Miksi junat pysähtelevät? Visualisaatio näyttää rautateiden ongelmakohdat

Lauri Vanhala
Kotimaa 8.3.2012 12:39
Kuva Markus Pentikäinen.

”Myöhästyminen johtuu muusta junaliikenteestä.” Kuulutus on tuskallisen tuttu useimmille junamatkustajille.

Tämä visualisaatio näyttää, kuinka vastaantuleva liikenne hidasti Pendolinon S46 matkaa Oulusta Helsinkiin 2. maaliskuuta. Nopean junan vauhti tyssäsi lukuisia kertoja, koska raiteelle mahtuu vain yksi juna kerrallaan.

Tällä kertaa Pendolino pääsi määränpäähänsä täsmällisesti aikataulussa ruuhkasta huolimatta. Aikaa kului kuusi tuntia ja 11 minuuttia.

Suurin osa Suomen rataverkosta, yhdeksän kilometriä kymmenestä, on yksiraiteista. Se on merkattu karttaan sinisellä värillä. Vain punaisella merkityillä osuuksilla kulkee kahdet tai useammat raiteet vierekkäin.

Yksiraiteisilla osuuksilla liikennöiminen aiheuttaa viivästyksiä. Vastakkaisiin suuntiin kulkevien junien aikataulut täytyy suunnitella niin, että ne kohtaavat toisensa kaksiraiteisilla ohituspaikoilla.

Kohtaamisia tapahtuu usein, sillä VR ajaa vuorokaudessa 310 kaukoliikenteen junaa ja 500 tavarajunaa. Vaikka ohituspaikkoja on tiheään, esimerkiksi Oulun ja Ylivieskan välillä 12 kilometrin välein, toinen junista voi joutua odottamaan vuoroaan useita minuutteja.

Junien kulku ajoitetaan tarkasti, jotta matkustajajunat pääsisivät perille mahdollisimman nopeasti.

Pendolinot saavat usein etuajo-oikeuden: muut junat odottavat ohituspaikalla jo valmiiksi, kun Pendolino pyyhkäisee ohi. Koska yö- ja tavarajunilla ei ole kiire minnekään, ne saavat odottaa vastaantulevaa liikennettä pitkiäkin aikoja.

Parhaan käsityksen junaliikenteen haasteista saa Liikenneviraston graafisista aikataulusta, joista on pelkistetty esimerkki alla.

Kuvassa näkyy Liikenneviraston laatima aikataulu S46-junalle Oulu–Ylivieska-välille. Pendolinon matkaa kuvaa punainen viiva, siniset viivat ovat tavara- ja yöjunia. Ohituspaikat ja asemat on merkitty vaakaviivoin.

Kuvaajasta näkee, kuinka Pendolino lähtee liikkeelle Oulusta aamulla kello 5.19 ja kohtaa kolme vastaantulevaa junaa ennen saapumistaan Ylivieskaan. Samaan suuntaan matkaava hidas tavarajuna siirtyy pois edestä Kankaan asemalla, jotta Pendolinon ei tarvitse pudottaa vauhtiaan.

Graafisista aikatauluista on helppo nähdä, missä junaliikenteen ongelma piilee. Eri suuntiin kulkevien junien täytyy kohdata vaakaviivan, eli ohituspaikan, kohdalla. Toinen junista joutuu odottamaan aina. Yhdenkin junan viivästyminen aikataulustaan vaikuttaa väistämättä myös muuhun liikenteeseen.

Viime vuonna 79,7 prosenttia kaukojunista saapui määräasemalleen viiden minuutin tarkkuudella.

Suomen päärata on tukossa, eikä rahaa raiteisiin ole. Lue lisää Suomen Kuvalehdestä 10/2012 (ilm. 9.3.).

Keskustelu

Tuon takia junia ei yleensä kannatakaan käyttää matkustajaliikenteessä: yksiraiteisella rataverkolla matkustelu on vaarallista, lähdöt ovat harvoin, aikataulut heittävät, junat ovat ruuhkaisia, pakollisen seisokkipaikalla odottelusta joutuu maksamaan kalliin istumapaikan hinnan, hidastelut sotkevat ateriarytmit ja pakottavat ostamaan ravintolavaunun hyperkalliita, kuivuneita leipäpaloja. On harmi, että Suomen rataverkosto on monin paikoin surkea ja huoltamatta, sillä pidemmillä matkoilla junamatkustelussa on monia hyviä puolia bussimatkailuun verrattuna: junan kulku on usein tasaisempaa, melutaso pienempi, penkit parempia, avarat käytävät mahdollistavat liikkumisen, ilmanlaatu on yleensä siedettävää, lämmitys kohdallaan, vessat käyttökelpoisia, maisemat rauhoittavampia, etätyöskentelymahdollisuus todellista, lisäksi raiteet ovat usein teitä suorempia ja matka-ajat TEORIASSA nopeampia.

