Tuntuuko, että media vaikenee maahanmuuton ongelmista? Se ei pidä paikkaansa, mutta epäluulo on lujassa

KOLUMNI: Tutkimustulos ei tietenkään vakuuta ketään, joka uskoo median vaikenevan, kirjoittaa Anu Koivunen.
Anu Koivunen
Mielipide 10.9.2017 12:34

Media käsittelee maahanmuuttoa etupäässä ongelmana. Siitä kirjoitetaan asiana, joka heikentää yhteiskunnan eheyttä, maan taloutta ja lisää rikollisuutta.

Näin toteaa tuore ruotsalaistutkimus, jonka tulokset eivät yllätä.

Göteborgin yliopiston professori Jesper Strömbäckin johtama tutkimus ruotsalaislehtien maahanmuuttouutisoinnista vuosina 2010 – 2015 (Invandring i medierna) analysoi lähes 2 000 uutista ja päätyi vahvistamaan aiempia tutkimustuloksia.

Metodista voidaan keskustella, mutta väittämälle, että uutisissa kaunistellaan maahanmuuttoa, ei löydy tästäkään tutkimuksesta perustaa.

Tulos ei tietenkään vakuuta ketään, joka uskoo, että media vaikenee maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista. Kuilu tutkimushavaintojen ja median luottamuslukujen välillä on ammottava.

Mediaan luotetaan vähiten juuri maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä (Misstron mot medier, 2017).

Ruotsissa luottamusluvut eivät ole nousussa.

Väite mediasta maahanmuuton kaunistelijana on toistunut 1990-luvulta saakka, kuten myös teesi, että jollei media uutisoi maahanmuuton negatiivisista seurauksista, se menettää yleisön luottamuksen ja ruokkii vihamielisiä huhuja. Keskustelu on ikiliikkuja ja median asema tukala (Migrationen i medierna, 2016).

On kuitenkin syytä kysyä, onko mediaepäluulossa lopulta kyse uutisoinnin totuudenmukaisuudesta. Ruotsissa luottamusluvut eivät ole nousussa, vaikka uhka- ja ongelmauutisoinnin arvioidaan kiihtyneen.

Strömbäckin johtama tutkimus ei tähän vastaa mutta tarjoaa yhden johtolangan huomauttamalla, että uutisjournalismi harvoin kyseenalaistaa kulloisenkin virallisen maahanmuuttopolitiikan.

Median ja poliittisen vallan keskinäisriippuvuus antaa journalismille paikan demokratian ytimessä mutta sitoo sen samalla virallisen politiikan jakolinjoihin.

Journalismi seuraa politiikkaa, ja kun poliittiset tuulet kääntyvät, kuten Ruotsissa syksyllä 2015, myös journalismi muuttuu, tiivisti toimittaja Lars Truedson julkistamistilaisuudessa. Kuten hän epäili, linjanmuutos ei lisää luottamusta neljänteen valtiomahtiin vaan pikemminkin herättää kysymyksiä sen itsenäisyydestä.

Ruotsissa keskustelu jatkuu vilkkaana. Toivon samaa Suomeen. 

 

Kirjoittaja Anu Koivunen on elokuvatutkimuksen professori Tukholman yliopistossa.

Keskustelu

Maahanmuuton ongelmista ei Suomessa kirjoiteta. Media kaipaa uutisia, toimittajakunnan näköisiä juttuja. En tiedä kuinka suuri osa median edustajista on naisia, mutta ehkä 2/3, joille kaikille maahanmuuton rakenne on, jos ei lupaus niin ainakin toive. Uutisointia ja osin politiikkaa ohjaa myös evoluution kova laki – äidinvaisto. Vaisto, joka on sokea yhteisölle ja realiteeteille.

Kristiina Koivusen raprotti Ruotsin tilanteesta on virkistävä poikkeus. Sen lopputulema; Ruotsi on menetetty, kertoo kaiken. Suomi on sinne matkalla, ja valtionjohto on kieltänyt kaiken keskustelun aiheesta ja päättänyt varustaa poliisit konepistoolein ja antanut Supolle resursseja kansalaisten jatkuvaan tarkkailuun.

Nimimerkki KARI, mitä ovat mielestäsi ne maahanmuuton ongelmat, joista media Suomessa vaikenee? Minun mielestäni nimittäin Suomessa on aika avoimesti kirjoitettu ongelmista, mitä tulee esimerkiksi tiettyjen ulkomaalaisten yliedustukseen rikos- ja työttömyystilastoissa. Media on aika avoimesti raportoinut esimerkiksi tutkimustuloksista aiheen tiimoilta. Tietysti aina on parantamisen varaa. Vai tarkoitatko kenties sitä, että jokaisen rikosuutisen yhteydessä pitäisi mainita rikoksentekijän tausta, tai muuten kyse on ongelmien hyssyttelystä?

