Nuorisosäätiö lahjustutkinnassa

Keskustataustaisen säätiön johtajat ovat saaneet veroparatiisien kautta satojatuhansia euroja rakennuskonsernilta, joka on saanut miljoonaurakoita säätiöltä.

Kotimaa 07.03.2018 15:40
teksti Jarno Liski

Nuorisosäätiö rakennutti kalliita kattohuoneistoja Lahden ydinkeskustaan. © JUHA TANHUA

Vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalirahoituskohusta tutuksi tullut Nuorisosäätiö ehti olla pois julkisuuden valokeilasta vuosikausia. Keskustanuorten 1960-luvun alussa perustama säätiö on kasvanut julkisilla tuilla merkittäväksi vuokra-asuntojen tarjoajaksi ja rakennuttajaksi vuosikymmenten aikana.

Raha-automaattiyhdistys on pelkästään 2000-luvulla antanut säätiölle tukea kymmeniä miljoonia euroja, vaikka rahahanat umpeutuivat lähes kokonaan vaalirahoitusskandaalin seurauksena muutamia vuosia sitten. Tuolloin Nuorisosäätiön useita keskustalaisia johtohenkilöitä epäiltiin ja osa – kuten säätiön hallituksen jäsen Aki Haaro ja säätiön hallituksen puheenjohtaja, nykyinen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen – tuomittiinkin vaalirahoitukseen liittyvistä rikoksista.

Vaalirahaskandaalin seurauksena kohun keskiöön joutunut keskustan hallintopäällikkö Aki Haaro siirtyi päivätöistään puoluetoimistolta Nuorisosäätiön toimitusjohtajaksi ja asiamieheksi vuonna 2010. Sitä ennen Haaro oli toiminut jo vuosia säätiön hallituksessa.

Eturivin keskustalaisten joukossa ei ollut tämän vuosikymmenen alussa enää tunkua Nuorisosäätiön vastuuasemiin, kun säätiön asioita penkoivat niin media kuin poliisikin. Tässä tilanteessa säätiön hallituksen johtoon nousi Kuopion kuntapolitiikassa vaikuttanut mutta valtakunnallisesti tuntematon Perttu Nousiainen. Haaro ja Nousiainen tunsivat toisensa, sillä he olivat toimineet 2000-luvun alkuvuosina yhdessä keskustanuorten johdossa.

Haaro ja Nousiainen tunsivat toisensa myös liike-elämän puolelta. Säätiön puheenjohtajaksi noussut Nousiainen oli hoivapalveluyrittäjä. Nousiaisen yhdessä muutamien maakuntasarjan keskustapoliitikkojen kanssa omistaman yhtiön yksi osakas oli Haaron sukulaisten perunatila. Merkittävin omistaja Nousiaisen ohella oli kuitenkin keskustalaisen Lomayhtymän toimitusjohtaja vaimoineen.

Lomayhtymä järjesti Raha-automaattiyhdistyksen tuella lomia sosiaalisin ja taloudellisin perustein. Se sai yhteiskunnan tukea ja pystyi näin järjestämään esimerkiksi edullisia kylpylälomia tarvitsijoille. Lomayhtymällä oli myös omia kylpylähotelleja, jolloin lomamatkoihin menneet tukirahat pysyivät järjestön omissa näpeissä. Yksi näistä oli Runnin kylpylä Iisalmessa.

 

Puoluekaverien bisnespiiri alkoi järjestellä asioitaan siten, että kesällä 2013 Lomayhtymä myi Runnin kylpylän Perttu Nousiaiselle. Nousiaisen tarjouksen kokouksessa esitti Lomayhtymän hallituksen jäsen Aki Haaro, josta tulikin saman tien Nousiaisen yhtiökumppani Runnin kylpyläyrittäjänä 50 prosentin omistusosuudella.

Seuraavana vuonna 2014 Nousiainen taas otti hoivapalveluyhtiön tappiollisen liiketoiminnan yksin omalle kontolleen uuteen yhtiöön. Vanha velkainen hoivayhtiö taas siirrettiin Nousiaiselta, Lomayhtymän johtajalta ja tämän vaimolta sekä yhtiön pienosakkailta talousrikoksista tuomitulle miljoonavelkaiselle miehelle. Mies toimi yritysten saattohoitajana, eli hän otti maksua vastaan velkaisia yhtiöitä vastattavakseen.

