Luksusmatkailua ja koiraveistoksia

Business Finlandin USA:n yhtiöstä katosi 4,8 miljoonaa dollaria Suomen valtion varoja. Professori hämmästelee tapaa, jolla vyyhtiä on selvitetty.

talous 31.03.2021 14:04
Liisa Kauppinen
Riitajutun todistusaineistona on muun muassa työntekijän kirjeenvaihtoa Finpron pääkassanhoitajan kanssa.
Riitajutun todistusaineistona on muun muassa työntekijän kirjeenvaihtoa Finpron pääkassanhoitajan kanssa. © Heikki Saukkomaa/LK

Palace on kunniamaininta, jonka voivat saada vain kaikkein ylellisimmät ranskalaiset hotellit. Sellaiset kuin Pariisin keskustassa Tuileries’n puiston laidalla sijaitseva Le Meurice, jonka sisustukseen on otettu vaikutteita Versailles’n palatsista. Halvimmat huoneet maksavat 950 euroa yöltä.

11. heinäkuuta 2014 hotellista poistui Yhdysvalloista saapunut seurue, joka oli matkalla Ranskan Rivieralle. Laskun, 13 664,84 euroa, kuittasi keski-ikäinen suomalaistaustainen nainen luottokortillaan.

Puolentoista viikon mittaisella Ranskan-matkalla oli mukana naisen koko perhe ja liuta liuta sukulaisia.

Matka New Yorkista Pariisiin oli taittunut lentokoneen ykkösluokassa. Le Meuricestä se jatkui Cannesin ja Monacon hienoimpiin hotelleihin.

Nainen työskenteli toimistopäällikkönä Suomen valtion vienninedistämisverkosto Finpron Yhdysvaltain-toimistossa. Se maksoi hänelle palkkaa vuodessa noin 85 000 dollaria, nykykurssilla runsaat 70 000 euroa.

Euroopan-loma maksoi lopulta yli 100 000 dollaria, lähes yhtä paljon kuin toimistopäällikkö ja hänen aviomiehensä tienasivat vuodessa.

Kolme vuotta myöhemmin Helsingissä heräsi epäily, että ylellisen matkan kustannukset hoiti suomalainen veronmaksaja. Kateissa oli kaikkiaan 4,8 miljoonaa dollaria Suomen valtion varoja.

 

Finpro oli alun perin aatteellinen yhdistys, joka vastasi Suomen valtion vienninedistämistoimista. Yhdistyksen jäseniä olivat suomalaiset yritykset ja niiden etujärjestöt, mutta suurin osa rahoituksesta tuli Suomen valtiolta.

Finpron Yhdysvaltain-yhtiö syntyi pakon edessä.

Toukokuussa 2006 toimitusjohtaja Jorma Turusella oli Finpron hallitukselle kiireellistä asiaa. Yhdysvaltain viranomaiset olivat tyytymättömiä Finpron epäselvään asemaan. Maan ulkoministeriö oli lähettänyt aiheesta jo toisen noottinsa.

Suomen selvitykset eivät olleet riittäneet. Ei se, että Suomen valtio rahoitti toimintaa. Ei se, että kauppa- ja teollisuusministeriö ohjasi ja valvoi sitä.

Eikä se, että työntekijät – tarkemmin ottaen alihankintasopimuksilla työskennelleet konsultit – olivat Suomen verottajan silmissä oikeutettuja tiettyihin verovapaisiin etuisuuksiin.

Asia oli tuottanut ongelmia jo pitkään: yksi Yhdysvaltain-toimintojen johtajista joutui jo oleskelemaan maassa viisumilla, jolla oikeasti ei saisi tehdä pysyvästi töitä Yhdysvalloissa.

Finpro oli menettämässä diplomaattistatuksensa Yhdysvalloissa.

”Meitä on neuvottu perustamaan normaali Delaware-yhtiö sen tarjoaman joustavuuden takia”, toimitusjohtaja Turunen kirjoitti sähköpostissaan Finpron hallitukselle.

Delaware on Yhdysvaltojen osavaltio, jonne yrityksiä rekisteröity on enemmän kuin asukkaita: yli miljoona. Arvonlisäveroa ei ole, eikä liiketoiminnasta osavaltion ulkopuolella makseta yritysveroa. Delawarea on hyvin perustein kutsuttu yhdeksi maailman pahimmista veroparatiiseista.

Sinne on rekisteröity myös verkkokauppa Amazonin, teknologiajätti Googlen, vähittäiskauppaketju Walmartin ja öljy-yhtiö Chevronin emoyhtiöt.

