Hallituksen ilmastopolitiikalle haukut: ”Toivotamme tervetulleeksi seitsemän asteen lämpenemisen Suomessa”

Suomi ei edes aio vähentää päästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti, kirjoittaa tutkija Antti Majava Kanava-lehdessä.
Antti Majava
Kotimaa 7.11.2017 18:31

Juha Sipilän hallitus vastaa globaaliin ympäristö- ja ilmastokriisiin lisäämällä puun energiakäyttöä ja sellun- ja paperintuotantoa. Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit osoittavat puun lisääntyvän käytön kiihdyttävän ilmastonmuutosta.

”Jos valtio keskittyy päästöjen vähentämisen sijaan kansainvälisen ilmastopolitiikan torpedoimiseen, olisi sanottava ääneen, että toivotamme tervetulleeksi 3-4 asteen globaalin ja Suomen tasolla jopa seitsemän asteen lämpenemisen”, kirjoittaa BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevä väitöskirjatutkija Antti Majava uudessa Kanava-lehdessä.

Suomen Kuvalehti julkaisee Majavan artikkelin kokonaisuudessaan.

 

Euroopan unionin parlamentin 12. syyskuuta tekemä päätös tukea Suomen tiukasti lobbaamaa mahdollisuutta kasvattaa metsien hakkuita kirvoitti Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajalta paljon puhuvan lausunnon:

”Tässähän ei maailma parane. Mutta nyt estetään se, ettei tehdä Suomen kannalta aivan kohtuuttomia ratkaisuja, jotka olisivat meidän talouskehityksen ja metsäteollisuuden kannalta huonoja.”

Rehellinen lausunto palauttaa tylysti maan pinnalle ne, jotka kuvittelivat Suomen ajavan maailmalla vastuullista ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa.

Hallituksen ja metsäteollisuuden strategioissa Suomen vastaus globaaliin ympäristö- ja ilmastokriisiin on puun energiakäytön sekä sellun- ja paperintuotannon lisääminen.

Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit ja tutkijoiden julkilausumat, viimeisimpänä 25.9.2017 julkaistu 190 tutkijan julkinen kirje, osoittavat puun käytön lisäämisen kiihdyttävän ilmastonmuutosta ja monimuotoisuuskatoa.

Se että Suomi ei todellisuudessa aio vähentää Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti kasvihuonepäästöjään, selviää myös hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvoinnista.

Siinä todetaan, että Suomen päästöt eivät vähene lainkaan vuoteen 2030 mennessä, mikäli päästövähennyksiä haetaan pääosin puun käyttöä lisäämällä.

Puun käytön kasvattaminen lisää ilmastopäästöjä 30–40 vuoden ajan.

Puun ja siitä jalostettavien biopolttoaineiden hyötysuhde on energiakäytössä huomattavasti heikompi kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Puuraaka-aine koetaan hiilineutraaliksi, koska käytössä vapautuva hiili voi sitoutua takaisin uuteen kasvavaan metsään. Täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää kuitenkin yli 50 vuotta.

Metsäteollisuuden sivuvirrat puolestaan hyödynnetään jo lähes kokonaan, joten bioenergian osuuden merkittävä kasvattaminen ei voi pohjata niihin.

Myös puun käytön puolesta puhuvat Luonnonvarakeskuksen tutkijat vahvistivat Metsien käytön kestävyys ja hiilinielut -seminaarissa 5. syyskuuta, että puun käytön kasvattaminen lisää ilmastopäästöjä seuraavien 30–40 vuoden ajan, minkä jälkeen päästöt hitaasti laskevat.

On tosiasia, että Suomen metsä-, energia ja ilmastostrategiat tuottavat todellisia päästövähennyksiä vasta vuosikymmenien päästä.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteissa pysyminen edellyttää hiilipäästöjen nollaamista noin kolmessakymmenessä vuodessa, ja sen jälkeen vaaditaan merkittäviä negatiivisia päästöjä eli kykyä imeä hiiltä ilmakehästä takaisin maaperään.

