Miksi yhä varoitetaan rasvan vaaroista? Suomalaiset hylkäävät viralliset ravintosuositukset

Kotimaa 2.11.2011 08:37

Voi maittaa taas, jopa voipulasta on puhuttu. Karppaus kiihdyttää keskustelijoita. Yhä useampi suomalainen hylkää viralliset ravintosuositukset ja kokee elävänsä terveemmin kuin ennen.

Ruokaympyrä Millaisia ravintoympyrät ovat olleet eri vuosikymmenillä? Klikkaa kuvaa, näet vastauksen. Kuvat Jukka Pakarinen.

Juttu julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä 10/2011 (ilm. 11.3.).

Sen piti olla rutiinilääkärintarkastus.

57-vuotias ala-asteen opettaja Viola Elo oli luotsannut koululaisensa kesälomille vuonna 2005. Elo oli tuntenut olonsa koko kevään kumman väsyneeksi ja oli päättänyt, että kunhan koulukiireet hellittävät, hän käy vihdoin lääkärissä ”vetämässä täyden suoran” eli mittauttamassa kaiken: sokerit, kolesterolit, maksa- ja munuaisarvot.

Elo oli sairastanut jo vuosia verenpainetautia, mutta se oli pysynyt kurissa lääkityksen avulla. Muuten hän oli perusterve, mitä nyt paino oli kivunnut hiljalleen ylöspäin vuosien mittaan.

Muutaman päivän päästä tutkimuksista lääkäri soitti. Hänellä oli sekä hyviä että huonoja uutisia.

Hyvää oli se, että Elon munuaiset ja maksa toimivat kuten pitikin. Huonoa taas se, että hänen kolesteroli- ja triglyseridiarvonsa sekä verensokerinsa olivat hälyttävän korkeat.

Lisätutkimusten jälkeen Elolla todettiin kakkostyypin diabetes. Lääkäri kehotti vähentämään rasvaa ja vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin kasviöljyihin. Sokeria pitäisi välttää. Lopuksi tohtori löi Elon käteen diabeteslääkereseptin.

Elo käveli kuin sumussa ulos espoolaiselta lääkäriasemalta ja mietti. Täytyi olla jokin toinenkin keino. Lääkkeitä hän ei haluaisi.

Suomessa on jo vuosia valistettu ihmisiä syömään yhä vähärasvaisempia ja siten terveellisempiä tuotteita, vaihtamaan maito rasvattomaan, sipaisemaan leivän päälle rasiamargariinia, suosimaan kalaa lihan sijaan ja lisäämään liikuntaa.

Silti olemme ylipainoisempia kuin koskaan.

Lihavien ihmisten osuus väestöstä on lisääntynyt merkittävästi 1970-luvulta. Finnriski 2007 -aineiston mukaan Suomessa oli vuonna 2007 yli kaksi miljoonaa ylipainoista työikäistä. Heistä noin 650 000 oli painoindeksiltään selkeästi lihavia. Myös lasten ja nuorten lihavuus on jatkuvasti lisääntynyt.

Kakkostyypin diabeteksestä on tullut uusi kansantautimme. Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan vuonna 2010 diabetes-lääkkeitä söi Suomessa yli 300 000 ihmistä, mikä on noin kaksi kertaa sen verran kuin 10 vuotta aiemmin, vuonna 2000. Tällä tahdilla diabeetikkojen määrä yltää puoleen miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Kolesterolin alentamislääkkeitä eli statiineja syö puolestaan lähes 700 000 ihmistä, useampi kuin joka kymmenes suomalainen. Määrä on moninkertainen 1990-luvun alkuun verrattuna.

Voisiko näiden ongelmien syy sittenkin olla se, että syömme väärin?

Niin uskovat ainakin ne tuhannet vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajat, jotka ovat hylänneet viralliset ravintosuositukset ja vaihtaneet hiilihydraattipitoisen ruokavalion runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävään.

Facebookin Karppaus-ryhmässä heitä on lähes 2 000, mutta todennäköisesti heitä on kaikkiaan moninkertainen määrä. Todellista lukua ei tiedä kukaan.

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on huomannut ilmiön yleistyneen ja pitää asiaa niin tärkeänä, että aikoo tutkituttaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla elävien ihmisten lukumäärän.

Viola Elo on yksi heistä.