Kesäkuussa 2006 Delawareen perustettiin Suomen valtion rahoittama Finpro USA, Inc.

 

Yhtiö lisäsi toimiston hallinnollista työtä. Finpron toimiston oli vastedes tehtävä ilmoituksia viranomaisille.

Työntekijöiden konsulttisopimukset oli muutettava tavanomaisiksi työsuhteiksi, mikä tarkoitti, että myös työnantajavelvoitteet koskivat Finpro USA Inciä.

Hallinnosta vastaamaan palkattiin nainen, joka oli työskennellyt Finpron Yhdysvaltain-toiminnoissa vuodesta 1997 lähtien.

Työsopimukseen hänen vastuualueikseen kirjattiin toimipisteen taloushallinto, hallinnollinen raportointi, asiakastapahtumien järjestäminen ja muut juoksevat asiat.

Vaikka yhtiöittäminen lisäsi vastuita, Finpro USA Incissä hallinto pysyi kevyenä. Vuosittaisia yhtiökokouksia ei pidetty. Ne korvattiin osakkeenomistajien yksimielisillä päätöksillä, joilla nimitettiin uusi hallitus ja edelliselle myönnettiin vastuuvapaus.

Tilintarkastajia ei valittu, sillä Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan tilintarkastus ei ole yhtiölle pakollinen. Business Finland ei siis pitänyt tilintarkastajia tarpeellisena, vaikka yritys oli Suomen valtion ja käytti toimintaansa veronmaksajien rahoja.

Jotain toiminnasta kertoo sekin, että vuonna 2016 yhtiön alkuperäisten osakekirjojen havaittiin kadonneen.

Yrityksen työntekijöille maksettiin kulukorvauksia, jotka saattoivat nousta tuhansiin dollareihin.

Heille hankittiin verovapaat eläkevakuutukset – niiden meklarina eli välittäjänä toimi toimistopäällikön aviomies. Järjestelyn hyväksyi Yhdysvaltain-toimiston johtaja Lasse Baldauf.

Vuokrat, puhelimet, internet-yhteydet, matkakulut. Palkat, eläkemaksut, irtisanomiskorvaukset. Kaikkeen tähän tarvittiin rahaa, jotka Finpro USA Inc laskutti Helsingistä.

Rahat järjestyivät Amerikkaan kevyellä menettelyllä. Toimistopäällikkö ilmoitti tulevien kuukausien kulut sähköpostilla:

”Heinäkuun rahalähetys. USD 120,000.00 plus Palo Alton vuokra USD 15,000.00 Meidän loppusumma uusille huonekaluille USD 15,000.00.”

Helsingistä vastattiin:

”Jos lähetämme 110 000 USD tällä viikolla, ja loput 40 000 USD ke 26.6.13. Ok?”

 

On epäselvää, kuinka outoihin kuluihin alun perin kiinnitettiin huomiota. Yhden tarinan mukaan ne paljastuivat keväällä 2017 yhtiön muun toiminnan lomassa.

Toinen kertoo toimituspäällikön liukastumisesta lokakuussa 2017 New Yorkin keskuspuistossa. Sairauslomalle palkattiin sijainen, minkä myötä epäselvyydet havaittiin.

Tarinat päättyvät samalla tavalla: Yhdysvaltain yhtiössä käynnistettiin erityistilintarkastus.

Saman vuoden lopussa Finpro ja innovaatiorahoituskeskus Tekes olivat sulautumaisillaan yhteen. Uusi virasto oli ristitty länsinaapurin Business Swedeniä mukaillen Business Finlandiksi.

Uusi virasto peri Finprolta veroparatiisin rekisteröidyn amerikkalaisyhtiön.

Tuskin Business Finland USA Inc. oli ehtinyt aloittaa toimintansa uudella nimellään, kun sillä oli jo oikeusjuttu vireillä.

Kesäkuussa 2018 yhtiö antoi toimistopäällikölle potkut ja jätti New Yorkin osavaltion alioikeuteen haastehakemuksen.

Siinä se syyttää entistä työntekijäänsä muun muassa petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä.

Business Finlandin mukaan kadonneet 4,8 miljoonaa dollaria siirtyivät toimistopäällikölle vuosina 2011–2017 tilisiirtoina, shekkeinä sekä lyhennyksinä, joilla on maksettu naisen perustaman yhtiön lainaa.