Lomayhtymän tuolloinen toimitusjohtaja sanoo, että hänen roolinsa kauppojen sopimisessa oli vain muodollinen. Hänen mukaansa kaupoista oli Lomayhtymän hallituksessa sovittu jo ennen kuin hän aloitti toimitusjohtajana. Hän kertoo myös tarkistaneensa, että Haaro jääväsi itsensä päätöksenteosta, kun Runnin myymisestä Nousiaiselle päätettiin.

Haaro ja Nousiainen saivat kaupoissa kylpylän itselleen edullisella hinnalla. Kylpylän toiminta oli kuitenkin tappiollista ja rakennukset vaativat isoa remonttia.

Remonttia tuli tekemään lahtelainen Salpausselän Rakentajat. Asetelma näytti ulospäin samalla tavalla korruptiolle herkältä kuin Lomayhtymässä, jonka hallituksessa Haaro esitti kylpylän myymistä lopulta osin itselleen ja toimitusjohtaja allekirjoitti kaupat yhteisestä omaisuudesta oman yksityisen liikekumppaninsa kanssa.

Kylpyläyrittäjät Haaro ja Nousiainen nimittäin hallitsivat Nuorisosäätiön satojen miljoonien eurojen asunto-omaisuutta ja tekivät kymmenien miljoonien eurojen sopimuksia saman rakennusyhtiön kanssa, joille heillä oli kylpyläremontista miljoonavelat.

 Runnin kylpylän Kartanohotelli on rakennettu Iisalmen liepeille 1904. <span class="typography__copyright">© AKSELI MURAJA / SAVON SANOMAT</span>

Runnin kylpylän Kartanohotelli on rakennettu Iisalmen liepeille 1904. © AKSELI MURAJA / SAVON SANOMAT

Kesällä 2016 Salpausselän Rakentajien ja Nuorisosäätiön yhteistyö tuli huomion kohteeksi, kun Yle julkaisi jutun siitä, miten säätiön ja rakennusyhtiön liepeillä pyörivät vaalirahakohussa ryvettyneen Nova Groupin talousrikoksista tuomitut miehet – etenkin Nova Groupin konkurssirikoksista tuomitut johtajat Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki.

Lisäpaljastuksia tuli kesän ja syksyn mittaan. Niissä kerrottiin, miten Nuorisosäätiön rakennushankkeisiin liittyvillä tonttikaupoilla oli tehty miljoonien pikavoittoja Salpausselän Rakentajille ja sen tytäryhtiöille. Hankkeissa rakennusyhtiö osti tontin ja myi sen nopeasti edelleen huomattavasti korkeammalla hinnalla kiinteistösijoittajalle. Viime kädessä hinnannousun maksaa Nuorisosäätiö, joka vuokrasi tontit 80–100 vuoden vuokrasopimuksilla.

Ylen MOT-ohjelma puolestaan kertoi, miten Salpausselän Rakentajien hankkeissa konsulttina toiminut Arto Merisalo auttoi Haaron ja Nousiaisen miljoonavelkoihin ajaneen kylpylän myymisessä edelleen vuonna 2015. Kylpylän kiinteistöt ja liiketoiminnan Haaron ja Nousiaisen yhtiöiltä osti aluksi Merisalolle läheisen Ilari Hassisen yhtiö. Hassisen kerrottiin Runnin kylpylän markkinointimateriaalissa kasvaneen ”sisaruksina” Merisalon kasvattityttären kanssa.

Hassinen puolestaan myi seuraavana vuonna 80 prosenttia kylpyläyhtiöstään kauppaneuvos Kari Hautasen ja talousneuvos Arja Hautasen yhtiölle sekä kansanedustaja Eero Lehdelle (kok). Molemmat omistavat nyt kylpylästä 40 prosenttia, Hassisen yhtiö enää 20.

Yli miljoonan euron remonttivelkoja kuitenkin jäi Haaron ja Nousiaisen yhtiöihin runsaasti, vaikka niin kylpyläkiinteistö kuin liiketoimintakin oli myyty. Nousiainen ja Haaro eivät suostuneet kertomaan, miten velat oli tarkoitus hoitaa.