Viola Elo vilkuilee kaupassa usein toisten ostoksia; ylipainoiset ihmiset keräävät kärryntäydeltä kevyttuotteita.

Niin hänkin teki ennen.

Nykyään hän kiertää supermarketeista vain reunat ja poimii omaan kärryynsä lähinnä vihanneksia, maitoa, rasvaista juustoa, kermaa, voita ja lihaa. Marjat hän noukkii syksyllä metsästä. Eineksiin hän ei koske ollenkaan.

Pannassa ovat peruna, riisi, jauhot, sokerit ja pastat. Hedelmiä hän syö vain harvoin, lähinnä syksyisin kotimaisia omenoita. Kasviöljyistä hän käyttää ainoastaan oliiviöljyä.

Diabetes-diagnoosinsa jälkeen vuonna 2007 Elo löysi kirjakaupasta lääkäri Antti Heikkilän teoksen diabeteksen hoidosta ilman lääkkeitä ja päätti kokeilla vaihtoehtoista ruokavaliota, joka sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja vain vähän hiilihydraatteja.

Käytännössä ruokavalio on joiltain osin täysin päinvastainen kuin se, jota Valtion ravitsemusneuvottelukunta suomalaisille suosittelee.

Silti Elo tuntee voivansa paremmin kuin koskaan ennen.

Karppaajat eli vähähiilihydraattisella ja runsasrasvaisella ruokavaliolla elävät ihmiset uskovat, että ihmisen pitää syödä mahdollisimman aidoista raaka-aineista valmistettua ruokaa: siis sellaista, jota ihminen on syönyt aikojen alusta lähtien.

He kyseenalaistavat virallisen liturgian tyydyttyneen rasvan vaaroista ja syyttävät nykyihmisen huonosta terveydestä sokereita ja tärkkelystä, ei rasvaa.

He selittävät, kuinka ylipainon syy on itse asiassa liiallinen hiilihydraattien saanti. He sanovat, että syöty rasva ei varastoidu ihmisen kehossa rasvaksi, mutta hiilihydraatit varastoituvat.

Se tapahtuu näin:

Kun ihminen syö nopeasti imeytyvää hiilihydraattipitoista ruokaa, esimerkiksi pullaa, pastaa, perunaa tai jotain sokerista, veren sokeritaso nousee nopeasti, sillä hiilihydraatti pilkkoutuu elimistössämme sokeriksi eli glukoosiksi.

Elimistömme puolestaan säännöstelee veren glukoositasoa, sillä korkea glukoositaso on haitallinen elimistölle. Jos elimistön glukoositaso on vaarassa nousta liian korkeaksi, keho tuottaa insuliini-nimistä hormonia, jonka tehtävä on vetää liiallinen glukoosi pois verestä.

Glukoosi muuttuu ensin eräänlaiseksi tärkkelykseksi, glykogeeniksi.

Tietty määrä glykogeeniä varastoituu lihassoluihin ja maksaan nopeaa käyttöä varten. Keho pystyy kuitenkin varastoimaan vain jonkin verran glykogeeniä näihin nopeasti käytettäviin varastoihin. Ylimääräisen glukoosin insuliini varastoi elimistön rasvasoluihin.

Näin ihminen lihoo.

Pelkkä rasvan syöminen ei lihomista aiheuta, sillä lihomiseen tarvitaan insuliinia, jota muodostuu vasta, kun verensokerit kohoavat korkealle.

Mikäli verensokeri pysyy matalalla, insuliinia ei erity eikä glukoosia varastoidu rasvasoluihin.

Rasvassa puolestaan ei ole verensokeria kohottavia ainesosia. Näin rasvan syönti itse asiassa pitää verensokerin matalalla tasolla.

Miksi meitä sitten yhä edelleen varoitetaan rasvan vaaroista?

Vastaus löytyy 1950-luvulta.

Vuonna 1953 amerikkalainen tutkija Ancel Keys esitti kuuluisan hypoteesinsa, joka näihin päiviin saakka on ohjannut ruokailutottumuksiamme. Hän vertaili seitsemän maan sydäntautikuolleisuutta ja tuli tulokseen, että kuolleisuus oli yhteydessä syödyn rasvan määrään ja laatuun.

Rasvahypoteesin mukaan tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia ja monityydyttymätön ehkäisee niitä.

Tyydyttynyttä rasvaa saadaan pääasiassa eläinkunnan tuotteista, kuten rasvaisista maito- ja lihatuotteista. Monityydyttymättömiä rasvahappoja taas tulee lähinnä kasvirasvoista ja -öljyistä.

