Kun kunnat sotivat, Kuntaliitto nysväsi organisaation uudistusta

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiiltä, betonia, lasia ja terästä. Julkisivua suojaavat massiiviset punatiilimuurit. Suomen Kuntaliiton toimitalo on haukannut kokonaisen korttelin Helsingin Kalliossa. Kuntataloa rajaavat Ensi linja, Toinen linja, Wallininkatu ja Alppikatu.

Umpinaisen linnakkeen sisätilaa hallitsee neljän kerroksen korkuinen aula. Kun katsoo ylöspäin, näkee kullanhohtoisen mosaiikkiteoksen, joka peittää koko kolmannen kerroksen seinän. Siinä on 16 000 keramiikkapalaa ja 160 eri värisävyä.

Taideteos on nimeltään Katu, ja se on kustannettu verovaroilla, kuten kaikki muukin täällä. Kuntaliitto on rekisteröity yhdistys, jonka jäseniä ovat Suomen kaikki kunnat. Niiden kautta kuntalaiset maksavat satojen asiantuntijoiden konsernin tytäryhtiöineen.

Katu kuvaa yhden kadun ympärillä ihmisten työtä, arkea ja juhlaa. Kuntaliitto korostaa toiminnassaan työtä ja arkea, kun se kertoo valvovansa kuntien etua. Mutta juhliakin se on osannut. Moni kunnanisä ja -äiti onkin vuosien ajan seurannut liiton rahankäyttöä ihmeissään.

Varsinkaan vuosituhannen vaihteessa Kuntaliitossa ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Oli laivaseminaareja kosteine illallisineen, tutustumismatkoja ulkomaisiin kohteisiin, kokouksia Kevan Saariselän edustushuvilalla sekä iltatilaisuuksia Kuntatalon sauna- ja uima-allasosastolla. Näistä toimittajatkin saivat osansa.

Yhtä Kuntaliiton keskeistä piirrettä Katu ei näytä. Täällä lähes kaikki on puoluepoliittista. Etujärjestöä johtaa kolme poliittisin perustein valittua toimitusjohtajaa. Kolmikko on juuri vaihtunut.

Ykköstoimitusjohtajaksi nimitettiin elokuussa 2015 Jari Koskinen (kok), entinen kansanedustaja ja ministeri.

Pitkäaikainen varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen (kesk) siirtyi Kevan toimitusjohtajaksi. Kesälomien jälkeen hänen tuolilleen Kuntaliitossa istuu keskustan luottomies, Kanta-Hämeen maakuntajohtaja Timo Reina, joka toimi kuntaministeri Mari Kiviniemen poliittisena valtiosihteerinä 2007–2010.

Toiseksi varatoimitusjohtajaksi valittiin elokuussa ex-kansanedustaja Hanna Tainio (sd). Hän seuraa kansanedustajaksi valittua Tuula Haataista (sd).

Liitolla on 15-jäseninen hallitus ja 76-jäseninen valtuusto, joiden paikat jaetaan kuntavaalien jälkeen Kuntapäivillä. Käytännössä valinnat siunataan puoluetoimistoissa.

Liiton hallituksessa ja valtuustossa on tavannut istua valtakunnan tason poliitikkoja. Täältä on haettu nostetta uralle. Ja jos kansanedustajan ura on katkennut, täältä on voinut löytyä sopiva tehtävä.

Harvalla yhdistyksellä on näin vahvaa poliittista suojelusta, päättäjien verkostoa ja komeita puitteita kuin Kuntaliitolla. Ehkä siksi kansalaisten keskuudessa kuva Kuntaliitosta on vääristynyt. Liitto voi näyttää viranomaiselta, vaikka sen toiminta ei perustu lakiin, eikä sillä ole viranomaisvaltaa.

Kuntaliitto on puoluetoimistojen ohjauksessa. Ruotsissa tällainen olisi sopimatonta. Siellä valtiopäiväedustajat eivät edes saa istua sikäläisen kuntaliiton luottamustehtävissä. Riski on, että valtio käyttää hyväkseen kuntien etujärjestöä.

