Kuuden vuoden unettomuus – laukaisiko sen tikittävä kello?

Ilona Turtola nukkui vuosia unilääkkeillä. Nyt uni on löytynyt joogan avulla.
Kotimaa 7.2.2016 08:30
Leeni Peltonen

Ilona Turtola tietää, että unettomuuden pelko ruokkii unettomuutta. Kun kierre on päässyt syntymään, sitä on vaikea katkaista. © Markus Pentikäinen

On lauantai-ilta 7. maaliskuuta vuonna 2005. Ilona Turtola valmistautuu yöpuulle: pukeutuu yöpaitaan, harjaa hampaat, pesee kasvot ja käpertyy lakanoiden väliin. Tässä huoneessa hän on nukkunut teinivuotensa, ja vielä nytkin, opiskelijana, silloin kun tulee Jyväskylästä käymään isän ja äidin luona Helsingissä.

Huone on lähes entisessä asussaan. Sänky, kirjoituspöytä, matto, lamppu.

Seinällä tikittää kello. Mutta sitä Ilona ei vielä huomaa, sillä kello on ollut siinä aina ja sen ääni on niin tuttu, että sitä ei edes kuule.

Tunnit kuluvat, ja seinäkellon tikitys tuntuu käyvän yhä äänekkäämmäksi. Miten se voikin tikittää noin kovaa, Ilona miettii. Ja kellon viisarit, ne nitkuttavat eteenpäin minuutti minuutilta. Ilona kuuntelee kelloa, vääntelehtii lakanoissa ja hengittää tiheään. Käy vessassa, yrittää jälleen nukkua. Nousee välillä ylös ja selailee huoneen nurkasta löytyneitä vanhoja lehtiä. Käy uudelleen makuulle, nyt tyyny sängyn jalkopäässä. Asennon vaihtaminen ei auta. Kello tikittää, tunnit kuluvat ja sitten, ikuisuuksilta tuntuvien hetkien jälkeen, on aamu.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.