Korruptio on Suomessa syvällä piilossa

Silja Lanas Cavada
Mielipide 1.4.2013 15:00

Medialla on tärkeä rooli korruptiotapausten paljastamisessa. Korruptio tulee latinan sanasta corrumpere. Se tarkoittaa rikkoa, tuhota tai heikentää. Korruption voi määritellä annetun vallan väärinkäytöksi oman edun vuoksi.

Kansainvälisissä mittauksissa Suomi on hyvin alhaisen korruption maa. Meilläkö ei siis esiinny korruptiota, ja me toimittajat voimme lepäillä laakereillamme?

Kyllä esiintyy, ja monentyyppistä, sanoo Vaasan yliopiston professori ja etiikan tutkija Ari Salminen. Raskasta korruptiota, kuten suuria lahjontatapauksia, petoksia tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä, on Salmisen mukaan vain yksittäistapauksia. Tyypillisimmillään suomalainen korruptio on hänen mukaansa hyvä veli -verkostoja, erilaisia suosikkijärjestelmiä.

”Ne ovat vakava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa”, sanoo Salminen, jolta on julkaistu tänä vuonna tutkimus Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa.

Suomessa korruptioepäilyjä tulee poliisin tietoon edelleen hyvin vähän. Keskusrikospoliisin korruptioon erikoistunut komisario Juuso Oilinki on todennut, ettei ilmitulleiden korruptiorikosepäilyjen perusteella voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ilmiön laajuudesta Suomessa. Korruptio on Suomessa suuresti piilorikollisuutta, ja siksi suomalaiset saattavat olla hänen mukaansa sokeita ilmiön laajuudelle ja vakavuudelle.

Median kannalta liian positiivinen kuva voi olla huono asia. Alhaisen korruption maassa, jossa tietoisuus korruptiosta on vähäistä, toimittajen kynnys lähteä selvittämään väärinkäytöksiä voi helposti nousta korkeaksi. Moni asia voi jäädä piiloon.

Tutkivaa journalismia tarvitaan Suomessa tulevaisuudessa entistä kipeämmin.

Lohdullinen esimerkki, suuren kriisin keskellä, on Espanja, jossa tutkiva journalismi tuntuu toimivan mallikkaasti. Uusin tapaus on korruptiovyyhti Bárcenas, jossa hallitsevan konservatiivipuolueen entistä varainhoitajaa syytetään pimeiden palkkioiden maksamisesta puolueen johtohenkilöille. Ilahduttavaa on, että tapauksesta kertoi ensimmäisenä hallitusta lähellä oleva sanomalehti El Mundo.

Keskustelu

”Medialla on tärkeä rooli korruptiotapausten paljastamisessa.” Mutta kun maassa ei ole kuin yksi media. Ja joku kumman lasikatto pitää tiedon muun maailman ulottumattomissa. Ja maassa ei ole yhtään toimittajaa joka uskaltaisi alkaa levittämään tietoa muulle maailmalle. Maassa ei ole yhtään kunnon toimittajaa ja ulkomailla ei tiedetä, että tänne tarvittaisiin rehellisiä toimittajia. Suomalaiselta toimittajalta loppuisivat kissanpäivät siihen paikkaan. Tiitinenkin sen jo tiesi, että pakkoruotsitus ei Suomesta lopu. Johtuen vain ja pelkästään siitä, että pakkoruotsittajilla on takanaan niin paljon suomalaisen työn tuomaa varallisuutta ja sillä he pystyvät nujertaman koko kansakunnan. Suomi on tällä hetkellä koko maailman korruptoitunein kansakunta. Ihan oikeesti, Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään rehellistä toimittajaa. Kaikki tietää missä mennään ja toimittajilla paskat housussa. Ne on varmaan naisia.

”Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa.”