Tuohon aikaan Suomessa ja muissa länsimaissa ylipaino oli harvinaista, mutta sydäntautikuolleisuus oli sitäkin yleisempää.

Keysin hypoteesi oli houkutteleva, ja siihen tartuttiin hanakasti ympäri maailman.

Suomessa pehmeistä rasvoista alettiin puhua 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, samoihin aikoihin kuin Viola Elo kirjoitti ylioppilaaksi.

Silloin ilmestyi paljon huomiota saanut tutkimus, jossa oli tutkittu onnettomuuksissa kuolleiden lasten ja nuorten verisuonia ja havaittu jo hyvin nuorillakin alkavaa verisuonien ahtautumista. Syynä pidettiin kovaa rasvaa.

Asiantuntijat huolestuivat ja halusivat alkaa vaikuttaa siihen, mitä ihmiset suuhunsa laittavat.

Kasviöljyjä alettiin tuoda ensin ulkomailta, mutta sitten havaittiin, että kotimaassakin on saatavilla rypsiöljyä. Margariiniteollisuus alkoi kehittyä.

1970-luvulla Pohjois-Karjalassa aloitettiin suuri kansanterveydellinen projekti, jonka tehtävänä oli valistuksen ja tiedottamisen avulla ohjata ihmisten ruokailutottumuksia entistä terveellisempään suuntaan ja korvata kovat eläinrasvat pehmeillä kasvirasvoilla.

Projektin vetäjäksi nimettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nykyinen pääjohtaja Pekka Puska.

Sydänkuolemat vähenivätkin radikaalisti Pohjois-Karjalassa, mitä pidettiin merkkinä onnistuneesta ruokavalion muutoksesta.

Harvemmin kerrottiin, että samaan aikaan myös muualla Suomessa sydänkuolemat vähenivät samassa suhteessa kuin projektin kohteena olleessa Pohjois-Karjalassa.

Syitä on monia.

Väestö alkoi muuttaa nopeassa tahdissa maaseudulta kaupunkeihin. Perinteisten lanttujen, perunoiden ja porkkanoiden lisäksi ulkomailta alkoi tulla tuontihedelmiä ja vihanneksia; ravinto monipuolistui. Työ muuttui fyysisesti kevyemmäksi, sotien jälkeinen stressi väheni. Tupakointi vähentyi.

Vaikka Pohjois-Karjala-projektin merkitystä sydänkuolemien ehkäisyssä voi pitää kiistanalaisena, ainakin yhden asian projekti sai aikaan: margariini alkoi korvata voin suomalaisten ruokapöydässä.

Myös elintarviketeollisuus koki perinpohjaisen muutoksen. Isot supermarketit korvasivat pikku hiljaa kulmakaupat, ja kauppojen hyllyt alkoivat täyttyä eineksillä ja vähärasvaisilla tuotteilla.

1990-luvulle tultaessa kovan rasvan haitallisuudesta oli tullut kaikkialla länsimaissa dogmi, opinkappale, jota ei enää rohjettu edes epäillä.

Valion entinen tutkimusjohtaja, professori Kari Salminen menetti uskonsa rasvatutkimukseen 1990-luvun lopussa. Hän oli puhunut maitorasvojen puolesta jo vuosia, selittänyt kuinka rasvattoman maidon kalsium ei imeydy elimistöön ilman juuri sitä rasvaa, joka maidosta on poistettu.

Hän oli katsellut, kuinka markettien hyllyt täyttyivät margariineilla ja voin osuus väheni vähenemistään. Juustohyllyllä vähärasvaiset tuotteet ja maitohyllyllä rasvaton maito kasvattivat suosiotaan.

Hän oli kertonut, kuinka rasvattomiin jukurtteihin joudutaan lisäämään sokeria, kun vähärasvaisuuden nimissä poistetaan muut sideaineet.
Salminen oli pitänyt vallalla olevaa rasvadogmia vääränä jo vuosia, mutta nyt hän luki hämmentyneenä suomalais-yhdysvaltalaisen SETTI-tutkimuksen rasvaosuutta.

Tutkimuksessa oli verrattu ruokavalion ja sydän- ja verisuonitautien yhteyttä lähes 30 000 keski-ikäisellä, tupakoivalla miehellä. Tutkimuksen tulos oli se, että tyydyttyneen rasvan syönnillä ei ollut mitään yhteyttä sydänkuolleisuuteen.

Ainoat rasvat, joiden syönti lisäsi selvästi sydänkuolleisuutta olivat kovetetut kasvirasvat eli niin kutsutut transrasvat. Niiden haitallisuudesta ei tutkijoilla ole koskaan ollut erimielisyyttä.

”Silti tutkijat hylkäsivät omat tuloksensa ja sanoivat, että aiemmat tulokset ovat kiistatta osoittaneet että rasvahypoteesi pitää paikkansa. Tämä oli minulle se viimeinen tippa. Silloin nimenomaan olisi pitänyt ymmärtää myöntää aiempi virhe ja korjata kurssia”, Salminen sanoo.

Näin ei tehty.

2000-luvulla alkoi tulla lisää tuloksia, jotka tukivat käsitystä siitä, että maitorasvat eivät olisikaan vaarallisia.

Ruotsalaistutkijat kehittivät menetelmän, jonka avulla he pystyivät mittaamaan sydäninfarktin saaneilta heidän elämänsä aikana syömänsä maitorasvan määrän. He huomasivat, että itse asiassa mitä enemmän maitorasvaa koehenkilöt olivat nauttineet, sitä harvemmin he saivat infarktin.

Ja sitten, viime vuonna ilmestyi laaja kansainvälinen yhteenvetotutkimus tyydyttyneen rasvan ja sydän- ja verisuonitautien yhteydestä.

Sen aineistona oli lähes 350 000 ihmistä eri puolilta maailmaa ja tulos oli sama, jonka SETTI-tutkimuksen rasvaosuus kertoi jo 1990-luvun lopulla: tyydyttyneen rasvan saannin määrä ei ollut yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin.

Nykyiset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimat ravintosuositukset ovat peräisin vuodelta 2005.

Niiden mukaan ravinnosta noin 50-60 energiaprosenttia pitäisi tulla hiilihydraateista, 10-20 prosenttia proteiinista ja loput, 25-35 energiaprosenttia rasvasta. Tästä korkeintaan kolmannes saisi tulla tyydyttyneestä rasvasta eli rasvaisista maitotuotteista ja lihasta.

Pohjoismaisia ravintosuosituksia uudistetaan juuri, ja niiden pohjalta luodaan aikanaan uudet suositukset myös suomalaisille. Pohjoismaisessa työryhmässä on mukana dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta. Hän myöntää, että nykytiedon valossa rasvan vaarallisuutta on jonkin verran liioiteltu ja hiilihydraattien vaaroja vähätelty.

”Nykytutkimuksen valossa näyttää siltä, että nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat sydäntautien kannalta ainakin yhtä ongelmallisia kuin tyydyttynyt rasva”, Fogelholm sanoo.

Mutta eivätkö tuoreet tutkimustulokset juuri osoittaneet, että tyydyttyneellä rasvalla ei ole itsenäistä yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin?

”Kyllä, mutta tutkimukset osoittavat myös hyvin johdonmukaisesti sen, että kovan rasvan vähentäminen ja sen korvaaminen tyydyttymättömällä rasvalla pienentää kokonaiskuolleisuutta, pienentää sydäntautikuolleisuutta ja pienentää sydäntautien ilmaantuvuutta.”

Eli tyydyttyneen rasvan saanti ei itsessään aiheuta sydän- ja verisuonitauteja. Mutta jos vaihdamme rasvan monityydyttymättömään, taudit entisestään vähenevät.

Jos Fogelholm saisi itse päättää, hän lisäisi kokonaisrasvan määrää ravinnossamme nykyisestä 25-30 prosentista 30-40 prosenttiin, mutta vain siinä tapauksessa, että lisäys tulisi kerta- ja monityydyttymättömistä kasvirasvoista ja kalasta. Vastaavasti hän vähentäisi hiilihydraattien määrää 45 energiaprosenttiin ja korostaisi siinäkin niiden laatua.

Onko Suomessa siis menty vikaan, kun on painotettu hiilihydraatteja ruuan perustana?

”Vielä enemmän on epäonnistuttu viestinnässä. On ehkä korostettu vähärasvaisuutta niin paljon, että väestö ei ole ymmärtänyt hiilihydraattien laadun merkitystä. Samalla on annettu ymmärtää, että jos vähennät rasvaa, se on aina hyvä riippumatta siitä, mitä tulee tilalle.”

