Matematiikkaa painottava valintauudistus oli opetusministeriön tahto

Aineiden tasaveroisempi pisteyttäminen antaisi opiskelijoille valinnanvapautta ja todennäköisesti vähentäisi heidän paineitaan.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti

Opetushallituksen väistynyt pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi haastattelussaan (SK 18/2021) opiskelijavalintojen uudistuksen syntyneen yliopistojen tahdosta. Myös entinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on esittänyt (Twitter 13.3.2021) yliopistojen toimineen ilman ministeriön ohjausta.

Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeiden 14.4.2016 päivitetyssä toimeenpanosuunnitelmassa ilmoitettiin kuitenkin suoraan, että ”ministeriö käynnistää yhdessä korkeakoulujen kanssa prosessin, jossa korkeakoulut uudistavat valintakoemenettelyjään”. Valinnat kuuluvat korkeakoulujen autonomiaan, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö käytti rahoitusohjausta ja kytki hankkeen yliopistojen tulossopimuksiin 2017–2020.

Hallituksen uudistustahti oli kiivas, ja ylioppilastutkinnon pisteytystä laatineen työryhmän mukaan tehtävänantoa muutettiin ja aikataulua kiristettiin kesken hankkeen (HS 26.5.2019). Vaikutuksia ei kartoitettu eikä koordinoitu lukiouudistuksen kanssa.

 

Heinosen mukaan valintapisteytys on ”esimerkki päätöksestä, jonka seurauksia ei pystytty ennakoimaan”. Ongelmat havaittiin kuitenkin heti ja kritiikkiä esitettiin niin lukioista kuin yliopistoista.

Mallia muokattiin, mutta pisteytyksen perusteeksi jäi oppiaineiden kurssimäärä, jota ei ole tarkoitettu tällaiseksi kriteeriksi. Perustaulukon rinnalla on matemaattis-luonnontieteellinen painotus, mutta ei humanistis-yhteiskuntatieteellistä vaihtoehtoa. Pisteytys on johtanut pitkän matematiikan ja fysiikan kirjoittajien määrän kasvuun ja vaikuttanut lukiolaisten ainevalintoihin.

Luma-painotuskin oli ministeriön tahto. Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen esitteli 14.6.2017 koulutuspoliittista tiekarttaa, johon kuului ylioppilastutkinnon kehittäminen niin, että luonnontieteen ja matematiikan osaaminen vahvistuu. Sipilän hallitus teki näin arvovalinnan muiden aineiden ja yleissivistyksen kustannuksella.

 

Teknologiavientiin talousveturina luottavassa Suomessa tarvitaan osaajia teknillisille aloille, jotka eivät ole suosituimpia hakukohteita aloituspaikkoihin nähden. Pisteytyksen taustamuistiossa perusteltiinkin, että ”useilla aloilla on pulaa matemaattisesta osaamisesta”.

Lukioihin ja yliopistovalintaan laajasti vaikuttava pisteytys on kuitenkin väärä väline, sillä se ei tee näistä aloista lukiolaisille sen houkuttelevampia. Nyt luma-osaamisesta kilvoittelevat nekin, jotka tähtäävät suosituille hakupainealoille, kuten oikeus-, kauppa- ja lääketieteen ja psykologian opintoihin.

Laajojen ja suppeiden luma-opintojen ero lukiossa on 34 opintopistettä, 17 vanhaa kurssia. Matematiikassa ja fysiikassa erikoistutaan syvemmälle kuin muissa aineissa on mahdollista. Opetussuunnitelmista voi vertailla, mitä yleissivistävää opintoihin vaihtoehtoisesti mahtuisi.

Uudistuksen jälkeen julkaistussa tutkimuksessa (Kupiainen ym. 2018) havaittiin, että useat yo-aineet olivat merkitsevästi yhteydessä opintomenestykseen eri yliopistoaloilla. Parhaiten menestystä ennusti kuitenkin tutkinnon kokonaisarvosana. Päätelmissä todettiin, ettei ole perusteita yksittäisten oppiaineiden voimakkaaseen painottamiseen mutkikkain pisteytyksin.

Tutkinnon kokonaisuuden arvostaminen ja aineiden tasaveroisempi pisteyttäminen tukisi lukion yleissivistävyyttä, antaisi opiskelijoille valinnanvapautta ja todennäköisesti vähentäisi heidän paineitaan.

Tuukka Tomperi Tuomas Tervasmäki

Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston tutkijoita.