Suomessa tilanne on ollut nurinkurisempi monessakin mielessä. Kuntien etujärjestö on ennakoinut ja peesannut valtion päätöksiä sekä pyrkinyt huolehtimaan ennen kaikkea omasta vallastaan.

Jari Koskisen työhuone on Kuntatalon viidennessä kerroksessa. Vieras pääsee sinne ala-aulasta vain saattajan kanssa.

 

Kuntaliiton ympärille on syntynyt vuosien saatossa perhe. Sitä voisi kutsua pyhäksi kuntaperheeksi. Niin hyvin poliitikot ovat sitä suojelleet.

Perheen isä on poliittista valtaa käyttävä Kuntaliitto. Äiti, kuntien eläkevakuuttajana toimiva Keva, huolehtii suurperheen rahakukkarosta.

Jälkikasvulla on omat askareensa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos tunnetaan nykyään nimellä KT Kuntatyönantajat. Se istuu työnantajan edustajana neuvottelemassa noin 422 000 kunta-alan työntekijän palkoista ja etuisuuksista.

Kuntien luottolaitos Kuntarahoitus vastaa siitä, että kunnat saavat halpaa lainarahaa investointeihinsa. Ja sitä on riittänyt.

Nokkela pikkuveli Kuntien takauskeskus varmistaa halvan lainarahan kuntien keskinäisen takauksen turvin. Kun kunnilla on verotusoikeus, ne eivät voi mennä konkurssiin. Viime kädessä takauksen varmistaa veronmaksajan kukkaro.

Kuntaperhe on ollut yhdessä kuntien kanssa suomalainen menestystarina: kunnat ovat pitkälti järjestäneet ja tuottaneet hyvinvointipalvelut.

Kuntaperhe on tottunut ajattelemaan, että niin kauan kuin Arkadianmäen vaikuttajat istuvat Kuntaliiton luottamuselimissä, kunnilla ja perheellä ei ole hätää. Silti juuri nyt sillä on epävarma ja hutera olo. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen sote- ja maakuntauudistus voi muuttaa perheen aseman.

Aiemmin kuntaperhe on ollut kaikkien suurten uudistusten kivijalka. Ongelma on ollut vain siinä, että uudistukset ovat jääneet toteutumatta.

Vahva kuntapuolue keskusta johtaa hallitusta, joka aikoo siirtää sote-palvelut kunnilta vuoden 2019 alusta maakuntien vastuulle. Kunnilta viedään samalla noin puolet budjeteista. Osalle kunnista ratkaisu sopii. Niiden sote-palvelut ovat olleet kuntayhtymien vastuulla, mutta kunnille on jäänyt epäkiitollinen maksajan rooli. Nyt rahoitus siirtyy valtiolle.

Kuntaperheelle hallituksen linjaus on kivuliaampi. Kuntaliiton runsaan 26 miljoonan euron budjetista ainakin 17,1 miljoonaa euroa tulee kuntien jäsenmaksuista. Nyt budjetti uhkaa puolittua. Esimerkiksi Helsinki maksaa tänä vuonna liitolle ja Kuntatyönantajille jäsenmaksuja yhteensä 2,5 miljoonaa euroa.

Kuntaliitto toivoo maakunnista uusia jäseniä, jotka paikkaavat aukon etujärjestön tulopohjassa. Veronmaksajan näkökulmasta tilanne on kohtuuton. Jos maakunnat toimivat valtion verorahoituksella, miksi niukkenevia sote-rahoja siirrettäisiin Kuntaliiton kassaan, jotta etujärjestö voisi jatkaa ennallaan?

 

Ei tyylihuonekaluja, ei mitään pöyhkeää. Kuntatalon toimitusjohtajan uudessa huoneessa istuu uusi mies. Huone on pienempi kuin edeltäjien mahtailevat työhuoneet.