Suomessa tilanne on paljon Ruotsia paremmalla tolalla. Ruotsissa ei ole julkaistu moneen vuoteen tilastoja rikostentekijöiden taustasta ja kun ruotsidemokraatit sitä ehdottivat, niin natsileimat lentelivät. Kerran eräskin ruotsalainen media meni jopa niin pitkälle, että rikosuutiseen liitettiin vaalennettu pikselöity kuva tekijästä. Ruotsalaiset musiikkifestivaalit ovat olleet ongelmissa seksuaalirikosten vuoksi, eikä tule kuuloonkaan että tekijöiden taustoja kerrottaisiin ja että ongelmista keskusteltaisiin avoimesti julkisuudessa.

Nimimerkki Berga, annatko lähteitä (linkkejä) kirjoituksiin jossa Suomalainen media on kirjoittanut avoimesti ongelmista ulkomaalaisten yliedustukseen rikos- ja työttömyystilastoissa?
Annatko myös lähteitä (linkkejä) kirjoituksiin jossa Suomalainen media raportoi tutkimustuloksista aiheen tiimoilta?

Ja miksi ei voi jokaisen rikosuutisen yhteydessä mainita rikoksesta epäillyn etninen tausta ja kansallisuus? Mikä tässä on ongelmana? Täh?
Näähän pitäisi kirjata myös poliisin ja oikeuslaitoksen tilastoihin nämä epäiltyjen ja rikoksista tuomittujen etninen tausta ja kansallisuus, miten ihmeessä muuten saadaan oikeaa tilastotietoa siitä kuka tekee ja mitä? Ja jos jotakin nyt närästää että rikoksesta epäillyksi kirjataan somali, kun kyseessä on somali, niin kirjattakoon suomalaisten kohdalla vaikka ”hämäläinen” tai ”savolainen” jos asia silla tasapainottuu. Nyt media piillottelee matujen rikoksia nimeämällä matun ”porilainen mies” tai ”suomen kansalainen” ilamisujen perään, mutta ei kerro etnistä taustaa eikä sitä millä statuksella ko. tyyppi maassa on. Miksi?

Loistavaa,Anu Koivunen !
Koivunen on hyvin harvinainen esimerkki viiteheyksessään itsenäisestä, älykkäästä, puolueettomasta ja mielenkiintoisesti asiansa ilmaisevasta
nykymaailman tulkista.
Koivunen nauttinee arvostusta ja hyväksyntää ismeistä ja muista kahleista vapaista tai niihin itsensä vanginneista yksilöistä ja yhteisöistä.
Tuo joukko voisi olla nykyistä paljonkin suurempi.

Citizen69, kirjoita googleen esimerkiksi ”ulkomaalaiset yliedustettuna” tai ”rikokset ulkomaalaiset” tai mitä tahansa. Se ei ole vaikeaa, eihän? Löydät useita aiheeseen liittyviä uutisia. Lisäksi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Optula on tehnyt aiheesta selvitystä (sen mukaan Afrikassa ja Lähi-Idässä syntyneiden suhteellinen osuus raiskauksista on 17-kertainen suomalaisiin verrattuna) ja siitäkin on tehty uutisia. Google on kaveri tässäkin.

Tietoa ulkomaalaisten rikollisuudesta on siis saatavilla. En sano, etteikö mediassa olisi mitään vikaa, varmasti on. Suomessa ei ole tapana tuoda esiin rikoksesta epäillyn etnistä taustaa ja usein tausta ilmenee vasta tekijän nimestä, jota media ei usein julkaise oli kyse sitten maahanmuuttajasta tai suomalaisesta. Tietysti tämä voidaan nähdä tiedon pimittämisenä. Miksi näin toimitaan, niin siihen en osaa vastata.

Toisaalta ulkomaalaisten rikollisuudesta on keskusteltu paljon varsinkin silloin, kun maahanmuuttajataustaisten rikos saa paljon huomiota. Näin kävi esimerkiksi Tapanilan raiskaustapauksen kohdalla. Osa ihmisistä suhtautunee mediaan epäilevästi erityisesti sen takia, että he itse jauhavat internetin keskustelupalstoilla ”islamisaatiosta”, ”matuista” ja ”maahantunkeutujista” ja eivät suostu ymmärtämään, miksei vastaavaa retoriikkaa käytetä uutisteksteissä.

Saa puhua aina kulloinkin hyväksytyistä asioista, mutta oleellista on tajuta, millainen älämölöprosessi täytyy aina käydä läpi, jotta faktoista tulee poliittisesti sallittuja faktoja.

Kun väärät henkilöt sanovat ikäviä faktoja, ne ovat aluksi rasistisia äärioikeistolaisia väitteitä, ja ne yritetään poliittisessa keskustelussa selittää ja mitätöidä vaikka millä ajatustempuilla. Sitten kuluu pari vuotta, niin faktat alkavat olla hyväksyttäviä. Tässä vaiheessa tietenkin väärät henkilöt ovat jo sanoneet uusia ikäviä ja virallisen totuuden vastaisia faktoja ja sen vuoksi nostattaneet virallisten faktojen haltijoissa älämölöä, kunnes nekin ovat parin vuoden kuluttua hyväksyttyjä, sillä tosiasioiden kieltäminen käy mahdottomaksi.