 

Business Finlandin mukaan yrityksen tiliotteita oli muokattu, jolloin suoritukset jäivät pimentoon. Oikeuteen toimitettiin todisteiksi sekä alkuperäisiä että käpälöityjä tiliotteita.

Esimerkiksi heinäkuun 2014 lopulla – hieman toimistopäällikön seurueen ylellisen Ranskan-matkan jälkeen – yrityksen tililtä oli siirretty 40 000 dollaria toimistopäällikön luottokorttitilille. Siirto ei kuitenkaan näkynyt tiliotteilla, joissa myös pankkitilin saldo näytti olevan yli 200 000 dollaria todellista suurempi.

Kadonneiden rahojen määrä on suuri etenkin, kun sitä vertaa toimiston vuotuisiin menoihin.

Business Finland kieltäytyy luovuttamasta yhdysvaltalaisen yhtiönsä tilinpäätöksiä Suomen Kuvalehdelle.

Tuomioistuimen julkaisemista vuosien 2013–2016 veroilmoituksista ilmenee, että yhtiöllä on ollut vuosittain tuloja 1,1–2,2 miljoonaa dollaria. Käytännössä kyse on ollut Suomesta maksetusta valtion rahoituksesta.

Jos Business Finlandin oikeudelle luovuttamat laskelmat pitävät paikkansa, kaikesta rahasta puolet olisi ohjautunut väärinkäytöksiin.

Toimistopäällikkö on oikeudessa kiistänyt teot. Hän on puolustautunut sanomalla, että maksuissa on ollut kyse hänelle maksetuista kulukorvauksista.

Taloushallinto yrityksessä oli hyvin epämuodollista, nainen selitti oikeudelle:

Hän maksoi juoksevia kuluja ja muiden henkilöiden matkoja omilla luottokorteillaan. Tämän jälkeen hän maksoi kulut omalle tililleen tilisiirtoina ja kirjoittamalla itselleen shekkejä.

”Se ei ollut mikään salaisuus. En salannut tätä menettelyä keneltäkään”, nainen kirjoittaa todistajanlausunnossaan.

Nainen on myöntänyt toimittaneensa yhden väärennetyn tiliotteen kesällä 2015, koska hän halusi varmistua, että hän saisi kulukorvauksensa täysimääräisinä.

 

Toimistopäällikön omat tiliotteet paljastavat, että noina vuosina hänellä oli Ranskan-matkan lisäksi muitakin suuria menoeriä.

Pariskunnan omakotitalon remontti – yli 400 000 dollaria.

Yksityiskoulun maksut ja country club -jäsenyys – noin 200 000 dollaria kumpaankin.

Lisäksi ostoja oli tehty runsaasti arvoitukselliselta Paypal-tililtä. Toimistopäällikkö kertoi oikeudessa, että tili kuului kalifornialaistaiteilijalle, jonka nimeä hän ei muistanut.

Kertomansa mukaan nainen osti myyjältä 300 dollarin hintaisia koirapatsaita, yhteensä noin 200 000 dollarilla.

”Se ei ole pronssia. En muista, mitä materiaali on. Se näyttää pronssilta.”

Nainen kertoi antaneensa aviomiehensä kanssa veistoksia eteenpäin.

”Ihmisille, joilla on kerhoja, joissa on koiria ja omistajia, jolloin se [veistos] voi olla vähän niin kuin pokaali. Joten se on vähän niin kuin – niiden lahjoittamista.”

 

Miljoonien eurojen petos voisi johtaa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa vuosien vankeustuomioon.

Business Finland ei ole tehnyt epäilyistään rikosilmoitusta. Oikeuteen toimitetussa haastehakemuksessa ei ole kyse rikossyytöksistä, vaan siviilikanteesta.

Kadonneiden miljoonien kohtaloa ratkotaan siis riita-asiana.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Business Finland itse määrittelee, mihin kysymyksiin, henkilöihin ja mille ajanjaksolle oikeuskäsittely rajautuu.

Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmään perehtynyt kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen hämmästelee valittua linjaa. Hänen mukaansa asiakirjoista piirtyy kuva löyhästä rahankäytöstä.

”Kun on näin isoista rahoista kysymys, on todella vaikea ajatella, että yksi talouden tukihenkilö olisi ollut ainoa, jonka toiminta on ollut kyseenalaista. Etenkin, kun tässä on valvonta pettänyt aika lailla.”

Julkisen syyttäjän johtama ja poliisin suorittama tutkinta tulisi myös Business Finlandille halvemmaksi, Korhonen huomauttaa.