Toimitusjohtaja Jari Koskisella on vaikea tehtävä. Liiton pitäisi voittaa takaisin paitsi jäsenkuntiensa myös uusien maakuntien luottamus. Sote- ja maakuntauudistus on mittaluokaltaan ennennäkemätön ja kuntaperheelle hyppy tuntemattomaan.

”Jopa uudistusta läheltä seuraavien on vaikeaa hahmottaa isoa kuvaa, joka piirtyy vuosikymmenen päähän”, Koskinen tiivistää. Hän toivoo, että kuntaperhe ja kunnat selviäisivät ilman suurempia vaurioita, ja puolustaa ajatusta uusista maakunnista Kuntaliiton jäseninä.

”Maakunnissa tarvitaan konserni-, yhtiöittämis-, hankinta- ja sopimusosaamista. Eikö kannattaisi hyödyntää mahdollisimman paljon nykyisiä toimijoita ja jo olemassa olevaa osaamista?”

Toimitusjohtaja tietää, että etujärjestön budjetti pienenee, elleivät maakunnat liity liiton jäseniksi. ”Emme ole laatineet kauhuskenaarioita tästä asiasta.”

Yksi huoli Koskisella kuitenkin on.

”Olen erittäin huolissani siitä, että maakuntahallinnosta näyttäisi tulevan vahvasti valtiovetoinen systeemi. Valtiolta tulee rahoitus ja myös tiukkaa ohjausta. Kuka kantaa huolta kansanvallasta?”

Koskinen ei selvästikään halua loukata ketään, vaikka Sipilän hallitus on ensimmäinen, joka ei anna suurissa uudistuksissaan näkyvää etusijaa kuntaperheelle.

Siihen on syynsä, ja ne löytyvät Kataisen hallituksen ”suuresta kuntauudistuksesta”.

 

Noin 270 kilometriä Kuntatalolta koilliseen löytyy myös punatiililinnake, tosin paljon pienempi ja vanhempi. Juvan kunnanvirasto on tasakattoinen tiililaatikko vailla minkäänlaisia silmää hiveleviä yksityiskohtia.

Kunnanjohtaja Heikki Laukkanen (kesk) on johtanut eteläsavolaista 6 600 asukkaan Juvan kuntaa 30 vuotta. Palkkaa hän on saanut eri kunnista 43 vuotta. Ensi syksynä Keva ryhtyy maksamaan eläkettä Laukkaselle, joka luovuttaa työhuoneensa seuraajalleen.

Syksyllä 2011 Laukkanen sai otsikoissa lisänimen ”kuntakapinallinen” uskallettuaan arvostella pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallituksen kuntauudistusta pakkoliitosvirityksineen. Samalla hän vaati Kuntaliittoa kertomaan, mitä mieltä liitto oli uudistuksesta, jossa käveltäisiin jäsenkuntien enemmistön yli.

Vaikka Kataisen hallituksen uudistus oli kompurointia alusta loppuun asti, Kuntaliitto näki uudistuksen kaikissa eri vaiheissa ”oikeansuuntaisena”. Linjauksesta Laukkanen ei pitänyt. Juvan kunta laittoi yhdistyksen jäsenmaksut hetkeksi jäihin. Tänä vuonna Juva maksaa Kuntaliitolle ja Kuntatyönantajille jäsenmaksuja yhteensä yli 25 000 euroa.

Kesäkuussa 2011 liiton hallitus julkisti tiedotteen, jossa se totesi, että liitto ”ei kannata pakkoliitoksia”.

Tosin liiton kokoomuslaisilla päättäjillä oli sormet ristissä selän takana. He tekivät kaikkensa, jotta kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) johtaman uudistuksen toteutuminen olisi varmistettu – vaikka pakolla.

