Luomuviljely ei ole niin ekologista kuin luullaan

luomu
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Ruiskaunokit kukkivat venhäpellossa. Kuva Soili Jussila / LK.

Hallituksen toukokuussa julkaiseman luomualan kehittämisohjelman Lisää luomua! mukaan kuluttajat arvostavat ruoan ekologista tuotantotapaa ja erityisesti sitä, ettei synteettisiä kasvinsuojeluaineita käytetä.

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä julkaistu ohjelma määrittää luomualan kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020. Sen mukaan “luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta aiheutuva vesistö- ja ilmastokuormitus on lähtökohtaisesti tavanomaista maataloustuotantoa vähäisempää ja luonnon monimuotoisuus runsaampaa”.

Ohjelman mukaan tämä perustuu siihen, että luonnonmukaisessa tuotannossa ravinteet otetaan tarkemmin talteen ja hyödynnetään, sekä siihen, että synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on luomutuotannossa kiellettyä.

Ohjelmassa ei kuitenkaan viitata tutkimuksiin, jotka todistaisivat väitteet luomuviljelyn ympäristöhyödyistä.

Luonnonmukaisia ja tavanomaista maataloustuotantoa vertailevia tutkimuksia on kyllä olemassa, mutta ne eivät anna alkuunkaan näin mairittelevaa kuvaa luonnonmukaisen viljelyn ympäristöystävällisyydestä.

Biologi Hanna Tuomisto väitteli viime syksynä Oxfordin yliopistossa meta-analyysillä eurooppalaisesta luonnonmukaisen viljelyn ympäristövaikutuksia koskeneista tutkimuksista.

Meta-analyysi on tilastollinen menetelmä, jonka avulla yhdistellään aiempia samaa asiaa käsitelleitä tutkimustuloksia. Meta-analyysin avulla ilmiöstä on mahdollista saada vahvempaa tutkimusnäyttöä kuin mihin yksittäisten tutkimusten pienemmät aineistot antavat myöten.

Tuomiston analyysi vahvisti oikeaksi sen uskomuksen, että luonnonmukaisella viljelyllä on tavanomaisia viljelymenetelmiä parempi ympäristövaikutus hehtaaria kohti.

Koska luomuviljely kuitenkin tuottaa pinta-alayksikköä kohti tavanomaista viljelyä huonomman sadon, ympäristövaikutukset tuotettua tonnia kohden ovat luomussa usein huonommat.

Luomutiloilla typen huuhtoutuma veteen sekä typen oksidien ja ammoniakin päästöt ilmaan ovat hehtaaria kohti pienemmät, mutta tuotettua tonnia kohti suuremmat kuin tavanomaisessa tuotannossa, kävi ilmi Tuomiston kollegoineen tekemässä analyysissä, joka julkaistiin Journal of Environmental Management -lehdessä.

Luomu kuluttaa tuotettua tonnia kohden vähemmän energiaa, mutta enemmän maa-alaa kuin tavanomainen tuotanto. Lisäksi luomun rehevöittävä ja happamoittava vaikutus on tuotettua yksikköä kohti suurempi.

Tulosten vaihtelu eri tutkimusten välillä oli kuitenkin suurta. Tätä selittivät erot niin tutkimusten kuin luonnonmukaisen viljelynkin menetelmissä.

Tuomiston analyysin valossa luomun lisääminen ei ole perusteltua ainakaan ympäristösyistä. Vastakkainasettelun sijaan olisi kiinnitettävä huomio molempien menetelmien hyviin ja huonoihin puoliin.

Tavanomaisen viljelyn suurimmat haasteet liittyvät maaperän laatuun, ravinteiden säästeliääseen kierrätykseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.

Maaperän laatua voi parantaa esimerkiksi vuoroviljelyllä. Siinä missä luomussa keinolannoitteita ei käytetä lainkaan, tavanomaisessa viljelyssä niitä voisi käyttää paljon nykyistä säästeliäämmin.

Luonnonmukaisessa viljelyssä taas pitäisi saada suurempia hehtaarikohtaisia satoja. Tuomiston mukaan ruoantuotannon ympäristövaikutuksia voisi Euroopassa vähentää parhaiten kehittämällä viljelymenetelmiä, jotka yhdistäisivät luonnonmukaisia ja tavanomaisia menetelmiä.

Kuvatekstiä korjattu 13.6. klo 9:58. Kuvassa on vehnää, ei ruista.