Tanskassa on hiljattain kielletty lailla niin kutsuttujen transrasvojen käyttö. Niitä syntyy, kun kasviöljyjä kovetetaan teollisesti eikä kovetusta viedä loppuun asti.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että transrasvat ovat ihmiselle äärimmäisen haitallisia ja saattavat aiheuttaa esimerkiksi syöpää. Silti niitä löytyy yleisesti muun muassa valmisruuista, kuten kakkupohjista, kasvirasvajäätelöistä, kekseistä ja joistain karamellimassoista. Myös monet uppopaistoöljyt sisältävät transrasvoja.

”Suomessakin voisi harkita transrasvojen kieltämistä lailla. Niitä kuitenkin on meillä ravinnosta vain alle prosentti, joten en pidä sitä suurena ongelmana.”

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos tuotteen kyljessä lukee ainesosana ”kovetettu kasvirasva”, se sisältää transrasvaa.

Marketin hyllyssä on vieri vieressä kasviöljypulloja ja rasiamargariineja, joiden kyljissä mainostetaan niiden sydänystävällisyyttä ja niiden sisältämiä terveellisiä omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja.

Tarkemmin sanottuna kasviöljyt sisältävät linolihappoa (omega-6) ja alfa-linoleenihappoa (omega-3). Nämä ovat ihmiselle välttämättömiä, eikä elimistö pysty valmistamaan niitä itse.

Dosentti Mikael Fogelholmin mukaan sydänterveys siis paranee, mikäli kasvirasvan määrää lisätään ravinnossamme.

Kaikki eivät ole samaa mieltä.

Ranskassa maan Elintarviketurvallisuusviraston tuoreet ravintosuositukset päinvastoin rajoittavat monityydyttymättömien rasvahappojen saannin viiteen energiaprosenttiin ravinnosta. Näistä neljä prosenttia tulisi saada linolihappoa sisältävistä omega-6-hapoista ja yksi prosentti alfa-linoleenihappoa sisältävistä omega-3-hapoista.

Lisäksi suositellaan lähinnä kalasta saatavia EPA:a ja DHA:ta, kumpaakin pitäisi saada 250 milligrammaa päivittäin.

Miksi Ranskassa rajoitetaan monityydyttymättömien kasvirasvahappojen saantia, jos ne ovat niin sydänterveellisiä kuin väitetään?

Siksi, että kasvirasvat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan niiden sisällä omega-6- ja omega-3-rasvahappojen tasapaino vaihtelee. Yleistäen voi sanoa, että suurimmassa osassa kasvirasvoja omega-6-rasvahappoja on runsaasti ja omega-3-rasvahappoja vain vähän.

Rypsiöljy ja pellavaöljy ovat poikkeuksia. Niissä omegoiden suhdeluku on asiantuntijoiden mukaan tasapainossa.

Viime aikoina osa tutkijoista on ilmaissut huolensa, että mikäli ihminen saa näitä rasvahappoja liikaa ja väärässä suhteessa, seuraukset voivat olla yllättävät.

”Nämä johtavat meidän metaboliassamme hyvin hormonin kaltaisiin yhdisteisiin, jotka taas säätelevät verenpainettamme, tulehdusreaktioitamme ja todennäköisesti diabetestä”, sanoo professori Kari Salminen.

”On virheellinen ohje, että syökää lisää kasviöljyä. Se on johtanut siihen, että omega-6:n ja omega-3:n tasapaino on meillä mitä todennäköisemmin pahasti häiriintynyt. Ja tämä on yksi suurimmista ongelmista meidän ravitsemuksessamme tällä hetkellä liiallisen hiilihydraattien saannin lisäksi.”

Dosentti Mikael Fogelholm myöntää, että omegoiden tasapaino voi muuttua liiallisella kasviöljyravinnolla suosituksia huonompaan suuntaan. Mutta jos pitää valita tyydyttyneen rasvan tai kasviöljyjen välillä, hänen mielestään runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältävät kasviöljyt ovat se pienempi paha.

”Kun vaihdetaan kova rasva pehmeään, terveys paranee omegoiden mahdollisesta epätasapainosta huolimatta. Tautikuolleisuus vähenee ja hyvän ja huonon kolesterolin suhde muuttuu paremmaksi.”