”Kuntaliitto on ollut enemmänkin valtiovallan jatke kuin kuntien aito edunvalvontaelin”, Laukkanen sanoo. ”Kuntaliiton ääni ja kasvot vaihtuvat maan hallituksen vaihtuessa. Jokaisen hallituksen kaavailemalle rakenneuudistukselle on löytynyt tuki, tai on ainakin on oltu korrektisti hiljaa, jos uudistus on ollut kuntien kannalta vaikea.”

Nyt edessä on uudistus, jossa kunnilta ei kysellä, viedäänkö sote-palvelut pois. Ne viedään.

Laukkanen myöntää, että kunnat ”hukkasivat hetkensä”. Mikä sopi yhdelle, ei käynyt toiselle. Oli Kansallinen terveyshanke 2000-luvun alussa, Paras-hanke keskustan Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituskausilla.

”Ja lopulta tuli tämä uudistus, jollaista kukaan ei osannut kuvitella.”

”Tämä” ei tarkoita Sipilän hallituksen uudistusta, vaan Kataisen hallituksen sote- ja kuntauudistusta, joka repi kuntakentän. Suuret kaupungit joutuivat napit vastakkain erityisesti kehyskuntiensa kanssa.

Kun kuntakenttä oli jo sodassa keskenään, Kuntaliitto kääntyi sisäänpäin ja keskittyi säätämään organisaatiotaan. Konsultteja tuli ja meni.

”Onko niin, että edunvalvontajärjestöt ovat vain hyvien aikojen toimijoita”, Laukkanen kysyy. ”Kykeneekö mikään etujärjestö toimimaan tilanteessa, jossa edessä on etuuksien karsintaa ja sen oma asema on kyseenalaistettu?”

 

Kuntaliiton rooli Kataisen hallituksen kuntauudistuksessa on paljon suurempi kuin tähän mennessä on kerrottu. Se on myös syy siihen, miksi Sipilän hallitus ja keskusta eivät nyt ole antaneet kuntaperheelle näkyvää asemaa.

Taustalla kummittelevat yhä salaiset kuntakartat, joista alkanut kohu lopulta upotti ”suurkuntien Suomen”.

Kun keskusta oli jäänyt oppositioon keväällä 2011, Kataisen hallituskoalitio valjasti Kuntaliiton uudistuksensa apupojaksi. Liiton hallituksessa istui kokoomuksen voimakaksikko: puoluesihteeri Taru Tujunen ja Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Tavoite oli selkeä: kuntien määrää pitää vähentää rajusti.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan ensimmäiset hahmotelmat uusiksi kuntakartoiksi piirrettiin Kuntaliitossa jo hallitusneuvottelujen alla keväällä 2011. Pieni porukka liiton asiantuntijoita oli saanut salaisen toimeksiannon talon yläkerroksista. Siitä tiesi vain harva.

Kuntaliiton asiantuntijoita työskenteli myös valtiovarainministeriön (VM) kuntarakennetyöryhmässä myöhäissyksyyn 2011 asti. Heidät vedettiin pois ennen kuin lopulliset kartat saivat hahmonsa.

Kun Suomen Kuvalehti julkisti salaiset kuntakartat 13. tammikuuta 2012, raivokerroin ei kohonnut vain ministeriön kuntaosastolla, jossa etsittiin karttojen vuotajaa. Myös Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari–Pekka Mäki-Lohiluoma ryhtyi jäljittämään vuotoja Kuntatalosta. Hän jopa nimesi mahdolliset vuotajat liiton toimialajohtajien kokouksessa.

Lisäksi Kuntaliitto pyysi SK:n jutun kirjoittanutta toimittajaa vapauttamaan epäilyksistä liiton asiantuntijat. Yhteydenotto oli lähdesuojankin kannalta hämmentävä.

Täysikokoinen kuva aukeaa klikkaamalla.

 

Luottamus kuntien etujärjestöön ja Kuntaliiton ykkösjohtajaan alkoi rakoilla linnakkeen sisällä ja myös kuntakentällä yhä laajemmin, kun salaiset kuntakartat tulivat julki.

”Liiton arvovalta koki täystappion”, kunta-alan vaikuttaja sanoo.