Koska teolliset menetelmät hiilen ottamiseksi talteen voimaloiden ja tehtaiden piipuista ja kuljettamisesta takaisin maanalaisiin varastoihin ovat hyvin epävarmalla pohjalla, on kansainvälinen huomio kiinnittymässä päästöjen nopeampaan vähentämiseen sekä biologisten ja erityisesti metsähiilinielujen maksimoimiseen.

Geologian tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan on todennäköistä, että maaperämme ei sovellu hiilidioksidin varastoimiseen.

Jos hiilidioksidin talteenotto puupohjaista energiaa tuottavien voimaloiden piipunpäistä onnistuisikin, hiilidioksidin kuljettaminen laivoilla esimerkiksi Norjaan varastoitavaksi tekisi bioenergiasta äärimmäisen kallista.

Nykytietämyksen valossa vaikuttaa selvältä, että liikkuvissa pienkohteissa kuten autoissa ei ole mahdollista toteuttaa hiilidioksidin talteenottoa.

 

Jos päästöjä ei aleta vähentää ja hiilinieluja maksimoida välittömästi, vaaditaan äärimmäisen jyrkkä ja nopea päästötason pudotus ja nielujen kasvu vuodesta 2030 alkaen. Tiedossa ei ole teknologioita, joita hyödyntämällä meillä olisi realistiset mahdollisuudet toteuttaa tällainen fysiikan lakeja uhmaava käänne.

Tutkijoiden parissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että hakkuiden lisääminen käytännössä estää metsien puustotilavuuden ja siten metsän hiilivarastojen kasvun. Tämä puolestaan tärvelee mahdollisuuden hyödyntää metsävarojamme Suomen päästöistä ja nieluista laskettavassa hiilibudjetissa.

Metsien hyödyntäminen hiilinieluina ja varastoina olisi huomattavasti tehokkaampi tapa vähentää ilmakehään päätyvää hiiltä kuin esimerkiksi hallituksen suunnitelma korvata fossiilisia polttoaineita puun käyttöä lisäämällä.

Kun todellisia päästövähennyksiä joka tapauksessa vaaditaan, on selvää, että metsäsektorille lobatut erivapaudet ja niihin perustuvat investoinnit ovat ennemmin tai myöhemmin poissa muiden teollisuudenalojen hiilibudjeteista.

Suomessa tehtävien ratkaisujen merkitystä on ollut tapana vähätellä.

Jos maailman vauraimpiin ja koulutetuimpiin maihin lukeutuva Suomi ei osaa, pysty tai halua leikata päästöjään ja maksimoida nielujaan ilmastotavoitteiden mukaisesti, on vaikea kuvitella muidenkaan niin tekevän.

On epäjohdonmukaista vaatia öljyä ja hiiltä tuottavia maita jättämään varantonsa hyödyntämättä, jos itse olemme valmiita mihin tahansa turvataksemme oikeutemme ilmaston kannalta yhtä haitalliseen metsävarojen käyttöön.

Suomessa tehtävien ratkaisujen merkitystä on ollut tapana vähätellä. Kestävyyskriisi kuulemma ratkeaa muualla, ja siksi me voimme päästövähennysten sijasta keskittyä omien etujemme ajamiseen.

Metsäteollisuuslobbauksen globaaleja ja myös meihin itseemme kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ei kuitenkaan kannata aliarvioida. Suomen valtion asettuminen metsäteollisuuden edunvalvojaksi vaikuttaa keskeisesti puun käytön tulevaisuuteen EU:ssa.

USA, Kiina ja koko muu maailma seuraavat EU:n päätöksiä, sillä puu on edelleen ylivoimaisesti käytetyin ja usein myös halvimmaksi koettu uusiutuvan energian lähde.

Paine vakuuttaa tätä edullista ja suuret voitot mahdollistavaa energian ja raaka-aineen lähdettä hyväksi keinoksi torjua ilmastonmuutosta on valtava.