Kolesterolista on kohuttu jo vuosia. Olemme kuulleet, että veren suuri kolesterolipitoisuus on paitsi sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä, myös yksi sen keskeisimmistä syistä.

Lääkkeeksi on tarjottu veren huonon LDL-kolesterolipitoisuuden pienentämistä joko veren kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden avulla tai vaihtamalla tyydyttyneet rasvat monityydyttymättömiin.

Emeritusprofessorit Matti Järvilehto ja Pentti Tuohimaa ovat toista mieltä.

Heidän mukaansa sokereilla ja hiilihydraateilla on paljon suorempi yhteys kolesteroliin kuin rasvoilla, sillä ihmisen metaboliassa rasvan reitti kolesteroliksi on pitkä ja hankala. Sen sijaan liiallinen sokerin saanti johtaa helposti kolesterolin muodostumiseen.

Yleinen virhepäätelmä on heidän mukaansa myös se, että syödyn kolesterolin määrä suoraan korreloisi veren kolesterolitason kanssa.

”Maksahan se on, joka tuottaa kolesterolia. Eli jos ravinnosta tulee kolesterolia, maksa tuottaa sitä vähemmän, ja toisinpäin. On täysin väärin sanoa, että kolesterolin määrä riippuisi jollain tavalla tyydyttyneen rasvan määrästä”, sanoo Järvilehto.

Järvilehto ja Tuohimaa ovat sitä mieltä, että vallalla olevassa kolesteroliteoriassa on pahoja aukkoja, minkä vuoksi se ei ylipäätään voi selittää valtimon kovettumataudin eli kalkkeutumisen syytä.

Heidän käsityksensä mukaan kolesterolilla ei ole roolia kalkkeutumisen alkamisessa, vaan se johtuu verisuonen seinämän rakenteellisesta ja toiminnallisesta heikkoudesta.

Professoreiden mielestä suurin osa verisuonitaudin riskitekijöistä tai siltä suojaavista vaikutuksista ei itse asiassa ole missään tekemisissä kolesterolin kanssa.

”Kolesterolin alentaminen suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ainoastaan, jos ihminen on jo riskiryhmässä. Terveillä ihmisillä kolesterolin laskusta on päinvastoin haittaa, sillä elimistö tarvitsee kolesterolia kaikkeen: solukalvoihin ja hormonien tuottoon. Näitä haittavaikutuksia on paljon kuvattu ja niitä ilmenee koko ajan lisää”, sanoo Tuohimaa.

”Yli 60-vuotiailla ja tätä iäkkäämmillä naisilla kolesterolitason lasku tutkimusten mukaan jopa lyhentää elinikää.”

Tutkijat kritisoivat nykyisiä statiinilääkehoitoja, joiden haittavaikutuksia ovat muun muassa diabetes, keskushermostovaikutukset, haimatulehdus ja hormonien vajaatuotto. Näitä lääkkeitä ei pitäisi heidän mielestään antaa terveille ihmisille ehkäisytarkoituksessa.

”Ylipäätään näyttää siltä, että statiinien hyötyvaikutukset eivät johdu niinkään kolesterolin laskusta vaan tulehduksen estämisestä ja verenpaineen laskusta. Nämä vain sattuvat tapahtumaan samaan aikaan kuin kolesterolitaso laskee, ja näin tehdään vääriä syy-seuraus -johtopäätöksiä”, Tuohimaa toteaa.

Kananmunien syöntiä rajoitettiin jossain vaiheessa juuri niiden korkean kolesterolipitoisuuden vuoksi. Nykyään tällaisia suosituksia ei enää näe.

Järvilehto vapauttaisi pannasta myös tyydyttyneet rasvat. Sen sijaan hän vähentäisi monityydyttymättömiä kasvirasvoja, jotka Järvilehdon mukaan yllättäen provosoivat kolesterolin muodostumista.

”Kolesteroli esteröityy erityisen hanakasti monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Margariini ja rypsiöljy nostavat LDL-tasoja, oliiviöljy taas kertatyydyttymättömänä laskee niitä. Tästä tutkimustuloksesta margariiniteollisuus ei tosin halua kuulla sanaakaan.”

”Ihmiset, jotka syövät ahkerasti rypsiöljyä, syövät paljolti myös statiineja. Itse käytän rypsiöljyä vain ruohonleikkurissa.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska laskee pöydälle parinkymmenen sentin korkuisen A4-nivaskan.