Kuntaliiton kuohunnasta kukaan ei suostu puhumaan nimellään. Se myönnetään, että jälkipyykki ei ollut kivuton.

Kun Kataisen hallituksen kuntauudistukset kaatuivat, Mäki-Lohiluoma haki Kelan varatoimitusjohtajaksi. Paikka kuuluu kokoomukselle. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Mäki-Lohiluomalle tehtiin tiettäväksi, että juuri hänen olisi syytä hakea Kelaan.

Mäki-Lohiluoma siirtyi Kuntaliiton ykköstoimitusjohtajan näkyvältä paikalta Kelan kolmosjohtajaksi lokakuussa 2015.

Sipilän hallitus ei SK:n tietojen mukaan halua, että sen uudistus lyö kiilan kuntien väliin. Siksi Kuntaliitolle ja kuntaperheelle ei nyt anneta kohtuuttoman suurta asemaa.

 

Matkaa Kuntatalolta Kevan pääkonttoriin Kaisaniemeen kertyy vajaat puolitoista kilometriä. Uudelta toimitusjohtajalta sen taittaminen kesti kauan.

Timo Kietäväinen haki tänne syksyllä 2009 kilpaa tuolloin toimitusjohtajaksi valitun Merja Ailuksen kanssa. Kevassa ja keskustan puoluetoimistossa pelättiin, että vahvaksi johtajaksi tiedetty Kietäväinen ei olisi ohjailtavissa.

Kietäväinen aloitti Kevan toimitusjohtajana toukokuun alussa. Nyt vahvaa johtajaa kaivataan. On ryvettynyt maine: kolme edellistä keskustalaista toimitusjohtajaa – Markku Kauppinen, Merja Ailus ja Jukka Männistö – on lähtenyt eriasteisten kohujen saattelemina.

Ja on uudistus, joka saattaa Kevan miljardit uhanalaisiksi.

Kevan palatsissa toimitusjohtaja ottaa vastaan ylimmässä kerroksessa. Kietäväinen sanoo, että johtajan huone on hänellä vain hetken lainassa. Kevan toiminnot muista toimitiloista sijoitetaan pääkonttoriin. Nyt tiivistetään, ja toimitusjohtaja aikoo luopua näköalahuoneestaan.

Ratkaisu on myös ele Kevan paluusta normaaleihin päiviin. Viesti on sama kuin Kuntaliiton Koskisella. Pröystäily loppuu viimeistään nyt. Sitä ehdittiin jo ihmetellä suureen ääneen julkisuudessa.

Keva pyörittää raskasta palettia. Sillä on hoidettavanaan 44,2 miljardin euron sijoitusomaisuus. Kunta-alan eläkevakuutettavia viime vuoden lopulla oli kaikkiaan 522 000. Laskennalliset eläkevastuut olivat yli 100 miljardia euroa.

Kevan eläkevakuutusmaksujen taso on kuutisen prosenttia korkeampi kuin yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden.

”Syynä ovat vanhat eläkkeet. Korkeampaa maksua pitää periä vielä pitkään”, Kietäväinen sanoo. Kuntien yhtiöiltä perittävä maksu on yksityisten tasolla.

Kunnista maakunnille siirrettävä henkilöstö pysyy Kevan eläkevakuutusten piirissä. Mutta kun maakunnissa perustetaan sote-tuotantoyhtiöitä, ne voivat kilpailuttaa eläkevakuuttajan.

Kevalle vakava kysymys on, miten maakuntien yhtiöiden käy kilpailussa. ”Niille sälytetään alueet ja palvelut, jotka eivät kiinnosta yrityksiä”, Kietäväinen arvioi.

Toisin sanoen maakuntavetoiset yhtiöt ottavat vastuilleen palvelut, joista ei kannata kilpailla.

”Jos kilpailussa yksityiset yhtiöt valtaavat markkinoita, Kevan eläkejärjestelmän maksupohja pienenee ja paineet maksujen korotuksiin kasvavat.”