Kuinkahan laajasti yhteiskuntaa on tuossa tutkimuksessa tarkasteltu? Tuollaista toimintaa löytyy varmasti kaikkialta, joskaan kaikilla kaveruussuhteilla ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Täytyypä vilkaista tutkimusta: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-429-2.pdf

”…toimittajien kynnys lähteä selvittämään väärinkäytöksiä voi helposti nousta korkeaksi.”

Erityisen korkeaksi, jos on kysymys omista ja ammattitovereiden toimista… Media nimittäin tuskin on eristetty korkean moraalin saareke. Jos sieltä vähemmän kuuluu, se saattaa johtua siitä, että alue on tarkastelulta verraten suojassa.

Vilkaistu, odotetusti ongelma nähdään vain politiikassa, hallinnossa ja taloudessa.
Mitenhän lienee itse tutkijoiden maailmassa? Millaisia asiattomien suhteiden riskejä voisi nähdä siellä ja mediassa? Mitä muita yhteiskunnassa vahvasti vaikuttavia toimintoja voisi määritellä? Vallasta ja vaikutusvallastahan seuraa aina riskejä.

Tuo Vaasan yliopiston tutkimus on ainakin ensi silmäykseltä aika akateeminen; se siis tutkii lähinnä oikeuteen vietyjä tapauksisa, ottaa yhteyttä ns, julksisiin viranomaisiin, joilla on yhteyttä korruption tutkintaan, käsittelyyn. Jotenkin tuntuu unohtuneen nimenomaan Yya-ajan juttuja, joihin kytkeytyi potentiaalisti massiivista korruptiota, joka potentiaalisti jatkuu nyt lännen tai EU:n suuntaan.

Valitettava tosiseikka Yya-ajalla oli, että ns. itäpolitiikkaan liittyvää korruptiota ei voinut todella tutkia, eikä siis paljastaa. Tuon ajan aktiivina lehtimiehenä muistan yhä, miten mm. julkista tutkimusta Invaliidisäätiön rahan käytöstä Tpsl:n hyväksi salattiin väittämällä, ettei sitä oltu tehty. Sen jälkeen selvisi, että sen sai, jos tiesi rekisterinumeron. Sitten sen sai ”lainaksi” yhdeltä pitäjältä, ja julkaistiin. Kun asia oli poliittisesti arka jopa Kokoomuksen Uusi Suomi syytti sen annosta väärää henkilöä. Ja näiden touhujen tekijästä tehtiin sitten myöhemmin (Gordievsky´n kirjassa) KGB:n agentti – puolueen pelastavana valheena.

Tuo siis vaati mm. yhteistyötä brittitiedustelun kanssa. Se vaati CIA:n apua ilmeisessä hiljaisuuksien ja lähteiden ostossa. Ja itse sen tiedän, kun olisi tullut paeta maasta CIA:n konspiraationa, mikä oli täyttä humpuukkia, vaikka William Colbyn sainkin tavata – tosin vain ruotsalaisena liikemiehenä.

Ja jos tämän kertoo noin kuudella, siinä yhden toimittajan kokemukset Suomen korruptiosta – korkeimmilla tasoilla, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston tasoilla. Vähemmän akateeminen kysymys olisi, voiko heidän ”virallista tietämättömyyttään” hyväksyä, kun se on valhe? Jos se on totta, voivatko vastaavan uskomatomat tyhmyrit istua presidentin pallilla?

Jos tämän asetelman, joka ei ole tuon akateemisen tutkimuksen ”kuvioissa” kertaa noin 20 ministrin ja korkean virkamiehen kohdalla, ollaan tilanteessa, vallitsi ja hallitsi yhden toimittajan kokemuksia, tuotti vääriä papereja, uhkauksia, auto-onnettomuuksia ja ”todistajien poismenoja.” Kyse nyt on siitä, että miten tähän kaikkeen voi päästä käsiksi? Sen kun tulisi tuottaa seurauksia, jos noita asioita kerran saa ”todetuiksi,” virallisesti olemassa oleviksi?

To be or not to be? That´s the question. Hamletin Tanska ei ole ainoa paikka sille!

