Homemyrkyt eivät häviä pesemälläkään – ovatko homesaneeraukset hyödyttömiä?

Kari Tyllilä
Kotimaa 29.8.2013 10:58

Tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen on hometalojen ja sisäilman asiantuntija. Mutta hänen näkökulmansa terveysongelmiin on laajempi. Homeiden lisäksi elinympäristöämme myrkyttävät lukuisat kemikaalit.

Kuva SKOYHometta pyyhkäisyelektronimikroskoopin kuvaamana. Kuva Power & Syred / SPL / SKOY.

”Kyse on kroonisista sairauksista: sydän- ja verisuonitaudit, astma, allergiat, reuma, jopa diabetes”, hän listaa ongelmia, joita altistuminen myrkkykemikaaleille tuottaa.

Jopa nuorten miesten sperman laadun heikkeneminen on todennäköisesti kemikaalialtistuksen syytä, ja tutkijat epäilevät kemikaalien olevan dementian yleistymisen yksi syy.

Tuorein Salkinoja-Salosen ryhmän julkaisema tutkimustulos on, että perunassa luontaisesti olevat kaksi bakteerilajia tuottavat vielä keittämisen jälkeen - ja nimenomaan silloin - ihmiselle erittäin myrkyllisiä kereulidi- ja paenilidi-nimisiä toksiineja, joiden tuottajia löytyy myös hometaloista.

Näiden myrkkyjen tuotanto saattaa jatkua vielä jääkaapissakin.

”Ruuat olisi kyllä viisainta syödä pikapuoliin, kun ne on valmistettu.”

Hänen mukaansa on mahdollista, että perunavalmisteilla ja muillakin teollisilla lastenruokavalmisteilla on osuutta siihen, että Suomi pitää maailmanennätystä lasten ykköstyypin diabeteksen esiintyvyydessä.

Joka tapauksessa ruualla tai ympäristötekijöillä täytyy olla merkitystä, koska itärajan takana Karjalassa lapsuusiän diabetes ja allergiat ovat kahdeksan kertaa harvinaisempia kuin Suomen puolella, vaikka väestön geenit ovat samanlaiset.

Ravinnon osuus ykköstyypin diabetekseen on tullut esille myös THL:n ja Tampereen yliopiston ainutlaatuisen laajassa tutkimuksessa, jossa seurattiin aikavälillä 1996-2004 syntynyttä yli 6000 lasta.

Tämä THL:n tutkimusprofessorin Suvi M. Virtasen johtaman tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 2011, ja niissä tuotiin esille juuresten vauvoille syöttämisen yhteys lasten ykköstyypin diabetekseen.

Kaikki eivät kuitenkaan sairastu, vaan taustalla ovat myös perinnöllinen alttius taudille.

Missä on hometalo-ongelman ydin?

Hometaloissa ihmisiä vaivaavat oireet, jotka ulottuvat silmien kirvelystä ja allergisista oireista jatkuviin tulehduksiin ja jopa hermostollisiin häiriöihin.

Altistuneita on Suomessa satojatuhansia, ja osa heistä on leimattu luulotautisiksi, onpa työterveyshuolto passittanut monia myös psykiatrin potilaiksi.

Oireet ovat selvät ja näkyvät, syyt eivät.

Oireiden taustalla on useimmiten elimistön myrkytystila, mutta myös herkistyminen, joka osalla altistuneista ilmenee astmana.

Se onkin Salkinoja-Salosen mukaan ainoa ”hometalosairauksista”, jolle löytyy virallinen tautiluokitus ja joka siten on esimerkiksi työperäisten korvattavien sairauksien listalla.

Muille tautiluokitusta ei ole, ja niiden uhrit jäävät siten työkyvyn mentyäkin korvausten ulkopuolelle.

Tautien tai häiriöiden aiheuttajia on useita, ja niiden vaikutuksista kiistellään.

”Sisäilmaongelma on aivan levällään. Pitää vain koettaa saada ihmiset kuuntelemaan järjen ääntä.”

”Hometalotaudeissa on monta tekijää. Jos niitä olisi vain yksi, olisi ongelma jo ajat sitten ratkaistu”, Salkinoja-Salonen tiivistää.