Nyt todistelu on Business Finlandin ja sen palkkaaman asianajotoimiston varassa. Korhonen arvioi, että paikallisten viranomaisten olisi helpompi selvittää esimerkiksi sitä, onko varoja piilotettu peiteyhtiöihin.

”Ellei sitten palkata esimerkiksi yksityisetsivää, mutta sellaiseen tuskin taas käytetään valtion varoja.”

Kahden ja puolen vuoden aikana oikeuskäsittely on aiheuttanut valtiolle jo yli 300 000 dollarin asianajolaskut.

 

Joulukuussa 2020 alioikeus antoi välipäätöksen. Oikeus piti selvänä, että toimistopäällikkö oli toiminut petollisesti järjestelmällisellä tavalla.

Nainen määrättiin maksamaan Business Finland USA:lle takaisin noin 520 000 dollaria vuosina 2012–2018 hänelle maksettuja palkkoja.

Vakuudeksi asetettiin naisen ja hänen aviomiehensä omistama omakotitalo New Yorkin esikaupunkialueella New Rochellessa.

Puolustus on ilmaissut olevansa tyytymätön väliratkaisuun, eli tuomio ei ole lainvoimainen.

Kysymys varsinaisista vahingoista ja korvauksista etenee varsinaiseen oikeudenkäyntiin vuoden 2021 aikana. Sen tarkka aikataulu ei ole tiedossa.

 

Osakeyhtiö vastaa itse siitä, että sen hallinto ja sisäinen valvonta on järjestetty asianmukaisesti. Vastuun kantavat yhtiön hallitus ja sen puheenjohtaja.

Sisäisen valvonnan yhtenä tarkoituksena on estää pitkäaikaisten väärinkäytösten jatkuminen.

Finpro USA Inc -yhtiön johdossa toimivat toimistopäällikön esimiehet. He olivat myös yhtiön rahastonhoitajia.

Yhtiötä vuosina 2006–2014 johtanut Lasse Baldauf kertoo SK:lle vastanneensa budjetoinnista ja budjettiseurannasta.

”Noin 80 prosenttia kuukausittaisista menoista olivat palkat ja tilavuokrat, joten vaihtelut kuukaudesta toiseen olivat minimaaliset.”

Sähköpostissaan Baldauf vetoaa siihen, että rahansiirrot Helsingistä eivät kuuluneet hänen rooliinsa tai vaatineet hänen hyväksyntäänsä.

Baldaufin jälkeen tehtävässä toimi Tomi Rauste, Business Finlandin nykyinen asiakaskokemuksesta vastaava johtaja.

”Finpro Oy:n USA:n toimintojen johtajana noudatin tuolloin voimassa olleita ohjeistuksia ja kontrolleja”, Rauste kirjoittaa.

Hänen mukaansa pankkitiliotteista ei voinut päätellä, etteivät ne olleet alkuperäisiä. Hän sanoo, ettei voi kommentoida asiaa tarkemmin keskeneräisen oikeusprosessin vuoksi.

Business Finland ei toistaiseksi ole käynnistänyt myöskään sisäistä tarkastusta siitä, mikä mahdollisti epäillyt vuosia jatkuneet miljoonien väärinkäytökset.

 

Miksi siviilikanne eikä rikosprosessia?

Business Finlandin lakiasioista vastaavan johtajan Marianne Asikaisen mukaan siviilikanteeseen päädyttiin, koska rikosilmoitus olisi tarkoittanut tutkinnan luovuttamista Yhdysvaltain virkakoneistolle. Sitä ei haluttu.

Asikainen sanoo myös, että vahingonkorvauksia ei olisi voinut vaatia samalla tavalla rikosprosessissa.

Halusiko Business Finland siviilikanteella välttää sen, ettei oikeudessa nousisi esiin kiusallisia seikkoja sen muusta toiminnasta Yhdysvalloissa?

”Ei missään nimessä.”

Mitä tapahtuu, jos Business Finland voittaa kanteen, mutta vastaaja ei kykene maksamaan häneltä vaadittuja korvauksia? Toimistopäällikkö on velkajärjestelyssä luottokorttilaskujensa vuoksi.

”Me emme ole vielä siellä asti. Kun on näin suurista summista kysymys, meillä ei tässä vaiheessa ole muuta vaihtoehtoa kuin edetä vahingonkorvausvaateen kanssa.”

Toimistopäällikkö ja hänen edustajansa eivät vastanneet Suomen Kuvalehden haastattelupyyntöihin.

Sisältö