Korruptio tulee latinan verbin corrumpere part.perfektistä corruptus eli pilaantunut, paha, kepuli…..

Suomi on vähän korruptoitunut maa. Sanoi Vaasan professori mitä tahansa. Jos joku käyttää julkista rahaa väärin niin usein on kyseessä petos tai kavallus ei korruptio.

Tapaukset, joissa virkamiehiä tai poliitikkoja on maksettu mafia-tyyliin on hyvin harvinaisia.
Meillä tapaukset ovat sen tyyppisiä että paikalliset kunnallispoliitikot kuuluvat esim. osuuskaupan hallintoon ja suosivat sitten kilpailijan mukaan omiaan kauppapaikoissa.

Sitten on nämä salaliittofobit ja ruotsinkieltä vastustavat , jotka eivät ymmärrä koko asiaa.

Transparency Internationalin (TI) tilastossa vuonna 2012 Suomi jakoi ykkössijan maailmassa Uuden Seelannin ja Tanskan kanssa. Suomi on ollut vuosia kärjessä.
Vaasan professori epäilee korruption olevan vain syvällä piilossa. Työntäisin hänen tutkimuksensa ainakin yhtä syvälle.

174 maan joukossa Espanja on sijalla 30. Toimittajan esimerkki on siis huono sillä naapurimaamme Venäjä on sijalla 133. Venäjää paremmin sijoittuu moni kehitysmaa. Korruption leviäminen idästä on paljon todennäköisempää kuin Espanjasta.

”Tapanainen” kirjoitti: ”Tapaukset, joissa virkamiehiä tai poliitikkoja on maksettu mafia-tyyliin on hyvin harvinaisia.
Meillä tapaukset ovat sen tyyppisiä että paikalliset kunnallispoliitikot kuuluvat esim. osuuskaupan hallintoon ja suosivat sitten kilpailijan mukaan omiaan kauppapaikoissa.”

Ei ikävä kyllä ole Suomessa ihan noin auvoinen tilanne. Tällä hetkelläkin on poliisitutkinnassa useita tapauksia, joissa virkamiehiä on jäänyt kiinni lahjoman vastaanottamisesta. Esimerkkejä löytyy niin maankäytöstä ja kaavoituksesta kuin hankintalainsäädännön piiriin kuuluvista julkisista hankinnoista. Virkamiehiä ja kuntien omistamien yhtiöiden pomoja on tämän vuoksi lentänyt pihalle monesta kaupungista, Helsinki, Espoo ja Vantaa mukaan lukien. Ja kyllä noista myös lehdistö kirjoittaa.

Mitähän virkamiehiä on poliisitutkinnassa?
Siksi Suomi on ykkönen kansainvälisessä vertailussa koska pienetkin jutut tutkitaan. Meillä rahalla ei pysty ostamaan poliisia, tuomaria tai ääniä.
Sellaisetkin surkeat yritykset kuin palkita viinapullolla itsensä äänestäjää kunnallisvaalissa tutkitaan ja hutkitaan.

Kansainvälinen tutkimuslaitos on luokitellut Suomen vuosia aivan ykköskastiin. Mutta eihän se tietenkään alemmuuskompleksin vaivaamalle suomalaiselle, etiikan professori ml, käy. Pakko jossain piilossa on olla hyväveliverkosto pahojaan tekemässä.

”Tapanainen”, jos yhtään seuraat tiedotusvälineitä, et voi olla noin tietämätön kuin väität.

Virkamiesten lahjonnasta nyt vaikka seuraavat tapaukset:

Vantaan lahjusrikosepäilyjen takia eronneen kaupunginjohtajan tapaus on parhaillaan poliisitutkinnassa, ja jutusta on päivälehdissä kuukausittain jotain uutta. Netistä löytyy runsaasti lisää tietoa. Samoin sekä SK:sta että Hesarista viimeisten parin vuoden ajalta. Ja niistä sivujuonteista jotka liittyvät Sanomien intressiin, muista lehdistä.