Homeet itsessään voivat aiheuttaa herkistymistä, mutta vielä kohtalokkaampaa on altistua niiden tuottamille myrkyille. Osa sadoista homelajeista tuottaa niitä pärjätäkseen olemassaolon taistelussa toisia homeita vastaan.

Vahvimmat siinä siis voittavat, ne ihmisille kaikkein haitallisimmat. Niiden tuottamat toksiinit eli suoraan soluaineenvaihduntaan vaikuttavat myrkyt leviävät tehokkaasti huoneilmassa ja päätyvät hengitettäessä suoraan ihmisen verenkieroon.

Toksiinit jäävät myös pinnoille, josta ne imeytyvät ihon läpi tai sitten leviävät pölyn mukana ilmaan. Edes pesu ei välttämättä niitä poista, vaikka se tehtäisiin moneen kertaan.

Tämä selittää sen, miksi monessa hometalossa sairastutaan remontin jälkeenkin.

Yksi ongelma on myrkkyaineiden mittaaminen sisätiloissa.

Keväällä päättyneen kaksivuotisen sosiaali- ja terveysministeriön johtaman Toxtest-hankkeen tavoitteena oli saada aikaan kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti, mutta lopputulos hajosi erimielisyyksiin menetelmän tuloksista.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Harri Aleniuksen mukaan hankkeessa käytettyjä työkaluja ei voi suositella kosteusvauriokohteiden korjausten priorisointiin.

Tuloksista otsikoitiin lehdissä tyyliin ”Hometutkimuksesta tulikin pannukakku” ja ” Toxtest-hanke hajosi tomuksi”.

Salkinoja-Salonen ei kuitenkaan näe asiaa aivan näin. Hänen mukaansa kyse on enemmänkin tulosten tulkinnasta. ”Ei tästä kannata pitää hälyä. Kyllä asia selviää, kunhan aikaa kuluu”, hän uskoo.

Näin myrkkyongelmasta eroon

Entä mitä pitäisi tehdä, jotta Suomen rakennuskantaa piinaavasta myrkkyongelmasta päästäisiin eroon?

”Ensimmäiseksi pitäisi lopettaa desinfiointiin käytettävien biosidien käyttö tiloissa, joissa siihen ei ole tuotannollista tarvetta. Niiden käyttö kaventaa sisäilman mikrobistoa, jonka seurauksena voi olla autoimmuunitautien, muun muassa astman ja crohnin taudin lisääntyminen.”

Biosideja eli mikrobien torjunta-aineita käytetään yleisesti rakennusmateriaalien ja rakennusten – myös koulujen ja päiväkotien – desinfiointiin.

Jopa rakennusten ilmanvaihtokanavia desinfioidaan niillä, jolloin ne leviävät tehokkaasti sisäilmaan.

Tämä ”homesaneerauksessakin” käytetty käsittely on Salkinoja-Salosen mukaan toksiineja tuottaville homeille suorastaan hyödyksi, koska myrkyt eivät juuri niihin tehoa, vaan tappavat niiden pahimmat kilpailijat eli muut homelajit.

Esimerkiksi homeen- ja palonestoon käytettävä boori kyllä vähentää bakteereita, mutta homeita se jopa suosii.

PHMG-nimisen biosidin on puolestaan todettu aiheuttavan parantumatonta keuhkofibroosia nuorille terveille henkilöille. Taudin seurauksena keuhkojen hapenottokyky lamautuu hiljalleen.

PHMG on päätetty kieltää EU:ssa, ja sen käytön rajoitukset ovat olleet voimassa jo tämän vuoden helmikuusta lähtien. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes varoitti jo viime vuonna kuluttajia käyttämästä sitä ja Akacid- nimistä samaan ryhmään kuuluvaa desinfiointiainetta homevaurioissa tai irtaimiston käsittelyssä.

”Toiseksi pitäisi lopettaa sairastuttavien rakennusten rakentaminen. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan viimevuotisen selvityksen mukaan kaikista tiloista jopa 5-10 ja koulujen sekä päiväkotien tiloista 12-18 prosenttia aiheuttaa sairautta. Kauhistuttavinta tässä on, että tuhoamme seuraavaa sukupolvea!”

