Varminta on epävarma

Kolumni: Journalismissa tulisi selvemmin käsitellä ennusteiden todennäköisyyksiä. Siten media voi säilyttää yleisön luottamuksen muuttuvassa tilanteessa, kirjoittaa professori Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Turun yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Valtioneuvoston linjaukset rajoitustoimista ja muista toimenpiteistä ovat pohjautuneet käytettävissä olevaan viimeisimpään tietoon ja asiantuntijoiden arvioihin epidemian etenemisestä”, totesi Sanna Marin (sd) eduskunnassa antaessaan pääministerin ilmoituksen koronakriisin hoidosta.

Hallitus vetosikin terveysviranomaisten epidemiologisen arvioon päättäessään, ettei perusopetuksen rajoitusten jatkolle ole perusteita. Vuorokautta myöhemmin Tanskassa uutisoitiin koulujen avaamisen nostaneen tartuttavuuslukuja, ja Saksassa päätettiin lykätä koulujen avaamista – niin ikään asiantuntija-arvioihin nojaten.

 

Epävarmuus on pandemiassa normaalitila, ja siksi myös journalismissa tulisi selvemmin käsitellä erilaisten ennusteiden todennäköisyyksiä. Näin väittävät yhdysvaltalaiset journalistit Ezra Klein (Vox) ja Charlie Warzel (The New York Times) pohtiessaan, miten media voi säilyttää yleisön luottamuksen tarinassa, joka koko ajan muuttuu ja jossa myös asiantuntijat joutuvat muuttamaan näkemyksiään.

Suomessa on lisäksi kysyttävä, mikä on median rooli tilanteessa, jossa hallitus toistelee tekevänsä tietoon pohjaavia päätöksiä mutta jossa keskeiset viranomaiset viikkojen ajan kieltäytyivät avaamasta tietopohjaa ja ennustemalleja toimittajien ja tutkijoiden pyynnöistä huolimatta. Läpinäkymättömyys ei tietenkään lisännyt luottamusta vaan ruokki epäluuloa.

Kleinin ja Warzelin mukaan pandemia muuttaakin uutismedioiden suhdetta asiantuntijuuteen. Se kyseenalaistaa rutiininomaisen tavan puristaa jokaisesta asiantuntijasta ulos varmalta kuulostava näkemys ja pakottaa miettimään tapoja viestiä lukijoille epävarmuuksia. Näin siitäkin huolimatta, että lukijat pitivät lähinnä masentavana Warzelin kirjoitusta, joka käsitteli kaikkea, mitä koronaviruksesta ei vielä tiedetä.

 

Kyky viestiä epävarmuuksista on olennainen paitsi asiantuntijarooleissa esiintyville tutkijoille myös politiikoille, joka perustelevat päätöksiä asiantuntija- ja viranomaisarvioilla. Uskottavuus edellyttää läpinäkyvyyttä ja epävarmuuksien myöntämistä. Tietopohjan panttaaminen ja sokea luottamus eivät kuulu avoimeen demokratiaan.

Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori.