Millennium-palkinto – Suomen lahja maailmalle?

Kotimaa 23.7.1999 09:00

Juttu julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehdessä 29/1999

Amerikkalainen Arthur J. Collingsworth ehdottaa, että Suomi perustaisi Nobel-tasoisen kansainvälisen Millennium-palkinnon. Miljoonan dollarin palkinto annettaisiin vuosittain maailman etevimmälle huipputeknologian ja inhimillisten arvojen yhteensovittajalle.

Arthur Collingsworthin mielestä ensi joulukuun Helsingin EU-huippukokous voisi huipentua ensimmäisen Millennium-palkinnon juhlalliseen jakotilaisuuteen.

”Ainoa ongelma on se, että aikaa joulukuuhun on kovin vähän. Norjalla on rauhanpalkintonsa ja Ruotsilla muut nobelit. Suomella ovat hyvät mahdollisuudet perustaa arvovallaltaan ja merkitykseltään ainakin samantasoinen palkinto, jonka jakamisesta päättäisi kansainvälinen tuomaristo. Siihen pitäisi kuulua huippunimiä Euroopasta, Aasiasta ja Yhdysvalloista.”

Arthur Collingsworth on pitkäaikainen Suomen ystävä – parhaillaan 106:tta kertaa vierailulla. Hän on toiminut mm. YK-yliopistossa, Kellogg-säätiössä sekä useissa muissa kansainvälisissä humanitaarisissa tehtävissä. Hän asuu Kaliforniassa San Franciscossa sekä linnassaan Skotlannissa. Collingsworth tuntee hyvin sekä Suomen asiat että keskeiset vaikuttajat.

”Vuosituhat vaihtuu. Miksi Millenniumia ei ole pohdittu filosofisesti – se avaa kokonaan uuden tason tulevaisuuteen ja voi käynnistää laadultaan mullistavan kehityksen. Jonkun tulisi uskaltaa näyttää suuntaa, organisoida ajattelijoita, tulevaisuuteen katsovia ihmisiä pohtimaan, miten luodaan entistä parempi maailma. Kukaan ei ole uskaltanut ottaa tällaista askelta. Miksi Suomi ja suomalaiset eivät voisi tehdä sitä? Suomi on neutraali maa, ette uhkaa ketään. Asemanne on parempi kuin Sveitsillä – ei ainoastaan itä-länsi -sijainnin takia, vaan myös sosiaalisten ratkaisujenne, historianne ja kulttuurinne takia.”

Suomi luomaan visioita

EU-puheenjohtajuus tarjoaisi Collingsworthin mielestä Suomelle tilaisuuden profiloitua uudestaan kansainvälisessä yhteisössä. Millennium-palkinto olisi osa tätä uutta ilmettä. Taustana palkinnon uskottavuudelle ja arvostukselle olisi Suomen poikkeuksellinen kohtalo sekä suomalaisten selviytymiskyky. Nyt on aika lähteä luomaan visioita uudelle vuosituhannelle Eurooppaan ja globalisoituvaan maailmaan.

”Suomalaiset eivät ehkä itse osaa arvostaa omaa erityislaatuaan. Te olette kyenneet voittamaan ankarat esteet, joita maantieteellinen sijainti, historia ja ilmasto ovat teille asettaneet. Suomi on ainoa vanhan Venäjän imperiumin osa, joka kykeni kehittymään itsenäiseksi ja riippumattomaksi, hallinnoltaan, taloudeltaan, elintasoltaan ja kulttuuriltaan menestyneeksi valtioksi. Suomi on enemmän kuin menestystarina. Rehellisyys, vilpittömyys ja aitous eli oikeat arvot ovat täällä yhä voimissaan.”

Collingsworth luettelee tuttujen Sibeliuksen, Paavo Nurmen ja isä ja poika-arkkitehti Saaristen lisäksi Suomen saavutukset Karjalan evakkojen asuttamisessa, sotakorvauksien maksussa, kulttuurissa, urheilussa, politiikassa ja taloudessa. Hän pitää Helsingin Ety-kokouksen päätösasiakirjaa käänteentekevänä ihmisoikeussopimuksena. Suomalaisten kyky yhdistää kivi, puu ja lasi, luonto ja ihmisen aikaansaannokset taiteessa ja arkkitehtuurissa on hänen mielestään ainoalaatuinen.

”Te olette kyenneet rakentamaan harmonian luonnon kanssa tavalla, jossa on oppimista koko maailmalle – suuri ongelmahan on juuri tuon tasapainon puute. Menestystarinanne jatkuu: Yhdysvaltojen ja Venäjän huippukokoukset, presidentti Ahtisaaren Kosovo-sovittelu, EU-puheenjohtajuus. Täällä on aina puhuttu, että ”mitähän Ruotsi tekee” tai ”kuinkahan Venäjä tähän suhtautuu”. Liittymisenne EU:n ja Emun jäseneksi on nyt katkaissut tämän vanhan virren. Olette uskaltaneet tehdä päätöksenne itsenäisesti ja muista riippumatta.”