Espoon rakennustoimen apulaiskaupunginjohtaja sai sakot lahjuksista käräjäoikeudessa. Tapaus on hovissa, joten ei ole lainvoimainen tuomio.

Helsingistäkin löytyy yleltä seuraavaa:

http://yle.fi/uutiset/helsingin_rakennushankkeiden_lahjusvyyhti_paisuu/6096117

Eikä tässä nyt mitään alemmuuskompleksia ole. Eikä salaliittoteorioita. Muutaman kymmenen vuoden kokemuksella suomalaisten yrittäjien ja virkamiesten parissa tiedän, että täällä voi mainiosti toimia myös ilman minkäänlaista lahjontaa. Mutta eteen on tullut kyllä myös varsin hämäriä tapauksia.

Kyseiset tapaukset ovat melko mitättömiä tapauksia korruption näkökulmasta. Kun puhutaan sellaisesta korruptiosta, joka liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, niin sitä meillä ei ole edes piilossa.

@ Tapanainen ###

Suomella on oma erikoinen oikeudettomuuden ja laittomuuksien motiivi: sen historia ja maantieteellinen asema, viimeksi hävitty sota aiemmin hävittyjen ohessa. Ehkä voi sanoa lähes traditio siinä, että korkean vallan pito on vaatinut, siis vaatinut todella, innokasta ja kiireistä opportunismia. Palveluja on tullut tarjota enemmän ja ennen muita, viimeksi NL:lle, sitten jossakin määrin vastapuolille.

Onhan se ”koprruotiota,” jos tilanteen seurauksena mm. presidentit käyttävät valtaansa systemaattisesti väärin. Vai luuletko Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston selvinneen ilman sitä? Minulla oli täsmälliset ja detaljoidut tiedot joukosta tapauksia ennen pakkohäipymistä Suomesta 1983. Tuolloin oli velvoitteena myös todistajien läsnäollessa 1967 kirjoitettu ”turvalisuuspaperi” PE/Tiedustelulle.

Tuo velvoite katosi ”nimikirjastani” 1972. PE/Turvallisuuden pomo kehoitti unohtamaan koko jutun; Yya-sopimuksen tulkinnan kehityksen tuottamia ”muutoksia” kun ei voinut tutkia, niiden hyväksyminen oli edellytys uralle. Supo ja UM olivat samassa jamassa; mitään ei voinut tutkia. Lohtuna haluttiin tarjota huoraamisia ja ryyppäystä; huumeiden salakuljetustakin oli peitettävä. Kun en siihen halunnut mukaan, soppia peiteltiin harkitusti fabuloiduilla perveyksillä, auto-onnettomuuksin.

Olisiko tämä ”korruptiota,” jos sattuisi olemaan totta? Vai onko se ”mahdotonta Suomessa?”

Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) on vuosia luokitellut Suomen maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon.

Pahiten korruptoituneet maat löytyvät Afrikasta, Pohjois-Koreasta ja Afganistanista. Venäjä on sijalla 133 174:n maan joukossa vuonna 2012.
Näissä maissa korruptio on rakenteellista ja ulottuu aina oikeuslaitokseen asti.

Meillä sotketaan professoria myöten rakenteellinen korruptio ja muutaman kunnallisvirkamiehen väärinkäytökset. Ja mikä tärkeintä niin näihin puututaan.

Transparency International ei tutki sen tyypin asioita kuten mm. Watergate, joka pakotti Nixonin eroamaan. Sillä ei ole mahdollisuuksia tutkia mm. poliisipäälliöiden, ministereiden, tuomareiden tai kenraaliebn nimituksiämm. Suomen, Ruotsin tai Tanskan tapaisissa maissa, joissa ne varmistavat, ettei ”poliittista korruptiota” tutkita korkeimmaööa tasolla. Eli mm. juuri ”rehellisissa Pohjoismaissa” rehellisyys on paljolti sen tulosta, että politiikka on lain yläpuolella.