Salkinoja-Salosen mukaan esimerkiksi hollantilaiset ja englantilaiset ihmettelevät, mistä Suomen kosteusongelmissa on kysymys, onhan Suomi niihin verrattuna kuiva maa, kuivin Euroopassa.

”Rakennustavat ovat holtittomia. Mikrobit tarvitsevat kasvaakseen vettä ja ruokaa, ja molempia on tarjolla kun materiaalit jätetään sateelle ja kosteudelle alttiiksi. Esimerkiksi sandwich-rakenteet ovat mikrobeille otollisia: materiaalissa on ruokaa, ja vesi saadaan rakennusvaiheessa”, Salkinoja-Salonen havainnollistaa.

Kolmanneksi keinoksi Salkinoja-Salonen esittää palaamista vanhoihin hyviksi havaittuihin rakennusmateriaaleihin eli puuhun ja tiileen tai muuhun kivimateriaaliin.

Ilmanvaihtokin tuo ongelmia

Koneelliset ilmanvaihtojärjestelmät ovat nekin osoittautuneet ongelmallisiksi. Ilmanvaihtokanavia ei useinkaan pääse puhdistamaan nuohoamalla, ja monet firmat tarjoavat auliisti myrkytyspalveluja, jolloin saadaan ilmanvaihtokanavista sisäilmaan koko cocktail: desinfiointimyrkyt, myrkkyjä kestävät mikrobit sekä niiden tuottamat myrkyt.

Lisäksi sisätilan alipaine voi imaista seinärakenteissa muhivat mikrobit ja niiden kehittämät toksiinit sisäilmaan.

Salkinoja-Salonen ehdottaakin, että rakennuksissa kannattaisi ottaa tuuletuksessa käyttöön vanhat kunnon räppänät. Niille tiedoksi, joille sana on outo: räppänä on tuuletusaukko joko seinän läpi suoraan ulkoilmaan tai savupiipun tuuletushormiin.

”Asumme itse 1930-luvun talossa Käpylässä, ja siellä on räppänät. Hyvin olemme voineet, samoin lapset”, Salkinoja-Salonen toteaa.

Rakennuksille kemikaalikirjanpito

Hänellä on vielä yksi konkreettinen ehdotus, jolla päästäisiin nopeasti myrkytysoireiden aiheuttajien jäljille.

”Olisi aloitettava kattava rakennusten kemikaalikirjanpito ja perustettava rakennusten kemikaalit sisältävä rekisteri esimerkiksi kiinteistörekisterin yhteyteen. Näin saataisiin syy- seuraussuhteet selville jo muutamassa vuodessa”, Salkinoja-Salonen arvioi.

”Luonnonlait on tunnettava, ja ne on pakko ottaa huomioon. Luonto ei lakejaan muuta. Ja jos ei ole tietoa, on hankittava se laboratoriossa ja on osattava tehdä koejärjestelyt. Lisäksi uuden tiedon selvittämisessä tarvitaan onnea, mielikuvitusta ja kaameasti työtunteja.”

Niin yksinkertaista se on. Sitä kutsutaan tieteeksi.

Mikrobien metsästäjä

Professori Mirja Salkinoja-Salonen, 73, toimii tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella.

Salkinoja-Salonen on tehnyt pitkällä urallaan lähes 300 kansainvälistä tiedejulkaisua ja on Suomen ulkomailla siteeratuimpia ympäristön tutkijoita.

Hänet kutsuttiin vuodenvaihteessa Yhdysvaltain mikrobiologisen akatemian jäseneksi ensimmäisenä suomalaisena. Helmikuussa USA:n kansallisen ympäristötieteiden instituutin ykkösuutinen oli hänen ryhmänsä selvitys siitä, että sisäilman myrkyllisyyden syynä on erään homeen tuottama joukko trilongiineja. Tämä todennettiin ryhmän kehittämässä siittiötestissä.

Hän on ohjannut yli 50 väitöskirjaa, suurin osa Helsingin yliopistossa, mutta joitakin myös muissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yliopistoissa. Parhaillaan hän ohjaa myös kahta diplomityötä Aalto-yliopistossa. Ne liittyvät hankkeeseen, jossa kehitetään keinoja terveeseen rakentamiseen.