Julkisen poliittisen keskustelun ikävä luonne on se, että faktojen hyväksyminen ja huomioiminen kestää aivan liian kauan, vaikka ne olisivat kaikkien nähtävillä. Toinen haitta on se, että samat henkilöt ovat jatkuvasti ”väärien” faktojen esittäjinä, vaikka he vain ymmärsivät tapahtumat ennen muita eli ennen kuin virallisen totuuden ylläpitäjät uskalsivat ajatella.

Yksi ajankohtainen esimerkki on se, että olevinaan vastuullisen laadukkaan tiedotusvälineen muka järkevä toimittaja pitää ”islamisaatiota” äärioikeistolaisena käsitteenä tai puheena. Kauanko pitää odotella, että sekin on taas normaali muutosilmiötä ilmaiseva sana? Ilmiö voidaan perustella tosiasioilla, eikä sanan kuulemisesta ole ihan pakko seota ja alkaa kiljua nettinatseja ja äärioikeistoa. Onko islamisaatio sitten hyvä tai huono tai merkittävä asia, on eri kysymys, mutta ei yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi rakentaa sanojen ja käsitteiden käytöstä leimaavia assosiaatioita milloin mihinkin pahuuteen. No ehkä pari vuotta odotellaan, niin Hölmölässä voi tuostakin puhua.

Media ja poliittinen ohjaus toimii siten,että annettu tieto on oikeaa,mutta se ei kata kaikkea.
Uutisoinnin sävy ja sanavalinnat ovat se tapa, jolla annettua tietoa voidaan ohjata.
Nyt laura Huhtasaari rikkoi tehdyn ”sopimuksen ” eduskunnan kyselytunnilla ja sai kuulla kommenteistaan,ehkäpä aiheesta.
Vihreiden käyttämät termit hädänalaisista ja sorretuista ovat laittomalle toiminnalle annettuja kiertoilmauksia.Näitä media toistaa mielellään.
Ruotsin ongelmat ovat todellisia,yhteiskunnan sisälle on syntynyt uskontoon perustuvia oikeudellisia ryhmiä,jotka toimivat omine lakeineen.
Suomessakin on näitä ryhmiä,sekä kristityissä että muslimeissa ja muissa ryhmissä,tämä kehitys on huono.
Eduskunnan sisällä on puolueita ja ryhmittymiä, jota kannattavat anarkiaa,tämä on uskomatonta hölmöyttä.

Ilahtuneena huomaan, että muun muassa Oz ja Alpo osaavat lukea ja tulkita monelle liian monimutkaiseksi muuttunutta maailmaa.
Luultavasti molemmat edustavat suomalaisten enemmistöä, josta suurin osa tyytyy seuraamaan tätä hullun hevosen laukkaa katsomosta.
Reservissä on siis suuri joukko itsenäisesti ajattelevia kansalaisia, joten ainakin omassa maailmankuvassani on sittenkin sellaista uskoa ja toivoa, johon melko arvokonservatiivinen elämänkatsomukseni on rakentunut.

Berga,

Google profiloi hakutuloksia hakijan oletetun kiinnostuksen mukaiseksi. Jos joku pyytää linkkejä, vastaa linkeillä.

Jos sinä saatkin linkit helposti googlella, pyytäjä ei välttämättä saa. Älykäs keskustelu on hankalaa, jos osapuolilla on käytössä eri faktat.

Saksassa ollaan asiasta eri mieltä. Tutkittu vuosien 2015-2016 turvapaikanhakijakriisin ajan medioita ja tultu tulokseen, että normaalin journalistiikan sijaan valtalehdet ottivat voimakkaasti
Angela Merkelin Willkommenskulturin kannalle ja
puolustamaan sitä kritiikittömästi. Media otti
´kansanvalistuksellisen otteen´ja osasta asioita aktiivisesti vaiettiin. Tapahtui jakaantuminen ´mainstreammediaan´ja ´Lügenpresseen” eli valta-ja valemediaan. Valtamedian kritiikitön journalistiikka nähty peräti syynä mielipiteiden polarisoitumiseen.

”zu viel Gutmensch-Sentimentalität”, liikaa hyvis-sentimentaalisuutta. Mm. näin muotoiltu median linjaa.

Toki keskustelu Saksassa on tänä vuonna monipuolistunut, mutta tuskin voi puhua neutraalisuudesta, kun edelleen rasistikortti heilahtaa sielläkin helposti. Ehkä ei enää niin helposti kuitenkaan kuin 2015-2016.

Lähde: http://www.zeit.de/2017/30/fluechtlinge-medien-berichterstattung-studie