Kuntaliiton johtava lakimies: ”Pakkoliitokset eivät ole läpihuutojuttu”

Eeva-Liisa Hynynen
Kotimaa 15.3.2013 14:40

”Jos ajatellaan nimenomaan tätä kuntauudistusta, keskustelu pakkoliitoksista tulee nyt aivan liian myöhään”,  sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä.

Kuva Jorma Marstio / SKOY Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä. Kuva Jorma Marstio / Kuvaryhmä / SKOY.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus on yli puolentoista vuoden ajan vakuuttanut kunnille milloin kenenkin suulla, että kuntauudistus toteutetaan ilman pakkoliitoksia.

Suomen Kuvalehti uutisoi torstaina, että hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) on kuitenkin valtiovarainministeriön valmistelevissa elimissä viemässä kehysriiheen valtioneuvoston toimivallan laajentamista koskevaa esitystä.

Kuntauudistuksen ohjauskeinot ratkaistaan nyt siis kehysriihessä.

Pakkoliitos kuulostaa helpolta ja nopealta ratkaisulta pelastamaan takkuavan kuntauudistuksen toteutumisen. Valtioneuvosto tekee päätöksen kuntien liittämisestä pakolla yhteen ja siinä se on: ministeri Virkkusen kuntakartta.

Luvassa raskas prosessi

Kuntien pakkoliitokset eivät ole valtioneuvostolle läpihuutojuttu, sanoo Kuntaliiton johtava lakimies Kari Prättälä. Eivät varsinkaan kuntauudistuksen tähänastisen valmisteluprosessin jälkeen.

Prättälän mukaan valtioneuvoston toimivallan laajentaminen kuntien liittämiseksi pakolla yhteen on raskas prosessi, joka edellyttää avoimuutta lainsäädännön valmistelussa ja hyvää hallintomenettelyä sen jälkeisessä päätöksenteossa.

”Jos ajatellaan nimenomaan tätä kuntauudistusta, keskustelu pakkoliitoksista tulee nyt aivan liian myöhään. Valtioneuvostolle on mahdollisuus säätää toimivalta pakkoliitoksiin. Kuntaraja ei nauti perustuslain suojaa. Mutta menettelyn tulisi olla avoin, läpinäkyvä ja huolella valmisteltu”, Prättälä sanoo.

”Optimimenettely olisi sellainen, että parlamentaarisessa valmistelussa pohdittaisiin uudistuksen toteuttamisen kaikki eri keinot, myös valtioneuvoston toimivallaan laajentaminen. Kunnat tietäisivät alusta alkaen uudistuksen askelmerkit, mahdolliset yhteistyövaihtoehdot ja valtioneuvoston ohjauskeinot. Uudistamiselle varattaisiin riittävästi aikaa ja menettely olisi avoin.”

Nyt pakkoliitokset suljettiin keinona pois myös eduskuntavaalien jälkeen samoin kuin kuntavaalikeskusteluissa.

”Kun hallitus oli muodostettu, se vetäytyi tästä keskustelusta. Hallituksen olisi pitänyt käydä keskustelu valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta viimeistään syksyllä 2011. Rakennelakiehdotuksen valmistelussa pakkoliitos ei ollut lainkaan mukana, koska lähtökohtana oli, että pakkoa ei käytetä.”

Pakkoliitosten tuominen mukaan kesken prosessin on Prättälän mukaan ongelmallista.

Kuntarakennelakiluonnoksen kuuleminen on jo käyty ja kunnat ovat lausuntonsa antaneet. Kriisikuntien osalta säännökset olivat mukana valmistelussa, menettely oli kuulemisessa tiedossa. Kaupunkiseutujen kunnilla ei ole ollut vastatessaan tietoa mahdollisista pakkoliitoksista.

”Jos uudistuksen toteutustapa laissa olisikin toinen kuin se, mitä kunnille on tähän mennessä ilmoitettu, hyvän, avoimen lainvalmisteluprosessin vaatimukset tuskin tulisivat täytetyiksi. Minimivaatimus olisi, että kuntia kuultaisiin uudestaan ennen lakiesityksen antamista.”

”Aikataulu tuntuu erittäin kovalta”

Kari Prättälä on ollut keskeisesti nykyisen kuntalain kirjoittamisessa mukana. Hän on työskennellyt kunnallisjuridiikan parissa 1970-luvun puolivälistä, jolloin valtioneuvostolla oli lain suoma oikeus pakkoliitoksiin.

Viimeiset pakkoliitokset toteutettiin vuonna 1977, ja laista pakkoliitosmahdollisuus poistettiin 1993, kun yksikään hallitus liki parinkymmenen vuoden aikana ei halunnut siihen turvautua.

”Yksikään pakkoliitos ei ollut tuolloin kivuton, vaikka pakkoliitokset mahdollistava lainsäädäntö oli ollut voimassa vuosikymmeniä. En usko, että ne olisivat kivuttomia nytkään. Pakkoliitokset ovat pitkiä ja ankaria prosesseja sekä kuntien että valtioneuvoston kannalta. Jokainen liitos tulee käsitellä erikseen omana tapauksenaan.”

Prättälä epäilee, että pakkoliitoksissa Kataisen hallitukselle saattaisivat tulla vastaan myös aikataulut.

