TTIP-sopimusta ympäröi haudan hiljaisuus - Suomen lainsäädäntö suuryritysten armoille?

EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus saattaa vaikuttaa jokaisen elämään, mutta Suomessa siitä elämöi yksi ainoa professori.

TTIP
Teksti
Aurora Rämö
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun tuhat ihmistä marssi toukokuun lopussa Helsingin keskustassa vastustamassa EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusta, yksikään tiedotusväline ei uutisoinut aiheesta.

On melkein hämmästyttävää, miten mielenosoittajat tiesivät vastustaa sopimusta, sillä suomalaiset ovat kuulleet siitä lähes pelkästään hyvää.

Kauppa-alueiden sääntelyä yhdenmukaistava TTIP-sopimus lisää hyvinvointia ja työllisyyttä, sanoo Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka. Suomen houkuttelevuus investointikohteena lisääntyy, ja vienti EU:sta Yhdysvaltoihin kasvaa jopa 28 prosenttia. Tämä on erityisen kannattavaa pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden on muuten hankalaa lyödä läpi kansainvälisillä markkinoilla.

Sopimusmaiden bruttokansantuote kasvaa joka vuosi puoli prosenttia vuoteen 2027 mennessä, uusia työpaikkoja syntyy jopa kaksi miljoonaa.

”Suurimpia voittajia ovat kuitenkin kuluttajat, jotka hyötyvät avoimemmista ja kilpailukykyisemmistä transatlanttisista markkinoista”, kirjoitti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies Helsingin Sanomissa.

 

Päätös sopimusneuvotteluiden aloittamisesta tehtiin kesällä 2013. Kun viralliset kokouskierrokset alkoivat vuotta myöhemmin Washingtonissa, ei edes tiedetty, millaisella toimeksiannolla EU-komissio neuvottelee. Mandaatti  julkaistiin vasta syyskuussa, vaikka se olikin vuotanut julkisuuteen jo aiemmin.

Kansalaisjärjestöt olivat hereillä. Tarpeettoman byrokratian karsiminen saattaisikin tarkoittaa EU:n terveys- ja ympäristöstandardien alenemista. Jos lainsäädäntö alkaa noudatella kilpailukyvyn ja suuryritysten sääntöjä, EU joutuu hyväksymään esimerkiksi geenimanipuloidut tuotteet ja hormoneilla pumpatun lihan.

Erityisen huolissaan oltiin investointisuojasta, josta harva oli kuullutkaan ennen TTIP:tä. Yhdysvallat haluaa sopimukseen niin sanotun ICSID-menettelyn, suomeksi välimiesoikeusmenettelyn. Sen avulla kansainväliset yritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen, jos ne katsovat, että valtion säädökset ovat vaikeuttaneet niiden bisneksiä.

Tunnetuin esimerkki lienee tupakkayhtiö Philip Morrisin kanne Australiaa vastaan, kun Australia päätti, että tupakka-askeissa on oltava kuvia mustuneista keuhkoista.

Riidat ratkoo osapuolten valitsema kolmen juristin tuomaristo, salassa. Jäsenet voivat toimia myös osapuolten asianajajina. Heillä ei ole virkamiesvastuuta, eivätkä heitä sido ennakkopäätökset, kuten kansallisia oikeusistuimia. Päätöksistä ei voi valittaa.

Suomella on jo valmiiksi 66 investointisuojasopimusta, joista suurin osa on kehitysmaiden kanssa. Niitä varten suoja alun perin kehitettiinkin 1960-luvulla: länsimaat eivät uskaltaneet sijoittaa epävakaisiin valtioihin, kun pelkäsivät joutuvansa toimimattomien oikeuslaitosten armoille.

Tähän mennessä suurimman osan välimiesriidoista ovat voittaneet valtiot, mutta Kanadan tilanne on herättänyt huolta. Kanadassa on tiukat ympäristö- ja terveyslait, joita vastaan yritykset ovat viime vuosina yrittäneet joukolla taistella.

Suomea vastaan ei ole nostettu yhtään kannetta, mutta TTIP:n myötä se olisi mahdollisempaa. Meillä on tiukat ympäristö- ja terveyslait.

Pääministeri Alexander Stubbin mukaan nvestointisuoja on helppo kritisoinnin kohde. ”Investointisuoja ja siihen liittyvä riitojen ratkaisu ovat herättäneet paljon keskustelua, väärinkäsityksiäkin”, hän sanoi eduskunnalle pääministerin ilmoituksessa viime maaliskuussa. ”Investointisuoja ei estä maan oikeutta asettaa terveydenhuollon tai ympäristönsuojelun määräyksiä haluamalleen tasolle.”

 

Myös TTIP-kritiikki on ollut helppo kohde: se on hippien huutelua, jolla ei ole kunnollista pohjaa.

Tähän asti asialla ovat olleet vihreät ja vasemmistolaiset poliitikot sekä Martti Koskenniemi. Kansainvälisen oikeuden professori on ainoa asiantuntijataho, joka on ottanut voimakasta kantaa sopimusta vastaan. Koskenniemen mielestä välimiesmenettely on oikeusvaltion vastainen.

Viranomaiset, kuten ulkoministeriö, ovat suhtautuneet sopimukseen myönteisesti.

Kunnollisia taustatietoja ei voi olla juuri kellään. Ennen kuin uusi kauppakomissaari Cecilia Malmström avasi Brysseliin niin sanotun reading roomin, ainoastaan 13 mepillä oli pääsy kaikkiin neuvotteluasiakirjoihin. Nyt kaikki europarlamentin jäsenet saavat käydä tarkastelemassa yhdessä huoneessa papereita, jotka on annettu jäsenvaltioille luettavaksi.

Jäsenvaltioiden edustajille paperit ovat nähtävillä samanlaisissa reading roomeissa Yhdysvaltojen lähetystöissä. Silti eduskunnan suuressa valiokunnassa ei edes tiedetty, missä asiakirjoja voi lukea.

 

”Tulee deja-vu vuoden 1998 MAI-sopimuksesta”, sanoo europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr). ”Silloinkin ulkoministeriö vakuutteli, että ei mitään hätää mistään.”

MAI (Multilateral Agreement on Investment) oli OECD-maiden investointisopimus, joka kaatui valtavaan julkiseen painostukseen.

”Brysselistä kun katsoo, niin voisi kuvitella, että ammattiliitot pitäisivät enemmänkin meteliä asiasta”, Hautala sanoo. “Meillä on niin kovat työsuojelumääräykset.”

Päinvastoin, SAK, STTK ja Akava ovat laatineet yhteisen mielipiteen, jossa ne kannattavat TTIP-sopimusta.

Saksassa taas maailman suurin ammattijärjestö IG Metall kampanjoi voimakkaasti sopimusta vastaan.

Ehkä tiedonvälitys ja mielipiteiden perustelut selkiytyvät, kun EU-parlamentin oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun päätös valmistuu. Oikeusasiamies ottaa tässä kuussa kantaa siihen, kuinka paljon kansalaisten tulee saada tietoa sopimusneuvotteluista.