”Rahallahan ne maksetaan”, totesi Perttu Nousiainen Savon Sanomille keväällä 2015 ja vakuutti, että velkojen hoitamiseen oli olemassa selkeä suunnitelma, jota hän ei kuitenkaan sen enempää avannut.

Runnin kylpylän velkojen maksamisen mysteeriä ratkovat nyt poliisin talousrikostutkijat.

Tätä Runnin velkojen maksamisen mysteeriä ratkovat nyt poliisin talousrikostutkijat. Salpausselän Rakentajien liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä – käytännössä ainakin yhtiön pääomistaja Mika Wileniusta – epäillään törkeästä veropetoksesta. Lisäksi poliisi tutkii epäiltyjä lahjusrikoksia ja rahanpesua.

Veropetosepäily liittyy siihen, miten Salpausselän Rakentajilta on siirretty rahaa virolaisille yhtiöille ainakin 4–5 miljoonaa euroa. Rakennusyhtiö on poliisin saamien tietojen mukaan maksanut virolaisille yhtiölle konsulttipalkkioita. Näitä maksuja on kirjattu yhtiön verovähennyskelpoisiksi kuluiksi, vaikka viranomaiset epäilevät, että laskut ovat tekaistuja.

Osa virolaisille yhtiöille ”konsulttipalkkioina” siirretyistä rahoista on peräisin kaupoista, joissa Nuorisosäätiö on viimekätisenä maksumiehenä.

Pelkästään tekaistuksi epäillyt konsulttilaskut riittävät kuitenkin syyksi epäillä Salpausselän Rakentajien liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä törkeästä veropetoksesta. Epäilty rikosvahinko, eli vältettyjen verojen määrä, riippuu siitä, paljonko konsulttilaskuja on ehditty vähentää verotuksessa. Summa noussee satoihin tuhansiin euroihin.

Konsulttipalkkioina Viroon maksettuja rahoja on viranomaisten epäilyjen mukaan päätynyt takaisin Suomeen muun muassa Wileniuksen hyväksi.

Tämä on tapahtunut niin, että virolaiset yhtiöt ovat perustaneet tytäryhtiöitä Suomeen. Näistä yhtiöistä on maksettu muun muassa puolentoista miljoonan euron kauppahinta, jolla ostettiin Mika Wileniuksen vanha omakotitalo Lahdesta. Etelä-Suomen Sanomien haastatteleman kiinteistövälittäjän arvion mukaan talon todellinen arvo oli 300 000–400 000 euroa.

Näin Wileniuksen siis epäillään nostaneen käytännössä verottomasti rahaa yhtiöstään, sillä konsulttilaskuja kirjoittaneet yhtiöt eivät ole joutuneet maksamaan veroja. Virossa kun ei kerätä yhtiöveroa. Wilenius taas sai rahat oman asuntonsa myyntivoittona, mikä on Suomessa verovapaata.

Toisella virolaisyhtiöiden perustamalla pöytälaatikkoyhtiöllä taas ostettiin toinen, noin miljoonan euron hintainen omakotitalo, johon Wilenius viranomaisten tietojen mukaan muutti asumaan.

Näin Wilenius siis sai Virosta 1,5 miljoonaa euroa verottomasti oman asuntonsa myyntivoittona ja vielä miljoonatalon uudeksi kodikseen. Wileniuksen vanhan talon kauppa kuitenkin peruttiin sen jälkeen, kun Etelä-Suomen Sanomat oli uutisoinut kaupoista. Ilmeisesti Wilenius myös joutui palauttamaan rahat takaisin pöytälaatikkoyhtiöihin asioiden tultua julki. Wilenius ei vastannut Suomen Kuvalehden soittopyyntöihin.

Viroon rahaa lypsänyt tonttikauppamekanismi on yksinkertainen.

Siinä Salpausselän Rakentajat ostaa tontin ja myy sen nopeasti ja selvästi kalliimmalla eteenpäin kiinteistösijoitusyhtiölle.

Kiinteistösijoitusyhtiö vuokraa tontin edelleen Nuorisosäätiölle, joka tilaa Salpausselän Rakentajat rakentamaan tontille talon. Näin rakennusliike saa sekä myyntivoiton tontista että rahakkaan rakennusurakan.

