Työllisyyden Suomen ennätys
Ensi kesänä suomalaisia on töissä enemmän kuin koskaan ennen. Jos kasvu jatkuisi, hallituksen tavoite työllisyysasteesta täyttyisi lähivuosina ilman ensimmäistäkään työllisyyttä edistävää uudistusta.
Jos työllisyyskehitys on tänä vuonna vähänkään samanlaista kuin viime vuoden aikana, ensi kesäkuussa saavutetaan työllisyyden kaikkien aikojen Suomen ennätys.
Tähänastinen ennätys on vuoden 1990 kesäkuulta, jolloin Suomessa oli Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan 2 688 000 työllistä. Viime kesänä päästiin jo lähelle. Kesäkuussa 2019 työllisiä oli 2 673 000 eli vain 15 000 vähemmän kuin ennätyskesänä 1990.
Työllisten määrä on viime kesän jälkeen hieman pienentynyt. Työllisyydessä on kuitenkin voimakasta ja suhteellisen säännöllistä kausivaihtelua. Korkeimmillaan työllisyys on kesällä ja matalimmillaan yleensä tammikuussa.
Tilastokeskuksen raportoima kausivaihtelusta puhdistettu trendi on kasvanut viime kesän jälkeen melkein 30 000 työllisellä. Mikäli mitään yllättävää ei tapahdu, pitäisi siis aikaisemman Suomen ennätyksen rikkoutua helposti ensi kesäkuussa.
Työvoimatutkimusta on Suomessa tehty vuodesta 1959 alkaen, ja sen aikasarja on suhteellisen vertailukelpoinen.
Yhtä suuria työllisyyslukuja ei tältä 60 vuoden periodilta löydy. Yhtä suurta työllisten joukkoa oli tuskin koskaan aikaisemminkaan. Ennen vuotta 1959 jo työikäisen väestön määrä oli merkittävästi pienempi. Aika varmasti voidaan siis todeta ensi kesänä töissä olevan enemmän suomalaisia kuin koskaan ennen.
Väestönkasvun vuoksi työllisten määrää mielenkiintoisempi luku on työllisyysaste eli työllisten osuus työikäisestä väestöstä.
Tammikuussa työllisyysaste oli 73,4 prosenttia. Hallituksen tavoitteena on tunnetusti nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Antti Rinteen (sd) hallituskauden alusta laskien työllisyysaste on kasvanut jo yhdellä prosenttiyksiköllä. Tasaisen vauhdin taulukolla tavoite täyttyisi hallituskauden loppuun mennessä helposti – ilman ensimmäistäkään työllisyyttä edistävää uudistusta.
Hallituksen työllisyyspoliittiset avaukset edistyvät kovin hitaasti. Jossain erityisavustajapalavereissa varmaan jo kiroillaan, että pitikin mennä puhumaan päätösperäisistä työpaikoista. Kansantalouden kannalta ilman aktiivista työllisyyspolitiikkaa syntyvät työpaikat ovat ihan yhtä hyviä ja veronmaksajien kannalta todennäköisesti oleellisesti halvempia.
Nykyisen hallituksen ohjelma on rakennettu optimistisen ja ainakin vielä viime syksyn ennusteiden mukaan epärealistisen hyvän työllisyyskehityksen varaan.
Hallitus on myös sitoutunut arvioimaan menopäätöksiään uudestaan, ellei ensi syksyyn mennessä ole kasassa päätöksiä, joiden voidaan uskottavasti arvioida parantavan työllisyyttä 30 000 hengellä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu, jos päätökset arvioidaan tehottomiksi, mutta työllisyys kasvaa tästä huolimatta.
Hallituksen työllisyysastetavoite ei muutenkaan ole ihan loppuun asti mietitty. Tavoite koskee 15–64-vuotiaiden työllisyysastetta. Kun alle 18-vuotiaiden pitäisi olla oppivelvollisuuskoulussa ja yhä useamman yli 64-vuotiaan edelleen työelämässä, olisi vaikka 18–70-vuotiaita koskeva tavoite paljon loogisempi.
Suurempi kysymys on, pitäisikö hallituksen asettaa työllisyyskehitykselle tavoitetta lainkaan. Työllisyyden kasvuhan ei lisää hyvinvointia suoraan, vaan on pikemminkin keino muiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Työllisyys toki auttaa hyvinvointivaltion rahoittamisessa ja julkisen talouden tasapainottamisessa, jos työllisyys kohenee tavalla, jossa palkan maksaa työnantaja – ei veronmaksaja esimerkiksi palkkatukena.
Suoraviivaisempaa olisi asettaa tavoitteeksi vain julkisen talouden tasapainottaminen. Tässä riittää yllin kyllin tekemistä.
Nykyennusteiden mukaan julkisen talouden alijäämä on hallituskauden lopussa yli kolme miljardia. Ripustautuminen työllisyystavoitteeseen voi pahimmillaan johtaa työllisyyden kasvattamiseen tavalla, joka ei edistä julkisen talouden tasapainottamista millään tavalla.
Siltä varalta, että tuuri ehtii vielä kääntyä, olisi kevään kehysriihi hyvä hetki nostaa pöydälle ehdotuksia, jotka kohentaisivat sekä työllisyyttä että julkisen talouden tilannetta. Useimpien ekonomistien listan kärjessä olisi eläkeputken poistaminen.