Kanava: Medialiitto vastaa Yle-kritiikkiin: julkisilla varoilla ei saa vaarantaa demokratialle välttämättöntä lehdistöä

Julkisesti rahoitetun yleisradiotoiminnan ja yksityisen median välinen raja on piirrettävä mahdollismman selkeästi, kirjoittaa Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg Kanava-lehdessä.
Kotimaa Mielipide 22.10.2020 17:36
Jukka Holmberg
Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg.
Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. © Emmi Korhonen / Lehtikuva

Julkisesti rahoitetun yleisradiotoiminnan ja yksityisen median välinen raja on piirrettävä mahdollismman selkeästi, kirjoittaa Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg Kanava-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

Dosentti Heikki Hellman pohtii EU:n valtiontukisääntelyn soveltamista yleisradiolakiin ja Yleisradion toimintaan mielipidekirjoituksessaan (Kanava 6/2020).

Kysymys on kotimaisen lehdistön toimintaedellytysten turvaamisesta kestävällä tavalla. Se edellyttää mahdollisimman selkeää ja tarkkaa rajanvetoa julkisen rahoituksen yleisradiotoiminnan ja yksityisen median välillä.

Yleisradiolla on tärkeä rooli laadukkaan audiovisuaalisen journalismin tuottamisessa ja sananvapauden edistämisessä. Yleisradion rinnalle tarvitaan kuitenkin myös elinvoimainen, monipuolinen lehdistö.

EU:n valtiontukisääntely on Suomen valtiota sitovaa voimassa olevaa oikeutta. Euroopan komissiolla, ei kansallisilla viranomaisilla, on yksinomainen toimivalta arvioida jäsenvaltion myöntämän valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Viime kädessä toimivalta sääntelyn tulkitsemiseen on EU-tuomioistuimella – myös yleisradiotoiminnan kontekstissa.

 

Toisin kuin Hellman esittää, yleisradioyhtiöt on vapautettu valtiontukisääntelystä vain rajatusti niiden radio- ja televisio-ohjelmien lähetystoiminnan osalta. EU:n valtiontukioikeudessa vakiintuneesti käytetyn niin sanotun liitännäistoiminnan käsitteen perusteella tähän yleisradiotoimintaan voidaan laskea mukaan ainoastaan sellainen tekstimuotoinen sisältö, joka liittyy suoraan ja on välttämätöntä radio- ja televisio-ohjelmistojen ohjelmien lähettämiselle tai joka liittyy kiinteästi lähetystoimintaan.

Hellmanin mainitsemassa komission yleisradiotoimintaa koskevassa tiedonannossa ei myöskään sanallakaan mainita, että yleisradiotoiminnan piiriin voitaisiin katsoa kuuluvan laajan verkkosanomalehden julkaiseminen. Jos tällaisen toiminnan salliminen olisi todella ollut komission tarkoitus, olisi siitä oletettavasti myös tiedonannossa selvästi mainittu.

Valtiontukisääntelyn perusteella ei siten ole mahdollista, että Yleisradiolle annettaisiin yleisradiotoiminnan ulkopuolisia tehtäviä–kuten esimerkiksi yleisradiotoimintaan liittymättömän tekstimuotoisen sisällön tuottaminen – soveltamatta valtiontukisääntelyn mukaisia menettelyjä.

Komission käymät keskustelut jäsenvaltioiden kanssa ja näiden yleisradioyhtiöiden sääntelyyn tekemät tarkennukset eivät myöskään tue Hellmanin esittämää laajentavaa tulkintaa. Komission ratkaisukäytännöstä ei ilmene, että yleisradio-ohjelmistoon liittymätön laaja itsenäisten tekstimuotoisten sisältöjen julkaisutoiminta voitaisiin katsoa yleisradiotoiminnaksi.

Yleisradiotoimintaan liittymättömän tekstimuotoisen sisällön osalta Suomen valtiolla ei siten ole Hellmanin kuvaamaa julkisen palvelun tehtävän määrittelyvaltaa.

Jos tekstimuotoiset sisällöt eivät liity Yleisradion yleisradio-ohjelmistoihin, niitä voidaan valtiontukisääntelyn mukaisesti tuottaa julkisin varoin vain siinä tapauksessa, jos markkinoilla osoitetaan olevan puute kyseisistä sisällöistä. Tällöinkin jäsenvaltion on noudatettava valtiontukisääntelyä sisältöjen tuottamisesta vastaavan tahon valinnassa ja sille maksettavaan korvauksen määrittelyssä.

 

Hellmanin mukaan Google ja Facebook ovat kaupalliselle medialle suurempi uhka kuin Yleisradio. Se ei kuitenkaan poista Yleisradion laajamittaisen, maksuttoman verkkolehtitoiminnan heikentävää vaikutusta lehdistön kykyyn saada digitaalisia tilaustuloja.

Valtiontuen arvioinnissa ei ole kyse siitä, että samassa markkinassa toimivien tulisi todistaa kielletystä valtiontuesta aiheutunut haitta. Todistustaakka menee toisin päin: onko markkinoilla puutetta tuettavasta palvelusta? Verkkolehdistä ei Suomessa ole puutetta. Siksi sellaista ei ole sallittua julkaista julkisin varoin.

Julkisilla varoilla ei pidä vaarantaa länsimaiselle demokratialle välttämättömän lehdistön tulevaisuutta.

 

Kirjoittaja Jukka Holmberg on Medialiiton toimitusjohtaja.

Teksti on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 7/2020. Kanavan voit tilata täältäSuomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.