Isot luokat, lakkautettavat koulut: "Päättäjät eivät ymmärrä koulutyötä"

koulu
Teksti
Juho Salminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuinka reagoida ongelmiin koulussa? Helpommin sanottu kuin tehty: vanhempien ja koulun pitää löytää yhteinen suunta lapsen kasvattamiselle. Opettaja ei ole enää jalustalla vanhempiin nähden.

Koulu
Kuva Vesa Moilanen / Lehtikuva.

Entinen jokelalaisrehtori Janne Nielsen vaihtoi alaa koulusurmien jälkeen. SK:n haastattelussa hän analysoi suomalaisen koulun ongelmia. Kipupisteinä hän pitää muun muassa heikkoa arvostusta, hankalia vanhempia, byrokratiaa ja opettajankoulutuksen puutteita.

Professori Eira Korpinen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta sanoo, että Nielsenin puheenvuoro on tärkeä keskustelunavaus.

“Monet hallintopuolen ihmiset ovat sokaistuneet PISA-tutkimuksista, joissa suomalaislasten koulumenestys on maailman huippua”, hän sanoo.

Hyvien tulosten vastakohta on se, että vaikkapa WHO:n ja UNICEFin tutkimukset kertovat toisenlaista kieltä: suomalaislapset kokevat koulussa yksinäisyyttä, kiusaamista, yhteisöllisyyden puutetta.

Korpinen allekirjoittaa Nielsenin väitteen siitä, että koulussa on paljon byrokratiaa ja papereiden täyttämistä, ja siksi oppilaille tarkoitettu aika jää pieneksi.

“Hankalien oppilaiden kanssa keskustelu ratkaisee monta ongelmaa, siksi sille pitäisi löytyä aikaa”, Korpinen sanoo.

Lisää käytäntöä tuleville opettajille

Korpinen pitää oikeutettuna Nielsenin kritiikkiä siitä, että opettajankoulutuksessa ei ole tarpeeksi ihmisen eli oppilaiden ja vanhempien kohtaamista – että koulutus on liian teoriapainotteista.

Jos Korpinen saisi vapaasti suunnitella opettajien koulutuksen, se lähtisi liikkeelle käytännöstä. Toiminta erilaisten ihmisten kanssa on kyllä kirjattu suunnitelmiin, mutta usein käy niin, että niitä asioita luetaan vain kirjoista.

“Koulutuksen pitäisi olla paljon käytännönläheisempää, taitava ohjaaja pystyy tuomaan teorian mukaan käytäntöön ja keskusteluihin”, hän sanoo.

Korpisen mukaan opettajankoulutuksen ongelmat kyllä tunnistetaan. Toinen asia on, kuka niihin voi vaikuttaa.

“Yliopistoilla on samat ongelmat kuin muillakin kouluilla: jatkuva säästäminen ja tehostaminen. Säästöpaineet kohdistuvat erityisesti ihmisten kohtaamiseen, joka vaatii aikaa.”

Herää kysymys, että vaaditaanko opettajalta jo liikaa. Jokainen oppilas on erilainen, jokaisella on erilaiset vanhemmat ja lisäksi on paljon erityisryhmiä.

“Ainakin vaatimukset ovat koko ajan lisääntyneet ja samalla edellytykset heikentyneet”, Korpinen sanoo. “Koulutuksesta, varsinkin perusopetuksesta, on säästetty viimeisen viidentoista vuoden aikana valtavasti.”

Korpinen arvioi, että päättäjät eivät tunne opetustyön luonnetta, sen ehtoja ja edellytyksiä. Tästä ovat seurauksena luokkakokojen kasvu ja koulujen lakkautukset.

Nykyisellään opettajankoulutus keskittyy pääasiassa oppiaineiden opettamiseen, kun koulun arki on myös paljon muuta kuin kieliä ja matematiikkaa: kasvatustyötä.

Korpisen mielestä Suomessa ei ole vielä huomattu tunnekasvatuksen merkitystä. Hän sanoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen heräsi liikehdintä tunnekasvatuksen puolesta.

Opetustyössä pelataan tunteiden koko kirjolla ja tämä pitäisi hänen mukaansa ottaa entistä paremmin esille myös opettajaksi oppimisessa. Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa tunneälyn harjoittelua ja empatiakykyä.