Tonttikaupan voiton maksaa viime kädessä Nuorisosäätiö tontin vuokrana.

Osa tästä tonttikaupan voitosta maksetaan konsulttipalkkiona Viroon, vaikka on epäselvää, onko mitään konsultointia koskaan tehtykään. Ainakin on hyvin epätodennäköistä, että suomalainen säätiö ja suomalainen rakennusliike tarvitsisivat toistensa löytämiseen apua virolaiselta konsultilta.

Kysymys tietenkin kuuluu, miksi Nuorisosäätiö haluaa olla tekemässä miljoonien pikavoittoja lahtelaiselle rakennusyhtiölle, kun sen pitäisi sääntöjensä mukaan tehdä halpoja vuokra-asuntoja nuorille.

Viranomaisten yritys vastata tähän kysymykseen onkin tuonut päivänvaloon tietoja, jotka viittaavat lahjontaan. Viroon kanavoituja rahoja näyttää päätyneen suoraan Nuorisosäätiön johtajille. Tähän poliisin tutkimaan lahjusepäilyyn liittyy kiinteästi Haaron ja Nousiaisen kylpyläbisnes.

Veroparatiisiyhtiö on siirtänyt yhteensä 400 000 euroa Perttu Nousiaisen tileille.

Poliisin tietojen mukaan Nuorisosäätiön puheenjohtaja Perttu Nousiaisen sekä säätiön toimitusjohtaja-asiamiehen Aki Haaron omistamien raskaasti velkaantuneiden, kiinteistönsä ja liiketoimintansa myyneiden kylpyläyhtiöiden tileille on siirretty lähes miljoona euroa rahaa samoilta virolaisyhtiöiltä, joille Salpausselän Rakentajat on maksanut konsulttipalkkioita.

Tämän lisäksi toinen virolaisista ”konsulttiyhtiöistä” on siirtänyt yli 400 000 euroa rahaa muun muassa maltalaiselle Fine Solutions -veroparatiisiyhtiölle. Tämän maltalaisyhtiön omistaa toinen veroparatiisiyhtiö, joka puolestaan on siirtänyt yhteensä 400 000 euroa Perttu Nousiaisen henkilökohtaisille tileille. Nousiainen on käyttänyt rahoja kylpyläyhtiöidensä velkojen lyhentämiseen.

Nousiainen tai Haaro eivät vastanneet SK:n soittopyyntöihin.

Poliisin saamat tiedot suurista ja erikoisista tilisiirroista vahvistavat epäilyä siitä, että Salpausselän Rakentajat olisi lahjonut Nuorisosäätiön johtajia saadakseen Nuorisosäätiön kautta urakoita ja rahakkaita tonttikauppoja.

 

Vaikka Haaro ja Nousiainen johtavat Nuorisosäätiötä, eivät säätiön varat ole heidän. Lain mukaan säätiön johdon on huolehdittava siitä, että säätiön varoja käytetään sen sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen. Tämä tarkoitus on nuorten tukeminen ja asuntojen rakentaminen sosiaalisin perustein valittaville nuorille sekä erityisryhmille.

Nuorisosäätiön hankkeiden tonttikaupoissa eri tahoille ohjattujen pikavoittojen maksajia ovat lopulta suureksi osaksi Nuorisosäätiön vähävaraiset vuokralaiset ja veronmaksajat asumistuen kautta.

Ylen Nuorisosäätiötä koskevat paljastukset kesällä ja syksyllä 2016 käynnistivät välittömästi useita eri viranomaistutkintoja, jotka ovat edenneet hitaasti.

Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus Ara on todennut jo kahteen otteeseen Nuorisosäätiön toiminnan olevan lainvastaista, mutta ei ole vielä ottanut kovia sanktioita käyttöön. Se on antanut uusia lisäaikoja toiminnan korjaamiseen.

Patentti- ja rekisterihallitus ei puolestaan ole tiedottanut mitään puolitoista vuotta jatkuneesta tutkinnastaan, joka selvittää, onko Nuorisosäätiön toiminnassa noudatettu säätiölakia.

Tämän lisäksi poliisit tutkivat nyt verottajan tekemän tutkintapyynnön innoittamina, onko Nuorisosäätiön ja rakennusliikkeen hankkeissa tehty rikoksia.

Sisältö