Juhlarahakohu: Tunkkainen sensuuri peittosi taiteen vapauden

PUHEENVUORO: Pikatuomiostuimet teloittivat hetkessä hienon ja perustellun juhlarahakokonaisuuden, kirjoittaa Hannele Lehto.
Mielipide 5.5.2017 15:31
Hennele Lehto
Suomen Kuvalehti - avatar
Suomen Kuvalehti

Valtiovarainministeriön asettama Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden juhlarahalautakunta esitti yksimielisesti kansainvälisesti tunnustetun muotoilijan Ilkka Suppasen viiden juhlarahan kokonaisuuden toteuttamista.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) allekirjoitti juhlaraha-asetuksen mutta perui sen kaksi viikkoa myöhemmin, koska yksi raha oli hänen mielestään mauton eikä sopinut juhlavuoden henkeen. Orpon mukaan hän ei ollut alun perin kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan.

Suurin osa lehdistöä, mediaa ja sosiaalista mediaa on yhtynyt yhtenä kuorona juhlarahan aiheen sopimattomuuden kauhisteluun. Puhetta ovat hallinneet teloituskuvan ”raakuus” ja ”repivyys”. Valokuvan käyttöä työn pohjana on pidetty taiteellisesti huonona ratkaisuna.

Suuren huomion on saanut kuvan ”epäautenttisuus” tai teloittajien ja teloitettavien identiteetti. On sanottu, että ”olemme yksi yhtenäinen kansa” ja ”vanhoja haavoja ei saa repiä auki”.

Vasemmiston edustajat ovat nähneet myös aiheen loukkaavana: heidän mukaansa se on kaukana juhlavuoden ”Yhdessä”-teemasta.

Julkisuuskuva ei synny hokemalla kuorona: ”Yhdessä”.

Pikamedian pikatuomiostuimet teloittivat hetkessä tarkemmin tutkimatta ja miettimättä hienon ja perustellun juhlarahakokonaisuuden. Myös hämmästyttävän monet taiteen ja tieteen edustajat yhtyivät tähän kuoroon.

Suomen Kuvalehti kirjoitti juhlarahan tilinpäätöksen olevan halpa, koska rahoja ei ehditty lyödä. Juhlarahakohun todelliset kustannukset syntyivät kuitenkin aivan muualla kuin metallipajan hihnalla.

Valtiollinen poliittinen sensuuri ja sitä säestänyt median ja somen massahysteria esti jälkipolvia saamasta merkittävää Suomen juhlavuoden taiteellista saavutusta.

Sen sijaan jälkipolville dokumentoitui kuva yhä tunkkaisemmasta, vainoharhaisemmasta ja henkisesti ahtaammaksi käyvästä suomalaisesta sensuurin ilmapiiristä.

Kansainvälisesti katsottuna näyttää siltä, että Suomen hallituksen johtavat ministerit pyrkivät sensuroimaan mediaa ja taidetta. Tällainen julkisuus luo yhä pitenevän varjon ”Suomi-brändiin”.

Julkisuuskuva ei synny hokemalla kuorona: ”Yhdessä”. Vai haluammeko todella liittyä niiden maiden joukkoon, joiden seremoniallisissa uutiskuvissa näemme hymyileviä ihmisiä taputtamassa yhtä aikaa käsiään?

 

Millaisen taiteellisen ja historiallisen teoksen ministeri Orpo esti?

Hyllytetyt kolikot kuvaavat Suomen itsenäisyyden vuosikymmeniä. Ilkka Suppasen ideana oli mitalitaiteelle ominaisella tavalla hyödyntää kolikon kaksi erilaista puolta: toinen puoli kuvaa haastetta ja toinen saavutusta.

Kuvien luonne on ikoninen, ne tuovat esiin idean. Tarkoitus ei siis ole kuvata kansalaissodan punaisia tai valkoisia, vaan sitä, että Suomen itsenäisyyden taival alkoi näin.

Taiteellinen, historiallinen ja eettinen painotus ja toteutus on kirkas. Eurooppalaisessa ja kansainvälisessä kontekstissa se olisi voinut muistuttaa Suomen nyt jo hiipuneesta kansainvälisestä asemasta puolueettomana edistyksellisenä sillanrakentajana ja taiteen ja tieteen vapauden puolustajana.

 

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti, joka on toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taideyksikköjen johtajana ja valtioneuvoston Kulttuurin tulevaisuus -selonteon pääsihteerinä.