Vain yksi pallo, kiitos

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Merkkipäivää vietettiin 1. elokuuta.

Juhlaan ei ollut aihetta. Se oli vuotuinen maailman ylikulutuspäivä. Tuona päivänä ihmiskunta oli jo kuluttanut ne uusiutuvat luonnonvarat, joilla olisi pitänyt pärjätä koko vuosi 2018.

Suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo 11. huhtikuuta. Jos kaikki seitsemän miljardia ihmistä eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,6 maapalloa.

Ylikulutuspäivä perustuu ekologisen jalanjäljen mittariin. Mittari kertoo, kuinka monta hehtaaria maapallon pintaa tarvitaan, jotta se tuottaa esimerkiksi keskivertosuomalaisen kulutuksen verran ja sitoo siinä sivussa tuotetun hiilidioksidin kasvillisuuteen.

Miten suomalainen voisi elää, jotta yksi maapallo riittäisi? Jos asun väljästi omakotitalossa, pitäisikö luopua kokonaan lihasta? Vai täytyykö luopua niistä molemmista ja vielä autostakin? Lue vaihtoehdot täältä.

 

Tutkija ja ympäristökonsultti Michael Lettenmeier on selvittänyt, millaiseen kulutukseen suomalaisen pitäisi tyytyä. Taustalla on laskelma siitä, kuinka suuren jatkuvan kulutuksen planeetta kestää, ja ajatus, että kulutus jaetaan tasan maailman asukkaiden kesken.

Lettenmeierin soveltama mittari on materiaalijalanjälki. Se kertoo kiloina tai tonneina, kuinka paljon luonnonvaroja tarvitaan jonkin tavaran tai toiminnan elinkaaren aikana. Mukaan lasketaan niin raaka-aineen kaivaminen ja tavaran valmistus kuin sen kuljetus, kierrätys ja hävittäminenkin, jopa maaperän eroosio, jota esimerkiksi maanviljely aiheuttaa.

Jääkaappi-pakastin: 2 160 kiloa.

Puoli kiloa lasagnea: 7,7 kiloa.

Kilometri yksin henkilöautolla: 2 kiloa.

Tunti golfia: 47 kiloa.

Veden- ja ilmankulutusta tai saastumista mittari ei huomioi. Kun yksi ihminen liikkuu Suomessa tuhat kilometriä junalla, materiaalijalanjälki on 1 200 kiloa. Junamatkaa painaa rautatieverkoston rakentaminen ja ylläpito. Lentäen selviäisi – yllättäen – vain 560 kilon kulutuksella.

Samasta syystä polkupyöräily vie nykyisellään luonnonvaroja yhtä paljon kuin kaupunkijoukkoliikenne – itse pyörä kuluttaa hyvin vähän, mutta pyöriä varten ylläpidetään päällystettyjä pyöräteitä. Liikenneväylien vaatimat luonnonvarat on jyvitetty niiden käyttäjille.

Jos ennakoidaan vuotta 2050 ja yhdeksän miljardin ihmisen väkilukua, kuten Lettenmeier tekee, suomalainen elää nyt viiden maapallon elämää.

Keskivertosuomalaisen elämäntapa kuluttaa 40 tonnia luonnonvaroja vuodessa.

Pitäisi pärjätä kahdeksalla tonnilla.

Jokaisen suomalaisen kontolle jakautuu yhteiskunnan kulutus: koulujen rakentaminen ja Hornetien lennot.

Internetistä löytyy laskureita, joilla voi laskea oman kulutuksensa määrän hiilidioksiditonneina, globaalihehtaareina, materiaalitonneina tai muilla mittareilla.

Joku voi todeta elävänsä jo nyt yhden maapallon elämää. Sellainen on ainakin Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöasiantuntija Leo Stranius, joka testasi ekologisen jalanjälkensä. Stranius yltää pieneen kulutukseen vegaanisella ruoalla, vähillä asuinneliöillä, polkupyöräilyllä, ekosähkön käytöllä ja turhan tavaran välttämisellä.

Mutta kulutuslaskureissa on ongelma. Ne ohjaavat ajattelemaan, että ilmastonmuutoksen ja ylikulutuksen ratkaiseminen on vain yksittäisten ihmisten valintojen varassa.

Ei ole.

Esimerkiksi asuntonsa lämmitystapaan ei yleensä voi suoraan vaikuttaa, eikä asunnon valinta lämmitystavan perusteella usein ole mahdollista.

Jokaisen suomalaisen kontolle jakautuu palanen koulujen rakentamisesta ja Hornetien harjoituslennoista. Tämä yhteiskunnan kulutus, johon yksilön valinnat eivät vaikuta, on Michael Lettenmeierin arvion mukaan kuitenkin vain viidesosa kaikesta kulutuksesta.

Päätöksentekijöiden tärkein tehtävä olisikin tehdä hyvät yksilölliset valinnat mahdollisiksi, sanovat monet ympäristöasiantuntijat.

Kaavoittajan tulisi suunnitella kaupunkia niin, että ihmisten liikkumisen tarve vähenee. Jokaisen pitäisi saada halutessaan uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Armeijan kasvisruoan pitäisi olla yhtä houkuttelevaa kuin lihakastikkeen.

Armeijan kasvisruoan tulisi olla yhtä houkuttelevaa kuin lihakastikkeen.

Pystymme siirtymään yhden maapallon elämään, tutkija Michael Lettenmeier uskoo optimistisesti.

Vuonna 2014 hän tutki Sitran hankkeessa testiperheiden avulla, miten se onnistuisi. Viisi jyväskyläläistä kotitaloutta pienensi jalanjälkeään kuukauden ajaksi. Kestävää kahdeksan tonnin tasoa ei vielä pyritty saavuttamaan.

Pienimpään jalanjälkensä onnistui kutistamaan nelihenkinen, valmiiksi autoton perhe – noin 20 tonnista 15 tonniin perheenjäsentä kohti. He muun muassa vaihtoivat ruokavalionsa vegaaniseen.

Suurin pudottaja taas oli pariskunta, jonka jalanjälki romahti 69 tonnista 32 tonniin henkeä kohti. Pariskunta muun muassa muutti omakotitalosta suuren tavaramäärän keskeltä kompaktiin kaupunkiasuntoon työpaikan lähelle.

Kahdeksalla vuosittaisella materiaalitonnilla nuukailu ei välttämättä tarkoita kärsimystä. Testiperheet raportoivat elämänlaadun myös parantuneen: esimerkiksi yhteistä aikaa oli enemmän.

Artikkelia varten on haastateltu myös WWF Suomen ohjelmapäällikköä Jussi Nikulaa ja tutkijatohtori Senja Laaksoa.

Lue lisää

• Suomalaisten pitäisi leikata kulutustaan viidesosaan nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Infografiikka kertoo, miten se voisi onnistua. luonnonvarat

  Jos et halua luopua lihasta, asu tiiviisti ja lennä vain harvoin – Näin yksi maapallo riittää myös tulevaisuudessa

  4 MIN