EU kasvatti itsetuntoa

Collingsworth näkee, että EU:lla on ollut suuri merkitys suomalaiselle itsetunnolle. Hän kehuu estottomasti myös pääministeri Paavo Lipposta – vanhaa tuttavaansa vuosien takaa – yhdeksi nykyajan huomattavista valtiomiehistä:

”Hän on keskimääräisten poliittisten johtajien yläpuolella, koska hän on kyennyt ottamaan käsiinsä johtajuuden ja tekemään päätöksiä tietämättä tarkasti niiden vaikutuksia. Tällaista vastuun kantamisen kykyä täydentää uusi tapa ajatella. Aiemmin minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää hänen ajatteluaan, mutta hän on muuttunut, kasvanut.”

 Kuva Suomesta on todellisesta menestyksestä huolimatta maailmalla Collingsworthin mukaan vino: moni luulee, että Nokia on japanilainen yritys ja Suomi pieni maatalousmaa kylmässä Pohjolassa. Hän korostaa, ettei pidä tuijottaa yksinomaan Nokiaan vaan moniin muihin saavutuksiin, joista merkittävimpiä viime aikoina on Suomen menestys EU:n jäsenenä.

”Suomen tehtävä ensi vuosituhannella on panna alkuun uusia aloitteita. Globalisaatio on tulevien vuosien suuri teema. Tekniikan kehitys kiihtyy, uudet innovaatiot tulevat käyttöön entistä nopeammin. Keksinnöt olisi saatava palvelemaan yhteistä hyvää, rakentamaan siltoja yli kulttuurien rajojen, auttamaan globalisaatiota kehittymään oikeaan suuntaan. Tekniikan kehityshän voi johtaa myös päivänvastaiseen suuntaan. Millennium-palkinto voitaisiin antaa henkilölle, projektille, instituutille, joka edistää teknologian inhimillisiä sovelluksia ja eettisiä ratkaisuja. Palkinnon kohteena voisivat olla myös humaanit bioteknologian saavutukset, sovellukset ja vaikutukset.”

Collingsworth tuntee suomalaisia järjestöjä ja yrityksiä. Hän ehdottaa, että palkinnon jakamiseksi perustettaisiin säätiö, johon tulisivat mukaan aluksi Tekes, Sitra, halukkaat suuryhtiöt ja valtiovalta. Mukaan tulisi saada myös filosofian, luonnontieteiden ja kirkkojen edustajia. Palkinto pitäisi jakaa ensimmäisen kerran juuri ennen vuosituhannen järjestysnumeron vaihtumista Euroopan johtajien huippukokouksessa.

Collingsworth muistuttaa, että on asioita, joita ei voi ostaa rahalla. Sellaisia ovat mm. maailman älykkäimmät aivot, jotka on motivoitava arvojen uskottavuuden pohjalta. Tässä suhteessa Suomella on vahvaa näyttöä.

Mitä mieltä Millennium-palkinnosta?

Ulkoministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaari:

”Palkinnolla voisi olla pysyvä merkitys isänmaan kannalta, jos valintaprosessien kautta syntyy maailmanlaajuinen huippuyhteyksien verkko. Loppujen lopuksi saattaisi olla jopa itse palkinnon jakamista tärkeämpää luoda tällaiset linkit. Oleellista olisi siis saada täsmälleen oikea ja korkealle viritetty asiantuntijaelin päättäjiksi. Hyvällä ja kirkkaalla ajattelulla tällainen joukko voitaisiin haastaa mukaan miettimään, mihin suuntaan hi-tech kulkee. Rahallahan heitä ei voi saada liikkeelle, sillä rahaa tällaisilla ihmisillä on riittävästi.”

Piispa Ambrosius:

”Idea on erinomainen. Suomalaisilta puuttuu visioita EU-puheenjohtajuuden ainoalaatuisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi – pyrimme vain hoitamaan annetut tehtävät tunnollisesti. Puhutaan hallinnosta, tulkkauksesta ja järjestelyistä – nehän ovat vasta välineitä. Olisi pohdittava myös sitä, mitä me voimme antaa Euroopalle ja koko maailmalle eikä vain sitä, miten itse hyödymme. Suomi on hi-techin johtavia maita maailmassa. Seuraavaksi olisi kyettävä viemään eteenpäin myös sisältöjä eli esimerkiksi sitä, mitä mitä Internetissä välitetään ja mihin tarkoituksiin uusia välineitä ylipäänsä käytetään.

Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo:

”Tuen lämpimästi ajatusta. Olisi panostettava teknisiin innovaatioihin, jotka luovat entistä parempaa yhteiskuntaa. Liian usein tekniikka hyödyttää eniten kovia tavoitteita, kuten sotilaallista ylivertaisuutta tai entistä tehokkaampaa tuotantoa. Keksintöjen lisäksi voitaisiin palkita myös uusien innovaatioiden älykkäitä ja humaaneja sovelluksia. Joskus palkittu voisi olla yhteisö tai yritys, joka on tehnyt koko maapalloa hyödyttävän ja rakentavan teon soveltamalla huipputeknologiaa. Palkinnon ympärille voitaisiin järjestää myös maailman huippuajattelijoiden tapaamisia. Miljoonan dollarin palkinto tuntuu sopivalta eikä sen kattamiseksi perustettavan rahaston pääoman kerääminen pitäisi olla ongelma.”

