Yhä maailman tasa-arvoisin
Suomessa koululaisten osaamisen erot ovat muuttuneet niin vähän, että muutoksen löytämiseen tarvitsee suurennuslasin. Tätä ei julkista keskustelua seuratessa uskoisi.
Tiedesivulla Helsingin Sanomissa viime viikolla julkaistun artikkelin mukaan sosiaaliset erot ovat palanneet suomalaisiin kouluihin. Pitkään jatkunut tasa-arvoistumiskehitys on pysähtynyt, ja eri yhteiskuntaluokista tulevien oppilaiden koetulokset ovat erkaantuneet yhä jyrkemmin.
Syyksi osaamiserojen kasvuun artikkelissa haastatellut tutkijat veikkaavat koulujärjestelmän eriytymistä. Tämän selityksen mukaan kouluvalintojen vapauttaminen ja erilaisten painotettujen opetuksen luokkien yleistyminen ovat kasvattaneet koulujen välisiä eroja.
Artikkelin alkuperäinen lähde on Toronton yliopiston sosiologian professorin Anna Chmielewskin tutkimus The Global Increase in the Socioeconomic Achievement Gap, 1964 to 2015. Tutkimuksessa on koottu yhteen kolmenkymmenen eri kansainvälisen vertailututkimuksen vajaata kuutta miljoonaa oppilasta koskevia testituloksia sadasta eri maasta.
Suomessa näistä osaamisvertailuista tunnetuin on ensimmäisen kerran vuonna 2000 tehty Pisa-tutkimus, mutta hiukan vastaavia tehtiin jo 1960-luvulla. Suomalaistuloksista Chmielewski on yhdessä Kata Salmela-Aron kanssa kirjoittanut HS:n siteeraaman artikkelin, jossa suomalaiskoulujen kehitystä ja sen mahdollisia syitä eritellään tarkemmin.
Alkuperäisen, tänä vuonna American Sociological Review’ssa julkaistun tutkimuksen mukaan Suomi on – mielenkiintoista kyllä – esimerkki maasta, jossa osaamiserot eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan!
Useimmissa muissa maissa erilaisista perheistä tulevien lasten väliset erot sen sijaan ovat reippaasti kasvaneet. Hurjinta erojen kasvu oli Belgiassa, mutta myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa erot erilaisista perheistä tulevien lasten välillä ovat kasvussa. Suomessa muutoksen löytämiseen tarvitsee suurennuslasin.
Aika paljon on tarina muuttunut matkalla tiedelehdestä sanomalehden tiedesivulle.
Aika paljon on tarina muuttunut matkalla tiedelehdestä sanomalehden tiedesivulle.
Toinen tuore kotimainen tiedeuutuus on emeritusprofessori Matti Tuomalan kirja Markkinat, valtio ja eriarvoisuus.
Kirjassaan Tuomala kertoo, miten 1960-luvulta 1990-luvulle asti talouskasvu paransi elintasoa ja pienensi tuloeroja. 1990-luvulla tuloerot kääntyivät reippaaseen kasvuun, Tuomalan mukaan lähinnä rikkaita suosivan pääomaverouudistuksen ansiosta.
Tuomalan kirjan mukaan tuloerojen kasvu jatkui 2000-luvulla. Epäilemättä totta, mutta aika hyvää suurennuslasia tarvitaan 2000-luvun tuloerojen kasvun löytämiseen kirjaan liitetyistä tilastoista.
Tuomala on varmaankin edelleen kansainvälisesti tunnetuin suomalainen julkisen talouden tutkija, ja Tuomalan kirja mielenkiintoista lukemista. Erityisen tasapainoiseksi sitä ei silti voi kehua.
Yli 400-sivuiseen kirjaan ei mahdu kuin sivulauseen mittainen maininta siitä, että 1990-luvun alussa tuloerot olivat Suomessa maailman pienimmät.
Ei kirjassa varsinaisesti korosteta sitäkään, että Suomessa verotus ja sosiaaliturvajärjestelmä tasoittavat tuloja enemmän kuin missään muussa OECD-maassa.
Ja ehkäpä kirjaan olisi voinut mahtua myös muistutus siitä, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat edelleen pienten tuloerojen maita, joissa myös mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu paremmin kuin juuri missään muualla.
Tiedettä voi tehdä erilaisista lähtökohdista.
Osalla tutkijoista tavoitteena on ymmärtää maailmaa ja kuvata erilaisia ilmiöitä selittäviä mekanismeja ja niiden syy-seuraussuhteita. Toisilla on tavoitteena tehdä tutkimuksen avulla maailmasta parempi.
Kumpikin lähtökohta on puolusteltavissa. Kumpaankaan ei silti pitäisi kuulua osatotuuksien kertominen tai omiin argumentteihin sopivien faktojen poimiminen.
Koulutuksen tasa-arvoa koskeva tutkimus on arvokasta. Olisi hyödyllistä tietää, miten kouluvalinnat, maksuton korkeakoulutus, opintotukijärjestelmä tai vaikka peruskoulun erityisopetus vaikuttavat mahdollisuuksien tasa-arvoon.
Tai mitä tapahtuu tasa-arvolle, jos nykyhallitus onnistuu nostamaan oppivelvollisuusikää?
Tällaisen tasa-arvotutkimuksen pitäisi päätyä julkisuuteen asti tasapainoisella tavalla.