”Jos on tarkoitus, että kunnat saavat ensin selvittää itse liitosvaihtoehdot kaupunkiseudulla rakennelain aikataulun puitteissa, ja jos sen jälkeen valtioneuvosto asettaisi erityisen selvittäjän, mikäli liitoksia ei ole tulossa, johonkin väliin pitäisi kai kunnilla olla oikeus järjestää kansanäänestyskin? Jos ajatellaan, että päätökset asiasta tulisi olla huhtikuun 2014 alkuun mennessä, aikataulu tuntuu erittäin kovalta.”

Prättälä muistuttaa, että kunnilla on oikeus valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Voi olla, että nykyinen hallituskausi ei riitä tähän kaikkeen ja vastaan tulevat jo seuraavat eduskuntavaalit.

Ongelma pakkoliitoskeskustelussa ei Kari Prättälän mukaan ole niinkään paljon juridiikassa kuin kunta-valtio-suhteen uskottavuudessa.

Lisäksi suurten kaupunkiseutujen pakkoliitokset jättävät avoimia kysymyksiä, joihin Prättälän mielestä on mahdoton vastata tässä vaiheessa.

Hiljattain valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtaja Päivi Laajalan johtama Kaupunkiseutujen tuki -työryhmä jätti raporttinsa, jossa se suosittaa valtioneuvoston toimivallan laajentamista suurilla kaupunkiseuduilla, mutta tähän joukkoon ei kuulu pääkaupunkiseutu.

Jos pakkoliitoksia ei aiota toteuttaa pääkaupunkiseudulla, vaan siellä katsotaan mahdolliseksi metropolihallintovaihtoehto, miten pakkoliitoksia perustellaan kansantaloudellisesti vähemmän merkittävillä kaupunkiseuduilla? Miksi siis Turun ja Tampereen kaltaisilla kaupunkiseuduilla ei kelpaisi jonkinlainen seutuhallintomalli?

Keskustelu

Tarvitsin kerran kuntalakia tuntevan neuvoa erään kunnan ja itseni välisessä kaavakiistassa. Ko maalaiskunnassa ei ole lakimiestä ja he vetosivat kuntaliittoon.
Ja ei kun soittamaan. Luettelossa on sivullinen lakimiehiä. Yksikään ei kiireiltään joutanut neuvomaan.
Nyt johtava lakimies antaa neuvon:
”Pakkoliitos kuulostaa helpolta ja nopealta ratkaisulta pelastamaan takkuavan kuntauudistuksen toteutumisen”.

Kyse ei ole kuntauudistuksen takkuamisen pelastamisesta vaan takkuavien kuntatalouksien pelastamisesta. Helppo ja nopea ratkaisu on valtion avulla pitää yllä kuntia, joissa ei ole lääkäriä eikä apteekkia mutta löytyy komea kunnantalo ja lukio vaikka vuosiluokat ovat 10-20. Yleisin ammatti on eläkeläinen.

Kun epäilen kuntaliiton olevan kepulaisten linnakkeita niin ottaisivat selvää miten Kajaanin maalaiskunta liitettiin Kajaanin kaupunkiin. Kuntauudistus toteutettiin Kekkosen käskyllä eikä takunnut yhtään.

Eikös pakkoliitoksen suorittanut sentään Keijo Liinamaan virkamieshallitus, eikä Kekkonen?
Jokatapauksessa kovin erilainen ”pakkoliitos” kuin nyt kaavaillut.
Kajaanin maalaiskunnassahan järjestettiin kansanäänestys, jonka liitoksen vastustajat niukasti voittivat, samoin kävi kunnanvaltuuston äänestyksessä.
Tuo kuntaliitoshan oli melko luonnollinen kun maalaiskunta ympäröi joka suunnasta Kajaanin kaupungin ja Kajaani sijaitsi siinä keskellä, lisäksi maalaiskunta oli kasvattanut asukasmääräänsä Kajaanista oli siirtynyt väkeä maalaiskuntaan joten siinäkin suhteessa liitos oli kuitenkin mennyt luonnollista kasvusuuntaa seuraten.
Nyt kaavaillut liitokset sen sijaan menevä tavallaan asioiden edelle ja esimerkiksi suurkaupunki kahmaisee toimivan kunnan itselleen.
Samoin toimivia pienempiä kuntia yhdistellään pakolla ja mitään järkevää syytä näille ei ole ilmennyt.

Aivan. Vaikka kunta vastusti niin kuitenkin liitettiin. Ei tarvittu kuin Kekkonen. Käytännössä liitoksen teki sitten se kenelle työ kuului.
Tehtiin siellä Kainuussa teitäkin. Vaikka silloinen TVH:n pääjohtaja (ent. Maalaisliiton puoluesihteeri) ei muistanutkaan Kekkosen osuutta niin silloinen Kainuun tiepiiri teetti ja tunsi tiet nimillä Kekkonen 1-9.

Meillä on monia kuntia, jotka pysyvät pystyssä kun ihmiset käyvät töissä läheisessä kaupungissa mutta maksavat veronsa muualle. Kainuun malli sopisi tässäkin.

Niin sehän näissä kuntaliitoksissa takana onkin, että suurkunta/kaupunki saa sen liitettävän kunnan kaikki verotulot ja vapauden käyttää ne niin kuin haluaa, eli keskustaajamaan. Liitettävä kunta jää periferiaksi, josta pikkuhiljaa lopetetaan ”päälekkäisyyksien vuoksi” kouluja, terveyskeskuksia, päiväkoteja.
Kirjastoista ja muista sivistys- ja kulttuurikohteista puhumattakkaan.