Säätiö voi ostaa vaikutusvaltaa

SK:n toimitus
Mielipide 9.10.2009 04:14

VKTS toimi tietoisesti demokratiaa vastaan, kirjoittaa Sakari Suutarinen.

Vaalirahakeskustelussa on keskitytty selvittelemään puolueiden saamia rahavirtoja. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, mitä politiikan rahoittajat ovat hyötyneet. Monet vaikuttamisen tuloksista voivat olla osa nykyistä lainsäädäntöä ja yhteiskunnassa vallitsevia käytänteitä. Ne ohjaavat instituutioiden toimintaa ja arkipäivän rahavirtoja.

Kurkistusikkunan ostettuun vaikuttamiseen tarjoaa vuonna 2004 paljastunut Vapaan koulutuksen tukisäätiö (VKTS). Säätiön keskeiset henkilöt ovat avoimesti kertoneet toiminnan laajuudesta ja tehokkuudesta. Elinkeinoelämä rahoitti säätiötä, ja sen toiminta oli aktiivista vielä viime vuosikymmenen alussa.

VKTS perustettiin 1970-luvun alkupuolella alun perin vastustamaan vasemmistolaista koulutuspolitiikkaa. Säätiön toiminta muuttui pian sen omien taustajärjestöjen etujen ajamiseksi. Sen tavoitteina oli esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten aseman säilyttäminen, 12-vuotisen oppivelvollisuuskoulun vastustaminen ja kouludemokratian poistaminen. Lukiota säätiö halusi kehittää yksilöllisyyttä korostavaksi ja entistä valinnaisemmaksi. Oppilaitosten tehtävänä säätiö näki hyödyllisten tietojen opettamisen, johon sen mukaan päästäisiin tehokkaimmin tulosjohtamisen keinoin.

Säätiö rakensi noin 300 hengen organisaation alan virkamiehistä ja poliitikoista. Poliitikoista ja johtavista virkamiehistä muodostettu ryhmä kokoontui hotelli Tornissa. Käytännön toimintaa johti koordinaatioryhmä, joka kokosi tiedon sektoreittain toimivilta alaryhmiltä. Vain noin sata jäsentä tunsi organisaation pääpiirteittäin. Ryhmien jäsenet eivät tienneet muiden ryhmien kokoonpanoa. Säätiö pääsi vaikuttamaan asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa.

Säätiö onnistui verrattain pienellä omalla rahoituksella vaikuttamaan koko koulutussektorin toimintaan ja kehitykseen. Eteenpäin pyrkivät virkamiehet, poliitikot ja tutkijat ymmärsivät pian, mitä tukea VKTS pystyi heille antamaan. Säätiö keräsi poliittisesti luokitettuja nimilistoja virkamiehistä ja yliopistoväestä. Se vaikutti nimityspolitiikkaan ja rahanjakoon. Rahavirtoja ohjattiin luotettaviksi katsotuille tutkimustahoille ja vastaavasti estettiin säätiön tavoitteiden vastainen tutkimusongelmien asettelu. Säätiössä tunnettiin myös tiedottamisen arvo. Onnistumisen kannalta toiminnan salaaminen oli olennaisen tärkeää.

Säätiön asemaa kuvaa hyvin, että sen piirissä kirjoitettiin porvarillisten puolueiden eduskunnassa esitetyt koulutusta koskeneet ryhmäpuheenvuorot. Säätiö onnistui alkuaikojensa jälkeen kaikessa, mitä se tavoitteli. Vuosituhannen vaihteessa toteutunut koulutuspolitiikka on myötäillyt säätiössä vuosisadan lopussa päätettyä linjaa. Osaa säätiön tavoitteista voidaan toki pitää perusteltuina, mutta myös monet nykyiset koulutusjärjestelmän erikoisuudet ja epäkohdat ovat selitettävissä sen toiminnalla.

Säätiön omat dokumentit vahvistavat sen toimineen tietoisesti demokratiaa vastaan. Konkreettisimmin tämä tulee esiin siinä, että säätiö oli aktiivisesti poistamassa osallistujademokratiaa oppilaitoksista tilanteessa, jossa kokoomus oli kouluneuvostoissa ylivoimaisesti suurin ryhmä. Puolueideologisesta vastakkainasettelusta tai taktikoinnista ei siis ollut kyse.

VKTS on tuskin ainoa politiikkaan lähellä ollut organisaatio, joka on ylittänyt lobbauksen sovinnaiset rajat. Seuraamalla vain puolueiden ja ehdokkaiden saamia rahavirtoja ostettuun vaikuttamiseen ei välttämättä päästä käsiksi – siitä voi saada ainoastaan vihjeitä. Niitä seuraamalla on mahdollista löytää varsinaiset sylttytehtaat.

Demokratiassa on aina korruption rajalla toimivia virkamiehiä ja poliitikkoja. Heidän paljastamisensa on tärkeää. Samalla on olennaista palauttaa demokratian uskottavuus. Se edellyttää, että ostetun vaikuttamisen tuottamat vääristymät pystytään korjaamaan. Tämä lienee kohtuullinen vaatimus oikeusvaltionkin näkökulmasta ja myös tehokas keino demokratian puolustamisessa.

Teksti Sakari Suutarinen

Kirjoittaja on dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Keskustelu

”Lukiota säätiö halusi kehittää yksilöllisyyttä korostavaksi ja entistä valinnaisemmaksi”

kiitti vaan. yksilöllisyys on hyvä asia vain huippuyksilöille. vähemmistö. tosin päätöksiä tekevä sellainen.

eihän perustallaaja jaksa tai ehdi tällaisia miettiä kiireiltään.