kun koneiden polttama lentopetroli on kallistunut yli 30 prosenttia viime syksystä. Lokakuussa ilmavoimien polttoaine maksoi 47 senttiä litralta, nyt jo 62 senttiä. Polttoaine on noin kolmasosa Hornetin kustannuksista ja maksoi ilmavoimille viime vuonna noin 60 miljoonaa euroa.

Tilannetta on helpottanut se, että ilmavoimissa ennakoitiin tulevaa hintakehitystä. Viime syksynä vuokrattiin ylimääräistä säiliökapasiteettia ja ostettiin lähes kolmasosa yleensä tarvittavasta määrästä varastoon. Tämä halpa polttoaine alkaa kuitenkin pian ehtyä, ja ilmavoimien on yhä vaikeampi pitää kiinni tavoitteestaan eli noin 9 000 Hornet-tunnin vuotuisesta lentomäärästä. Edessä väijyvät myös puolustusvoimien laajemmat säästöpaineet.

Monien muiden maiden tavoin myös Suomen ilmavoimat on kiinnostunut vaihtoehtoisista polttoaineista. Se on tarjonnut yhtä käytöstä poistettavaa Hawk-harjoituskonetta ohjelmaan, jossa kokeiltaisiin erilaisia biopolttoaineita lähinnä ilmavoimien hovihankkijan eli Neste Oilin tuotevalikoimasta.

Neste Oil sekä Hornetien isoista huolloista ja muutostöistä vastaava Patria ovat kiinnostuneita, mutta kokeilun aloittaminen edellyttää Purasen mukaan vielä muutaman yhteistyökumppanin löytämistä.

Aiheesta lisää
Gripenit ovat tarpeettomia Libyassa – ja niin olisivat Hornetitkin (Suomenkuvalehti.fi 9.4.2011)
”Ikävä yllätys” – Libyan ilmatorjuntaohjukset ovat yhä vakava uhka liittouman lentokoneille (Suomenkuvalehti.fi 31.3.2011)