Ennen omaa häipymistäni Suomesta vuonna 1983, yritin mm. 1982 rekisteröidä kotikaupounkini Lahden poliisllle valituksen siitä, että NL;:n tiedustelu, siis KGB ja GRU, saivat vapaasti kuunnella pyuelintani ja suinpaikkojani. Kun motiivi oli hammani PE/Tiedustelussa, kyse oli manpetoksesta raskautavien olosuhteiden alla, mihin petokseen pres. Koiviston demarity osallistuivat täysin, ja täysin julkisesti.

Kaikki poliisit poistuivat huneistraan ja tiskien takaa ja kokoontuivat asemansa käytävälle uhkailemaan ulos asemalta. Aiemmin olin tavannut saman mahdottomuuden saada asioita ”virallisesti rekisteröidyksi” Supossa, jonka pomo Arvo Pentti luikki yulos omasta virkahuoneestaan. OikeuskaNS

Transparency International ei tutki sen tyypin asioita kuten mm. Watergate, joka pakotti Nixonin eroamaan. Sillä ei ole mahdollisuuksia tutkia mm. poliisipäälliöiden, ministereiden, tuomareiden tai kenraaliebn nimituksiämm. Suomen, Ruotsin tai Tanskan tapaisissa maissa, joissa ne varmistavat, ettei ”poliittista korruptiota” tutkita korkeimmaööa tasolla. Eli mm. juuri ”rehellisissa Pohjoismaissa” rehellisyys on paljolti sen tulosta, että politiikka on lain yläpuolella.

Ennen omaa häipymistäni Suomesta vuonna 1983, yritin mm. 1982 rekisteröidä kotikaupounkini Lahden poliisllle valituksen siitä, että NL;:n tiedustelu, siis KGB ja GRU, saivat vapaasti kuunnella pyuelintani ja suinpaikkojani. Kun motiivi oli hammani PE/Tiedustelussa, kyse oli manpetoksesta raskautavien olosuhteiden alla, mihin petokseen pres. Koiviston demarity osallistuivat täysin, ja täysin julkisesti.

Kaikki poliisit poistuivat huneistraan ja tiskien takaa ja kokoontuivat asemansa käytävälle uhkailemaan ulos asemalta. Aiemmin olin tavannut saman mahdottomuuden saada asioita ”virallisesti rekisteröidyksi” Supossa, jonka pomo Arvo Pentti luikki yulos omasta virkahuoneestaan. OikeuskaNS

Jatkoa edelliseen, jonka kirjoitus katkesi:

Oikeuskanslerin viraston pomo Hakulinen teki saman. Kun juttuni tuli pitää salaisina, niitä ei voinut panna paperille Suomessa, missä salaisuudet eivät kestäneet. Suulliset selitykset eivät pitäneet, kun jopa tuomarit nimitettiin sen perusteella, miten he hyväksyivät valheita, ml. Helsingin raastupaan ja Hoviin, joka siis muka-käsitteli ”turvallisuusasioita.” Hovi mm. teki sen NL:n lähetystölle.

Mitenkähän tuo TI näitä juttuja Suomen tapaisessa laillisessa bordellissa tutkisi? Tai Ruotsin tai Tanskan tapaisissa?
(Edellinen teksti välittyi enen korjauslukua).

Liittyykö harmaan talouden ”hyvinvoiniin” korruptiota?

Jos liike-elämässä toimittaisiin lakien mukaan, ei harmaata taloutta olisi. Mutta nyt sitä on sen verran, että julkisyhteistövahinkoja syntyy vuosittain viiden miljardin euron verran.

Mitä remppaa Sinä tekisit yhteiskunnassa, jos saisit käyttöösi viisi miljardia?
Kohentaisitko vanhuspalveluita, korjaisitko homekoulut, hankkisitko koululaisille uusia koulukirjoja – entä nuorison mielenterveyspalvelut?

