Nyrkit osana valtalabyrinttiä
Ammattinyrkkeilijät ovat palasia monimutkaisessa valtapelissä, jossa yleisö janoaa viihdettä, managerit ja tv-kanavat rahaa ja kansallisvaltiot taistelun symboliikkaa.
Ammattinyrkkeily on valtasuhteiden labyrintti. Nyrkkeilijöille laji on kurinalaista ruumiin työtä ja elinkeino, managereille ja promoottoreille se on bisnestä. Kaupallisille tv-kanaville otteluillat suoltavat kassavirtoja, ja kansallisvaltiot käyttävät taistelun symboliikkaa ideologian välikappaleena. Katsojille nyrkkeilyottelu on viihdettä, johon voi kanavoida omia patoutumiaan.
Nyrkkeilyyn suhtaudutaan usein mustavalkoisesti – joko ylenkatsovan moralisoivasti tai lumoutuneen romantisoivasti – mutta todellisuudessa se sijoittuu pikemminkin harmaalle alueelle.
Yhdysvalloissa ammattinyrkkeilyn ottelijatilastot ovat aina heijastaneet vähemmistöjen yhteiskunnallista asemaa. Sata vuotta sitten irlantilaiset ja juutalaiset hallitsivat tilastoja; heidän jälkeensä tulivat italialaiset, mustat ja latinot. Nykyisin itäeurooppalaisten määrä on kasvanut.
Työskennellessäni 2000-luvun alussa neljä vuotta texasilaisten ammattinyrkkeilijöiden kanssa pohdin lajiin liittyviä uskomuksia, käytäntöjä ja eettisiä kysymyksiä.
Minua kiinnosti erityisesti se, miten latinonyrkkeilijät hahmottivat ammattinsa, sen toimintakulttuurin ja henkilökohtaiset mahdollisuutensa.
Texasilaiset nyrkkeilijät tapasivat sanoa: ”Rakastan nyrkkeilyä urheiluna, mutta bisneksenä vihaan sitä”. Latinot, jotka aloittivat lajin 5–10 vuoden ikäisinä, kuvasivat nyrkkeilyn tuomia positiivisia vaikutuksia: ”vapautuminen, parempi kohtelu, kunnioitus, itsetunto ja tasapaino”.
Kertomukset olivat tunteikkaita: ”Nyrkkeily muutti elämäni. Ilman sitä en olisi koskaan lähtenyt Texasista, noussut lentokoneeseen ja lentänyt. Nyrkkeily vei minua paikkoihin. Se oli paikkani. Se kuului minulle.” Yksi totesi, ettei olisi koskaan muuten nähnyt lunta.
Siirryttäessä lajin liiketoiminnalliseen puoleen keskustelujen sävy usein muuttui.
Sopimuksia kyhättiin kyseenalaisin ehdoin. Ottelijoita oli jopa pyydetty allekirjoittamaan tyhjiä sopimuslomakkeita. Tuomareiden korruptio ja ranking-listojen tohtorointi olivat arkipäivää. Edesmennyt toimittaja Jim Brady kuvasikin lajin koiruuksia näin: ”Jos nyrkkeilyssä on eettinen ohjeistus, niin sen on kirjoittanut Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa.”
Kehään noustessaan nyrkkeilijät tiedostavat riskinsä. Siksi latinot tekevät usein ristinmerkin ennen ottelua.
Toisin kuin joukkuelajeissa, nyrkkeilyssä ei ole urheilijoiden asioita ajavia organisaatioita. Uran jälkeisen elämän suunnittelu jää retuperälle.
Nyrkkeilijät luovivat epämääräisessä toimintakulttuurissa yrittäen erottaa lajin sudet lampaista, mutta huomaavatkin usein susien olevan lampaiden vaatteissa.
Otteluillat tuovat yhteen kirjavan henkilögallerian. Vaikutusvaltaisimmat hakeutuvat kehään ottelijoiden läheisyyteen saadakseen osan voitokkaan taistelijan sankaruudesta.
Silmäätekevät tulevat ammattilaisiltoihin näyttäytymään. Ringside-paikoilla ostetaan statusta, vaikka ne eivät tarjoa parasta näkymää kehään.
Nyrkkeilijöille voitokas kamppailu on väkevä kokemus. Yksi haastateltavistani kuvaili tunnetta kehätuomarin nostaessa oman käsivarren pystyyn tuhansien katsojien ja miljoonien tv-fanien edessä: ”Tätä ne eivät voi minulta viedä.”
”Ne” ei viittaa yksittäisiin henkilöihin vaan kokemusmuistiin yhteiskunnallisista valtasuhteista.
Ottelun vaarat ovat ilmeisiä. Ne eivät kuitenkaan ilmene samoin kaikille, vaan riskeihin vaikuttavat paino, ottelutyyli sekä ottelujen määrä. Dementia pugilistica eli ”iskuhumala” voi aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita: käsien vapinaa, muistin heikentymistä, puheen sammaltamista, näön heikkenemistä ja jalkojen laahaamista sekä käyttäytymishäiriöitä, epävakaisuutta tai paranoiaa.
Kehään noustessaan nyrkkeilijät tiedostavat riskinsä. Siksi latinot tekevät usein ristinmerkin ennen ottelua. Uran jättämistä jäljistä ei ole helppo puhua. Haastateltavani kertoi tuntevansa välillä, kuin ”päässä myrskyäisi valtameri”. Kehäkuolemien jälkeen kaikki, yleisö mukaan lukien, joutuvat pohtimaan vastuutaan.
Ammattinyrkkeilyssä vastakkain eivät ole pelkästään kamppailijat, vaan koko monitasoinen valtasuhteiden verkosto, jossa käydään taistelua aina uudestaan ja uudestaan, ottelu ottelulta.
Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Turun yliopiston John Morton -keskuksessa.