Siinä on tieteellinen todistelu, jonka perusteella Yhdysvalloissa on vastikään julkaistu uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Niissä todetaan, että vähentämällä kovan rasvan osuutta seitsemään prosenttiin voitaisiin edelleen vähentää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa.

Vaikka Yhdysvaltain uusia ravintosuosituksia on kritisoitu tiedepiireissä muun muassa siitä, että ne eivät nykyisellään ohjaa enää yhtään mihinkään, Puskan mielestä Yhdysvaltain ravintosuositukset ja niiden tukena käytetty laaja tutkimusaineisto osoittavat kiistatta sen, että kovan rasvan vaarallisuutta ei Suomessa ole millään muotoa liioiteltu, päinvastoin.

Hänen mielestään ei ole mitään näyttöä siitä, että ravintosuosituksia kovan rasvan osalta pitäisi ainakaan höllentää. Sen sijaan Puska on erittäin huolissaan siitä, että viime kuukausien rasvakeskustelu on saanut ihmiset kuvittelemaan, että voita ja kermaa voi alkaa huolettomasti syödä.

Tutkimustulokset siitä, että tyydyttyneen rasvan ja sydäntautien välillä ei ole löydetty selvää yhteyttä, hän mitätöi selittämällä, että osassa näistä analyyseistä kolesterolin määrä on vakioitu – näin kolesterolin vaikutukset sydäntauteihin on mitätöity. Näin ei kuitenkaan ole tehty kaikissa analyyseissä.

Toisaalta hänen mielestään tutkimuksissa on aina ongelmana se, että yksilön ruokavalion mittaaminen on parhaimmillaankin epätarkkaa.

”Kaikenlaisia tutkimuksia tulee. Silti kerta toisensa jälkeen asiantuntijat tulevat ympäri maailman siihen tulokseen, että rasvan laatu nimenomaan pahanlaatuisen kolesterolin kautta on aivan keskeinen tekijä verisuonten ahtautumisessa.”

”Kannattaa myös muistaa, että 30 vuoden aikana me olemme saaneet suomalaisten elämään 10 lisävuotta, joista ilmeisesti noin 80 prosenttia johtuu sydän- ja verisuonitautien laskusta.”

Puska pelkääkin, että mikäli vähähiilihydraattiset ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävät dieetit entisestään Suomessa yleistyvät, seuraukset kansanterveydelle voivat olla vakavat.

”Sydänkuolleisuus seuraa hyvin herkästi veren kolesterolitasoa. Jos tässä tulee jotain olennaista takapakkia, se näkyy kyllä erittäin nopeasti sydänkuolleisuuden lisääntymisessä.”

Tässäkin asiassa tutkijat ovat erimielisiä. Mikael Fogelholm ei näe vähähiilihydraattisten laihdutusdieettien noudattamisessa ongelmaa.

”Tieteellisesti on todistettu, että ainakin kaksi vuotta tällaisella dieetillä on täysin turvallista olla. Sen pidempiaikaisesta turvallisuudesta ei ole takeita”, Fogelholm sanoo.

Haastattelun jälkeen Puska lähettää vielä avoimen kirjelmän, jonka allekirjoittajina ovat lääkäriseura Duodecimin Dyslipidemian Käypä hoito -työryhmän jäsenet.

Tiedotteessa esitetään huoli siitä, että viime aikoina mediassa esillä ollut rasva- ja kolesterolihoitokeskustelu on vaarassa vaikuttaa haitallisesti kansanterveyteen, kun ihmiset ovat alkaneet omin nokkinensa vähentää kolesterolilääkitystään ja lisätä tyydyttyneen rasvan syöntiä.

Allekirjoittajien mielestä kehitys on huolestuttavaa ja he penäävät valtiolta toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että valtimotautiin kuolleiden ja sairastuneiden määrän väheneminen jatkuu myös tulevaisuudessa.

Nyt 62-vuotias Viola Elo on noudattanut vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota jo nelisen vuotta eikä aio enää palata entisiin ruokailutottumuksiinsa.

Paino on tippunut huippuajoista noin 10 kiloa, olo on virkeä ja energinen. Aiemmat oudot väsymyskohtaukset ovat poissa.

Ainoa hankaluus ruokavaliossa on se, että sen noudattaminen vaatii aika lailla etukäteissuunnittelua.