Patikoikaa, tai jos on varaa, menkää kieseillä. On se niin surkeaa kun pääsee vajaassa vuorokaudessa Helsingistä Kemijärvelle.

”Suurin osa Suomen rataverkosta, yhdeksän kilometriä kymmenestä, on yksiraiteista”

Juuri näin. Ja silti ollaan kaatamassa miljardi euroa yhteen hulluun jättihankkeeseen Helsingin kaupunkijunille eli Pisara-rataan. Mutta kun VR:n ja rakentajien lobbarit ovat sen päättäneet, niin sitten pidetään maan rataverkko ala-arvoisessa kunnossa 90 %:sti ja laitetaan 10 vuoden rahat yhteen kaupunkijunahankkeeseen. Radanrakentajat saavat ainakin jättipottiurakan ja siinä se Pisaran juju onkin.

Hyvin aiheellisista VR valituksista huolimatta (siis korjattavaa on monella saralla) juna suomessa kulkevat jopa yllättävän täsmällisesti ja ennustettavasti.

Tästä huolilmatta jo vuosien ajan mm. Pendolinojen hankinta on aiheuttanut kummastusta. Miksi hankkia tällaista kalustoa, kun infrastruktuuri ei vedä? Miksi mitoittaa aikataulut nopeille junille sen mukaan, että niiden rikkoutuessa pitää ajaa hitaammalla kalustolla?

Epäilemättä VR:n johdolle on kivempaa esinntyä kv. seminaareissa yhtiönä, jolla on ”uusi ja hieno” kalusto. Mutta: miski julkinen keskustelu ratahallintokeskuksen kanssa radanparannuksesta tai yksiraiteisesta infrasta jäi käymättä?

On turhaa haaveilla kansalaisten siirtymisestä raiteille, jos näitä epäkohtia ei korjata.

Yksiraiteisella liikennöinti ei ole vaarallista, toisin kuin eräs kommentoija väittää. Automaattinen kuluvalvonta yhdessä liikenteenohjausjärjestelmien kanssa estää yhteentörmäykset, ylinopeudet, punaisten opastimien ohitukset jne. Rautatieliikenne ei ole mitään silmät kiinni -tieliikennettä, ja junien liikkumista seuraa koko ajat liikenteenohjaaja, joka määrää missä tahdissa junat saavat edetä.

Junaa 46 Seinäjoki-helsinki väliä ajavana sanoisin, että tietolaatikon ”väistää” oli useassa kohdassa väärä tieto, tavarajunat väistävät nopeampaa, mutta jos kohtaus menee pieleen, eli tavarajuna ei ole ehtinyt sivuraiteelle ennen 46 tuloa, joutuu Pendo jarruttaamaan ja odottelemaan, kunnes vastaantulija opn sivulla.

Tässä se nähdään, kun Suomea ei osata kehittää kokonaistaloudellisesti eikä-valtaisesti. Pitääkö kaiken keskittyä yhdelle niemelle (Helsingin seutu) ?. Keskittyminen tulee nyt hidastamaan Suomen taloudellista kehittymistä ja huonontamaan kilpailukykyä. Pitäisi toimintoja säilyttää muuallakin Suomessa, jossa on jo valmista infraa olemassa. Silloin jäisi myös valtiovallalla rahaa investoida rautateiden kehittämiseen.

Myöhästymisten kertautuminen yksiraiteisella radalla on aika selkeä ongelma.

Silti:
Olisi kiva tietää, kuinka suuri osuus suomen junamatkoista kuljetaan yksiraiteisilla radoilla. Luultavasti prosenttiosuus on aika paljon alle 90%. Täysin muuta Suomea väheksymättä, keskustelussa mainitun ruuhkaniemen junaliikenne on sekin huono vitsi, vaikka radat ovat kaksisuuntaisia ja pääradalla kulkevat junat eivät edes käytä samoja kiskoja ”maakuntaliikenteen” kanssa, joten artikkelissa käsitelty ongelma ei ole merkityksellinen.