Liittyykö harmaan talouden ”hyvinvoiniin” korruptiota?

Jos liike-elämässä toimittaisiin lakien mukaan, ei harmaata taloutta olisi. Mutta nyt sitä on sen verran, että julkisyhteistövahinkoja syntyy vuosittain viiden miljardin euron verran.

Mitä remppaa Sinä tekisit yhteiskunnassa, jos saisit käyttöösi viisi miljardia?
Kohentaisitko vanhuspalveluita, korjaisitko homekoulut, hankkisitko koululaisille uusia koulukirjoja – entä nuorison mielenterveyspalvelut?

Maankäytön ja rakentamisen rajoitukset ovat herkullinen mahdollisuus ohjata laillisuuden rajoissa pieniä puroja suurista rahavirroista jos ei nyt suoraan päättäjien taskuun niin ainakin varmistamaan että suomalaisesta asumiskustannusten tasosta hyvinvointinsa lypsävien kannalta hyödylliset päättäjät säilyttävät asemansa.

Kaavoituksella voidaan tehdä miljoonaomaisuuksia. Kun raakamaa muuttuu kaavoitetuksi maaksi, sen hinta moninkertaistuu. Kiitos tästä sille että kaavoitettu maa pidetään keinotekoisesti niukkuushyödykkeenä. Keinotekoisesti korkealla pidetty tonttimaan hinta heijastuu sitten kaikkien asumistuotteiden hintaan suurista omakotitaloista pienimpiin vuokraluukkuihin.

Asumisen hinta, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on näemmä ikuisuuskysymys jota on ”mahdoton” ratkaista, ainakin jos poliittiselta päättäjältä kysytään.

Normaalin sukankuluttajan silmin ongelma olisi helposti ratkaistavissa muutamalla yksinkertaisella päätöksellä:

1. Kaavoitetulle mutta rakentamattomalle tonttimaalle ajan suhteen progressiivinen vero. Tämä tekisi kaavoitetun maan panttaamisen kannattamattomaksi.
2. Vapautetaan asuntorakentaminen markkinavoimille. Säädökset joilla rajoitetaan pienten sinkkuasuntojen rakentamista isojen perheasuntojen hyväksi on järjetön.
3. Annetaan rakentajan itse päättää minkä kokoisen rakennuksen tontilleen rakentaa. Tonttikohtaisissa rakennusneliösäännöksissä ei ole mitään mieltä. Kuten ei esimerkiksi Helsingin skylinen suojelemisessa.

Suomessa asuminen on kallista ja tuo kalleus on ihan tietoisesti luotua. Asuntojen kipurajahinnat tarkoittavat miljardien tulonsiirtoja keskiluokkaisten palkansaajien taskuista pankeille, rakennusyhtiöille ja muille asuntobusinekseen osallistuville.

Ja koska tämän järjestelmän muuttaminen on ”mahdotonta”, siivu gryndereiden voitoista virtaa epäilemättä poliittisen päätöksenteon rattaisiin voiteluaineeksi varmistamaan että rattaat pyörivät aina oikeaan suuntaan, grynderien hyväksi ja asukkaiden tappioksi.

Kaavoituksiin ja liikepaikkojen jakoon on aina liittynyt hiljaista korruptiota. Vanhoilla pelureilla se pysyi ”sivistyneessä” mitassa jossa hyötynetkään eivät osanneet olla liian ahneita.Yhteiskuntamme polttava ongelma lähes monopoli elintarvikekaupassa ja kalliit hinnat on perua juuri tästä ”taidokkaammasta suhdetoiminnasta”.
Uusi sukupolvi joka on toiminut hyväksytyn ahneuden ilmapiirissä poltti näppinsä sortuessaan liian suurimittaiseen ja suureeen ahneuteen. Näitä käräjiä käydään nyt hovioikeuksissa ja toinen osapuoli kumppaneista istuu eduskunnan eri puolueissa.