Salkinoja-Salonen sain virikkeen mikrobikiinnostukselleen luettuaan teini-ikäisenä hollantilaisen Paul de Kruifin kirjan Mikrobien metsästäjät. Opiskelijana hän hakeutui laboratorioharjoitteluun Hollantiin, aluksi tiilitehtaaseen, myöhemmin Shellin kemikaalilaboratorioon.

Kaikkiaan hän vietti Hollannissa 14 vuotta. Muutettuaan Suomeen 1970-luvulla ja paneutui muun muassa puunjalostusteollisuuden ongelmiin Enson palveluksessa. 1980-luvulla aloitetun työn näkyvin tulos oli se, että kloorin käyttö sellun valkaisussa lopetettiin Suomessa 1990-luvulla. Tällä oli huima vaikutus tehdaspaikkakuntien ympäristön tilaan.

Salkinoja-Salosen kiinnostuksen ja työn kohteita ovat vuosien varrella olleet mikrobiologian lisäksi ja siihen liittyen toksikologia, elintarviketeknologia ja hygienia, sekä elintarvikkeiden tuotanto, joissa hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Valion, HK:n ja leipomoiden kanssa.

Keskustelu

Homeongelma piinaa päivittäin jopa 800.000 ihmistä Suomessa. Siksi sen selättäminen on oltava seuraavan hallituksen yksi päätehtävistä! Mitkään rahat eivät kohta riitä, jos uusia hometaloja ja epäonnistuneita remontteja valmistuu nykyiseen tahtiin. Asiasta on tehty kansalaisaloite, joka kannattaa allekirjoittaa :) https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/903

Homemyrkyt häviävät otsonin avulla. Laitetaan otsonaattori pöhöttämään yön yli hometaloon, josta asukkaat tai muut rakennuksen käyttäjät on evakuoitu muualle.
En ole Risto enkä pysty muuttamaan tuota kommentoijan nimeä.

Ahaa no anteeksi, tää teidän kommentointisysteeminne on tällainen.

”Vahvimmat siinä siis voittavat, ne ihmisille kaikkein haitallisimmat.”
Onko väitteelle jotain perusteluita? Muutenkin kuin ”kuulostaa loogiselta”?
Tutkimus kenties?
Jos listataan 20 ostetuinta pesuainetta, saisko ne suositusjärjestykseen?

Ihan asiaa tuossa artikkelissa, mutta lisäisin tähän pari mielestäni olenaista, todellista eli merkittävääkin syy-yhteyttä; Betonirakenteissa on viimeisen 10 – 20 vuoden aikana aloitettu käyttämään ja käytetään edelleen lukematon määrä erinäisiä lisäaineoita erinäisistä syistä. Nyt betonirakenteiden pinnoittuskelpoisuuden suhteellisen kosteuden raja-arvona käytetään pinnoitemateriaalista vähän riippuen RH-arvoa 85 – 90 % ja kun betonirakenne kuivuu ”ajansaatossa” tasoon RH 50 – 60 % niin on mielestäini itsestään selvää, että ”kuivumisprosessin” aikana myös näitä tukimattomia sisäilman laatuun vaikuttavia ”lisäaineosasia” kulkeutuu sisätiloihin/sisäilmaan/rakenteisiin. Näistä tutkimattomista betonissa käytetyistä lisäaineista oli Kemianlehtikin huolissaan otiskolla ”näissä piilee pommi” ! Ruotsissa oli vastaavan lainen tilanne 90-luvulla ns blåbetongia koskien ja meillä lastuevyjen formaldehydi. Lisenee betoniteollisuudelle arka paikka lähteä tutkimaan, koska ilmeistä että syy-yhtyksiä on sieltä löydettävisä sisäilman terveysriskin aiheuttajana!
Toinen sisäilmaan vaikuttava asian on käytön aikaisten siivoustoimien höllentäminen jopa laiminlyönti. IV-kanavat pääsääntöisesti puhdistetaan, mutta alakattojen yläpuolella (ns. nokkavarjossa) iv-putkien, sähköhyllyjen , palkkien päällä lojuu vuosien saatossa kertynyt sentien paksuiset pöykerrokset !!!!!
Tänä asiat toin esille kokemukseni pohjalta.