Keva on myös Kuntarahoituksen suurin omistaja. Sille ei ole yhdentekevää, mitä kuntien luottolaitokselle tapahtuu.

 

Sote- ja maakuntauudistuksen lankoja pitelee käsissään alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti. Hän istuu sosiaali- ja terveysministeriön kuudennen kerroksen työhuoneessa Helsingin Meritullinkadulla ja asettaa sanansa rauhallisesti.

”Uudistus on kuntien kannalta selkeä. Sote-palvelut ja rahoitusvastuu viedään maakuntatasolle.”

Kuntaperheen kannalta ratkaisu tuottaa jonkin verran enemmän päänvaivaa. ”Riskejä on, mutta uudistuksen toteutustapa ratkaisee. Nyt haetaan hallittua muutosta valinnanvapauteen ja yhtiöittämisvelvoitteeseen.”

Pöysti tietää, että sote-tuottajien yhtiöittämisvelvoite hiertää Kevaa. ”Maakuntien yhtiöt voivat kuitenkin valita eläkevakuuttajansa. Ne voivat yhtä hyvin pysyä Kevan piirissä.”

Kuntarahoitusta hiertää maakuntamalli ilman verotusoikeutta. Se voi luotottaa Kuntien takauskeskuksen takauksella investointeja vain, jos kunnalla tai maakunnalla on verotusoikeus.

Pöystin mukaan valtiovarainministeriössä on katsottu, että Kuntarahoitus huolehtisi yhä edullisesta rahoituksesta kunnille ja sosiaaliselle asuntotuotannolle. Sen sijaan hallitus haluaa suitsia maakuntien investointien velkavetoisuutta.

Maakunnille kaavaillaan suppeampaa lainanottomahdollisuutta. Pöystin mukaan yksi vaihtoehto on, että valtio antaa nollariskisenä toimijana maakunnille edullista lainaa talousarvion kautta.

”Rahan voisi hakea Valtiokonttori, jolla on suuruuden suomat hintaedut.”

Kuntarahoitus on ollut kuntaperheen ylpeydenaihe. Halvoilla lainakoroilla on säästetty vuositasolla satoja miljoonia euroja. Rahaa on haettu Aasiasta asti.

Kunnilla ja kuntakonserneihin kuuluvilla yhteisöillä oli velkaa 32,8 miljardia euroa vuonna 2015. Sen kustantavat veronmaksajat. Velkataakka jakautuu epätasaisesti, koska erot kuntien taloudessa ja lainanotossa ovat suuria.

Pöystin viesti kuntaperheelle on mutkaton: kun vanha maailma katoaa, uudessa on tehtävä itsensä tarpeelliseksi.

Esimerkiksi maakuntien jäsenyys Kuntaliitossa on maakuntien ja liiton oma asia. ”Mikään ei estä olemasta jäsen, jos liitto avaa jäsenyyden ja maakunta katsoo liittoa tarvitsevansa.”

 

Uhkakuvien edessä perhe ei ole jäänyt toimettomaksi. Se on ilmoittanut perheenjäsenen syntymästä.

Kuntaliitto päätti 27. toukokuuta perustaa uuden kunta-alan säätiön, Suomen kuntasäätiön. Sitä varten liitto myy Fortumille omistamansa Ekokemin osakkeet. Kauppasumma on Arvopaperin mukaan yli 120 miljoonaa euroa, joten säätiö voi varttua ilman rahahuolia. Liitto oli Ekokemin toiseksi suurin omistaja.

Säätiön tarkoituksena on ”edistää kuntien elinvoimaisuutta ja vahvistaa niiden itsehallintoa sekä tukea demokratiaa”.

Tehtävä on sama kuin Kuntaliitolla.

Säätiön puheenjohtajana aloittaa Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Sirpa Paatero (sd).

Pyhä perhe ei yllätä.

 

Kirjoittaja työskenteli Kuntaliiton Kuntalehdessä vuosina 2001–2009.