Kuntaliiton johtava lakimies: "Pakkoliitokset eivät ole läpihuutojuttu"

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Jos ajatellaan nimenomaan tätä kuntauudistusta, keskustelu pakkoliitoksista tulee nyt aivan liian myöhään”,  sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä.

Kuva Jorma Marstio / SKOY
Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä. Kuva Jorma Marstio / Kuvaryhmä / SKOY.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus on yli puolentoista vuoden ajan vakuuttanut kunnille milloin kenenkin suulla, että kuntauudistus toteutetaan ilman pakkoliitoksia.

Suomen Kuvalehti uutisoi torstaina, että hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) on kuitenkin valtiovarainministeriön valmistelevissa elimissä viemässä kehysriiheen valtioneuvoston toimivallan laajentamista koskevaa esitystä.

Kuntauudistuksen ohjauskeinot ratkaistaan nyt siis kehysriihessä.

Pakkoliitos kuulostaa helpolta ja nopealta ratkaisulta pelastamaan takkuavan kuntauudistuksen toteutumisen. Valtioneuvosto tekee päätöksen kuntien liittämisestä pakolla yhteen ja siinä se on: ministeri Virkkusen kuntakartta.

Luvassa raskas prosessi

Kuntien pakkoliitokset eivät ole valtioneuvostolle läpihuutojuttu, sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä. Eivät varsinkaan kuntauudistuksen tähänastisen valmisteluprosessin jälkeen.

Prättälän mukaan valtioneuvoston toimivallan laajentaminen kuntien liittämiseksi pakolla yhteen on raskas prosessi, joka edellyttää avoimuutta lainsäädännön valmistelussa ja hyvää hallintomenettelyä sen jälkeisessä päätöksenteossa.

“Jos ajatellaan nimenomaan tätä kuntauudistusta, keskustelu pakkoliitoksista tulee nyt aivan liian myöhään. Valtioneuvostolle on mahdollisuus säätää toimivalta pakkoliitoksiin. Kuntaraja ei nauti perustuslain suojaa. Mutta menettelyn tulisi olla avoin, läpinäkyvä ja huolella valmisteltu”, Prättälä sanoo.

“Optimimenettely olisi sellainen, että parlamentaarisessa valmistelussa pohdittaisiin uudistuksen toteuttamisen kaikki eri keinot, myös valtioneuvoston toimivallaan laajentaminen. Kunnat tietäisivät alusta alkaen uudistuksen askelmerkit, mahdolliset yhteistyövaihtoehdot ja valtioneuvoston ohjauskeinot. Uudistamiselle varattaisiin riittävästi aikaa ja menettely olisi avoin.”

Nyt pakkoliitokset suljettiin keinona pois myös eduskuntavaalien jälkeen samoin kuin kuntavaalikeskusteluissa.

“Kun hallitus oli muodostettu, se vetäytyi tästä keskustelusta. Hallituksen olisi pitänyt käydä keskustelu valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta viimeistään syksyllä 2011. Rakennelakiehdotuksen valmistelussa pakkoliitos ei ollut lainkaan mukana, koska lähtökohtana oli, että pakkoa ei käytetä.”

Pakkoliitosten tuominen mukaan kesken prosessin on Prättälän mukaan ongelmallista.

Kuntarakennelakiluonnoksen kuuleminen on jo käyty ja kunnat ovat lausuntonsa antaneet. Kriisikuntien osalta säännökset olivat mukana valmistelussa, menettely oli kuulemisessa tiedossa. Kaupunkiseutujen kunnilla ei ole ollut vastatessaan tietoa mahdollisista pakkoliitoksista.

“Jos uudistuksen toteutustapa laissa olisikin toinen kuin se, mitä kunnille on tähän mennessä ilmoitettu, hyvän, avoimen lainvalmisteluprosessin vaatimukset tuskin tulisivat täytetyiksi. Minimivaatimus olisi, että kuntia kuultaisiin uudestaan ennen lakiesityksen antamista.”

“Aikataulu tuntuu erittäin kovalta”

Kari Prättälä on ollut keskeisesti nykyisen kuntalain kirjoittamisessa mukana. Hän on työskennellyt kunnallisjuridiikan parissa 1970-luvun puolivälistä, jolloin valtioneuvostolla oli lain suoma oikeus pakkoliitoksiin.

Viimeiset pakkoliitokset toteutettiin vuonna 1977, ja laista pakkoliitosmahdollisuus poistettiin 1993, kun yksikään hallitus liki parinkymmenen vuoden aikana ei halunnut siihen turvautua.

“Yksikään pakkoliitos ei ollut tuolloin kivuton, vaikka pakkoliitokset mahdollistava lainsäädäntö oli ollut voimassa vuosikymmeniä. En usko, että ne olisivat kivuttomia nytkään. Pakkoliitokset ovat pitkiä ja ankaria prosesseja sekä kuntien että valtioneuvoston kannalta. Jokainen liitos tulee käsitellä erikseen omana tapauksenaan.”

Prättälä epäilee, että pakkoliitoksissa Kataisen hallitukselle saattaisivat tulla vastaan myös aikataulut.

“Jos on tarkoitus, että kunnat saavat ensin selvittää itse liitosvaihtoehdot kaupunkiseudulla rakennelain aikataulun puitteissa, ja jos sen jälkeen valtioneuvosto asettaisi erityisen selvittäjän, mikäli liitoksia ei ole tulossa, johonkin väliin pitäisi kai kunnilla olla oikeus järjestää kansanäänestyskin? Jos ajatellaan, että päätökset asiasta tulisi olla huhtikuun 2014 alkuun mennessä, aikataulu tuntuu erittäin kovalta.”

Prättälä muistuttaa, että kunnilla on oikeus valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Voi olla, että nykyinen hallituskausi ei riitä tähän kaikkeen ja vastaan tulevat jo seuraavat eduskuntavaalit.

Ongelma pakkoliitoskeskustelussa ei Kari Prättälän mukaan ole niinkään paljon juridiikassa kuin kunta-valtio-suhteen uskottavuudessa.

Lisäksi suurten kaupunkiseutujen pakkoliitokset jättävät avoimia kysymyksiä, joihin Prättälän mielestä on mahdoton vastata tässä vaiheessa.

Hiljattain valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtaja Päivi Laajalan johtama Kaupunkiseutujen tuki -työryhmä jätti raporttinsa, jossa se suosittaa valtioneuvoston toimivallan laajentamista suurilla kaupunkiseuduilla, mutta tähän joukkoon ei kuulu pääkaupunkiseutu.

Jos pakkoliitoksia ei aiota toteuttaa pääkaupunkiseudulla, vaan siellä katsotaan mahdolliseksi metropolihallintovaihtoehto, miten pakkoliitoksia perustellaan kansantaloudellisesti vähemmän merkittävillä kaupunkiseuduilla? Miksi siis Turun ja Tampereen kaltaisilla kaupunkiseuduilla ei kelpaisi jonkinlainen seutuhallintomalli?