Kahviloissa on vähänlaisesti tuotteita, jotka eivät sisältäisi leipää tai jauhoja. Kotona ruuanvalmistus pitää aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin tulee nälkä, koska aterioita ei voi enää korvata voileivällä.

Vaikka joku voisi pitää Elon ruokavaliota tylsänä, hän itse ei pidä syömistään lainkaan ilottomana.

Elon herkkuruokaa on miehen valmistama porsaan sisäfilee, jonka kanssa tarjoillaan runsaasti haudutettua sipulia ja rasvaisessa kermajuustoseoksessa paistettua kukkakaaligratiinia.

Välillä kukkakaalin tilalle haudutetaan parsakaalia. Sen päälle Viola Elo sulattaa ”voisuudelman.” Palan painikkeeksi hän ottaa lasillisen punaviiniä.

Ja kyllä hän välillä herkutteleekin. Lastenlasten syntymäpäiväkutsuilla voi hyvällä omallatunnolla ottaa joskus palan kakkua. Dieetti ei siihen kaadu.

Diabetes on pysynyt kurissa ilman lääkkeitä. Viimeksi kun Elo kävi tutkimuksissa, nuori lääkäri tokaisi, ettei uskoisi Elon sairastavan diabetestä, jollei sitä papereista näkisi.

Samaan hengenvetoon hän kehoitti kuitenkin vähentämään voin käyttöä. Siihen Elo totesi, että jos tohtori katsoisi niitä arvoja ensin ja suosittelisi vasta sitten.

Näin tehtiin. Elon kokonaiskolesteroliarvot olivat yhä hieman suositusten yläpuolella, mutta kaikki muu kunnossa: maksa-arvot, HDL-kolesteroli, verensokeri, verenpaine ja triglyseridiarvot olivat täysin kohdallaan.

Ihmisen elimistö on monimutkainen järjestelmä. Jos muutetaan yhtä tekijää ravinnossa, ei voida olla täysin varmoja, mikä on lopputulos.

Tutkimustuloksia taas on tuhansia ja taas tuhansia. Jopa samasta aineistosta voidaan vetää hyvin erilaisia johtopäätöksiä.

Tavallinen ihminen on hämillään. Ketä tai mitä pitäisi uskoa, kun asiantuntijoiden viestit ovat keskenään ristiriitaisia? Suurin osa suomalaisista luottaa viranomaisiin, mutta samaan aikaan kasvava joukko hylkää viralliset suositukset ja ui vastavirtaan.

Lääkäriseura Duodecimin Dyslipidemian Käypä hoito -työryhmä on huolestunut siitä, että lyhyen ajan sisällä kolesterolia pienentävien lääkkeiden käyttö on pudonnut lyhyessä ajassa kymmenisen prosenttia. Se tarkoittaa, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat lakanneet käyttämästä statiinilääkkeitä.

Myös osa lääkäreistä on alkanut suositella asiakkailleen voin käyttöä. Raahessa lääkäri ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pyry-Pekka Suonsivu kertoo ehdottavansa asiakkaille diabeteksen hoitoon vähähiilihydraattista ruokavaliota lääkehoidon sijaan, mikäli nämä sellaista haluavat kokeilla.

Suonsivu teki myös hiljattain valtuustoaloitteen margariinien korvaamisesta voilla Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymässä.

Kun Taloustutkimus Oy:n Suomi syö -tutkimus selvitti suomalaisten voin käyttöä ruuanvalmistuksessa vuosina 2007 ja 2009, selvisi että voita käyttävien määrä oli kasvanut kahdessa vuodessa rajusti, 13 prosentista 29 prosenttiin.

Tutkimuksesta selviää myös, että kevyttuotteiden suosio hiipuu. Osasyy on vähähiilihydraattisten dieettien suosio, mutta ilmiötä selittää myös halu luonnollisempaan, aidompaan ja vähemmän käsiteltyyn ruokaan.

Valiolta taas kerrotaan, että voin myynti on ampaissut nousuun vuosikymmenien laskun jälkeen. Viime vuonna nousua oli kuusi seitsemän prosenttia, ja menekki kiihtyi viime syksyn rasvakeskustelun jälkeen.

Tammikuu on perinteisesti ollut laihdutuskuurien aikaa, ja joulun jälkeen rasvaiset tuotteet ovat käyneet nihkeästi kaupaksi. Tänä vuonna oli toisin: Valio teki tammikuussa 2000-luvun uuden ennätyksen voin myynnissä.