Asiatonta kritiikkiä

Ex-rehtori Janne Nielsen sanoo SK:n haastattelussa, että koki koulun johdossa paljon ongelmia vaativien vanhempien kanssa. Hän koki, että häntä ja koulua ei arvostettu.

“Tämän päivän opettajalta edellytetään, että hän pystyy sulkemaan ulkopuolelle asiattoman kritiikin ja löytämään myönteisiä asioita onnistumisista”, Korpinen sanoo.

Vanhempia Korpinen neuvoo näin:

Ole kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä. Kysele päivittäin kuulumisia. Vanhempien kiinnostus on tärkeä tuki lapselle mutta myös opettajalle.

Ymmärrä myös opettajaa. Hän saattaa tehdä töitä yli kolmenkymmenen lapsen kanssa. Jokainen vanhempi tietää, että kahdessakin on joskus tarpeeksi.

Korpinen kaipaa kodin ja koulun välille enemmän aktiivisuutta, avoimuutta ja kunnioitusta – molemmilta.

Mutta mitä mieltä asiasta ovat vanhemmat?

Koulua arvostetaan, mutta:

Suomen Vanhempainliiton erikoissuunnittelija Tuija Metso sanoo, että suomalaiset vanhemmat kyllä arvostavat koulua. Muutos on siinä, että tänä päivänä vanhemmat ja opettajat kohtaavat tasavertaisina. Opettaja ei ole enää samalla tavalla “jalustalla” suhteessa vanhempiin kuin aiemmin.

“Nykyään vanhemmat uskaltavat kysyä enemmän ja myös kyseenalaistaa”, Metso sanoo.

Hänen mukaansa vanhemmat ovat entistä kiinnostuneempia lastensa koulunkäynnistä. Tästä huolimatta vanhempien pitäisi muistaa, että koulussa toimitaan ryhmässä. Tämä on tärkeää, koska usein koulua tulee miettineeksi vain oman lapsen näkökulmasta, Metso sanoo.

Miten koulussa ilmeneviin ongelmiin pitäisi reagoida? Koulusta tehdyt kantelut ja valitukset ovat 2000-luvulla lisääntyneet selvästi varsinkin Etelä-Suomessa.

Tuija Metso neuvoo selvittämään asioita pääsääntöisesti siellä ja niiden ihmisten kanssa, missä ongelmat ovat, eli koulussa. Ristiriitatilanteesta ei saa tulla opettajien ja vanhempien valtataistelua siitä, kuka on oikeassa ja kenen sana painaa, hän sanoo.

Omaa lasta koskeva erimielisyys kuumentaa helposti tunteita, rauhallinen asioiden selvittely on helpommin sanottu kuin tehty. Metso kuitenkin muistuttaa, että aikuiset – vanhemmat ja opettaja – näyttävät käytöksellään lapsille jatkuvasti mallia, kuinka toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Kenen tehtävä on kasvattaa?

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että vastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla. Kasvatustehtävää on sen sijaan entistä enemmän myös koululla. Siksi koululla ja vanhemmilla pitäisi olla selkeä yhteinen käsitys ja suunta kasvatuksessa.

Metson mukaan tästä puhutaan harvoin kodin ja koulun välillä, ja se voi olla yhtenä syynä ongelmiin.

Kuinka yhteisen suunnan sitten voi saavuttaa? Metson resepti on sama kuin Eira Korpisella: aktiivisuutta, avoimuutta ja kunnioitusta molemmin puolin. Opettajan pitäisi kuunnella vanhempia, vanhempien opettajaa.

“Olisi hyvä saada vanhemmille tunne, että he ovat osa kouluyhteisöä.”

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vanhempien osallistumista koulun arkeen

Vanhempainliiton tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat eniten huolissaan oppilashuollosta, kouluympäristön liikenneturvallisuudesta, luokkien koosta ja opettajan ajan riittämisestä.

Liitto on tehnyt kaksi kouluhyvinvointikyselyä vanhemmille, vuosina 2007 ja 2009. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sattuvat tälle aikavälille. Tästä huolimatta – ainakaan tämän tutkimuksen perusteella – lasten turvattomuus kouluissa ei ole lisääntynyt. Tämäkin kertoo Metson mukaan siitä, että koulua ja opettajia arvostetaan ja opettajiin luotetaan.