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Leena Palotie:

”Kuulostaa hyvältä idealta. Uskon, että tulevaisuuden suuret keksinnöt tehdään linjalla, jossa yhdistyvät tekniikka ja inhimillisyys. Meitä vaivaavat yhä 1950-luvun kauhuelokuvien pelot, eräänlainen robotti- ja scifi-kammo. Siksi ei osata miettiä, mikä vahvuus ja rikkaus on tekniikan uusissa oivalluksissa, kuinka paljon paremman maailman olemme voineet jo nyt rakentaa niiden avulla. Suomen erityinen vahvuus on juuri siinä, että meillä yhdistyvät oikeat asiat. Minusta tämä on monella tapaa hyvä ja suomalaiselta tuntuva idea. Näin lisättäisiin Suomen näkyvyyttä. Riskinä on tietysti se, että riippumatta siitä, ketkä tulevat mukaan, löytyy aina arvostelijoita ja vähättelijöitä. Tämä riskikin pitäisi uskaltaa ottaa.”

Sitran yliasiamies Aatto Prihti:

”Ydin on korkean teknologian tuomisessa lähelle ihmistä. Nykyisenkaltainen sinänsä välttämätön ja tärkeä tekniikan kehitys on ollut Suomelle menestystarina, mutta uutta olisi se, että tekniikka valjastettaisiin palvelemaan tavallista ihmistä, erityisesti niitä, jotka tarvitsevat eniten apua, vanhuksia, vammaisia sekä ihmisten arkea. Vasta tästä syntyvät jättimarkkinat. Jos palkinto voisi suuntautua näin, sillä olisi edelläkävijän ja suunnannäyttäjän paikka. Maailma pullistelee erilaisia hi-tech -palkintoja, mutta yhdistämällä tekniikan ja tavallisen ihmisen tarpeet, palkinnolla olisi jatkuvuutta yli huippukokouksen. Pienenä maana emme menesty kovan raudan kilpailussa, mutta voimme olla huippuja, jos osaamme jalostaa hyvinvointiyhteiskuntaa näin.”

Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen:

”Ajatus on erittäin kiinnostava. Suomella on kaikki mahdollisuudet profiloitua vielä nykyistäkin selvemmin korkean teknologian maaksi. Kiinnostavinta on ajatus teknologian ja humanismin yhdistämisestä, sillä siitä syntyy uutta osaamista. Olen itsekin korostanut juuri tätä: tekniikan ja inhimillisyyden yhteen saattaminen on suuri eurooppalainen haaste, koska vielä nyt ajatellaan, että ne loittonevat toisistaan. Tietoyhteiskunnan onnistumisen kannalta tämä on olennainen kysymys. Oikea momentum on juuri nyt, kun Suomi on EU-puheenjohtaja. Idea osuu valtavan hyvin ajan henkeen ja sopii Suomelle.”

Nokian tutkimus- ja kehitysjohtaja Yrjö Neuvo:

”Jännä idea ja innovatiivinen ehdotus. Nobel-palkintoihin verrattuna tämä täyttää uuden alueen ja on moderni tämän hetken mielenkiintoiseen alueeseen liittyvä ehdotus. Nobelithan ovat sidottuja omaan historiaansa. Monet maailman ongelmista on ratkaistava tekniikan avulla. Ratkaisut ovat isoja ja on tärkeää, että ne tehdään ihmisen ehdoilla – paljon tekniikan kehityksestä tapahtuukin jo näin. Yhteispeli on erinomaisen tärkeää. Avoimia kysymyksiä on siitä, millaisia polkuja pitäisi valita. Ehdotus on hieno, ajatuksena loistava. Olisi hienoa, jos tällainen palkinto saataisiin aikaan. Ei tosin taida olla helppoa synnyttää sitä näin tiukassa aikataulussa, mutta se on toinen juttu.”

Tekesin pääjohtaja Martti Mäenpää:

”Arthur Collingsworth on hyvin kokenut ja maailmaa nähnyt henkilö. Kuulin tästä ideasta ensi kertaa keskustellessamme jokin aika sitten hänen kanssaan Teknologian kehittämiskeskuksessa Tekesissä suomalaisyritysten kansainvälistymisestä. Ajatus Millennium-palkinnosta on aivan erinomainen. Maailmalla on erilaisia tätä ideaa lähellä olevia palkintoja, jotka olisi ensin kartoitettava. Millennium-palkinnon pitäisi olla riittävän näyttävä ja puolueeton, jotta syntyy uskottavuus. Kyse ei ole vain rahasummasta, vaan kokonaisilmeestä ja profiilista. Palkinnolle pitäisi luoda jatkuva perinne. Se ei saa olla kertaluontoinen.”