Euroopan ympäristökeskuksen tieteellinen komitea totesi jo 2011, että metsäbiomassan luokittelu ilmasto/hiilineutraaliksi resurssiksi perustuu tieteellisen tutkimuksen virheelliseen tulkintaan. Jos virhettä ei viipymättä korjata, se voi lausunnon mukaan vaikeuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden lobbaus kohdistuu juuri siihen, että EU-direktiivit pohjaisivat jatkossakin tähän virheeseen.

EU:n ympäristöministerit hyväksyivät Suomen painostuksesta 14.10. kompromissin, joka mahdollistaa hakkuiden merkittävän lisäämisen. Tästä huolimatta ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) purki  pettymystään Helsingin Sanomissa:

”On mahdollista, että näillä laskentasäännöillä ja kompensaatioilla menee päästöjen puolelle. Tämä ei kunnioita luonnontiedettä pätkän vertaa.” Olisi kiinnostavaa tietää, mihin luonnontieteeseen Tiilikainen viittaa.

 

Hallitukselta toivoisi samaa rehellisyyttä kuin Metsäteollisuuden Timo Jaatiselta.

Jos valtio keskittyy päästöjen vähentämisen ja nielujen maksimoimisen sijaan kansainvälisen ilmastopolitiikan torpedoimiseen, olisi sanottava ääneen, että toivotamme tervetulleeksi 3–4 asteen globaalin ja Suomen tasolla jopa seitsemän asteen lämpenemisen.

Globaalisti tämän on arvioitu tarkoittavan romahdusmaista elämän perusedellytysten heikkenemistä.

Strategioiden ja lobbauksen taustalle tarvittaisiinkin tukevat perustelut sille, kuinka muun maailman katastrofi kääntyy Suomen menestykseksi. 

Kirjoittaja Antti Majava on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja BIOS-tutkimusyksikössä.

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.

Keskustelu

Metsien ilmastovaikutuksista: Ihmettelen, sitä, että asioihin perehtyneet tutkijat, kuten Antti Majava, eivät koskaan näytä kuulleen sellaisia sanoja kuin taimikon raivaus ja harvennushakkuu. Heillä näyttää olevan vertailukohteena aina se ”täysikasvuinen mänty”. Kuka hullu sellaista polttaisi (paitsi salama). Täysikasvuinen mänty kuuluu rakennuksen seiniin, kun taas polttoon kuuluu rangat, riuut, maannousemat ja sinistyneet, muuhun kelpaamattomat tukit. Näin saadaan tilaa terveelle hyvin kasvavalle metsälle. On selvää, että maaperän hiilivarastoa täytyy ylläpitää. Siksi kantojen nostoa ja avohakkuiden jälkeistä maapohjan muokkausta pitäisi välttää. Nimimerkillä ”Mummo raivaussahan kahvasta”

”että puun käytön kasvattaminen lisää ilmastopäästöjä seuraavien 30–40 vuoden ajan”
Tutkijat lausuivat, että nielu pienenee. Ihmettelen logiikkaa, jolla tämä käännetään päästöksi. Se on silti edelleen nielu, joka tulevaisuudessa saattaa mahdollistaa vielä suuremman nielun. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta ja kysyä esimerkiksi kysymyksiä, joita Risto Isomäki esittää tässä kolumnissaan:

http://www.aarrelehti.fi/kolumnit/artikkeli-1.210504

On turhauttavaa, ettei noihin oikeisiin kysymyksiin päästä tällaisilta kärjistämisiltä edes käsiksi.

Mainitusta 190 tutkijasta muuten hyvin harva oli varteenotettava ilmastotutkija. Ilmastotutkimuksen konsensus näkee edelleen nielut säilyttävän kestävän metsänkäytön ratkaisuna eikä ongelmana.

Majava asuu kaiketi Helsingissä, siellä on juuri lisätty kivihiilen polttoa.
Omien metsävarojen vastuullinen käyttö on Suomen etu, täällä metsiä kasvatetaan. Kasvatus tarkoittaa metsän kasvun nopeuttamista, tämä tiedoksi ilmastotieteilijöille.
Ydinvoiman kehittäminen ja oman uraanivarannon käyttö on vastuullisempaa, kuin Venäläisen kivihiilen polttaminen Eteläsuomessa ja kauppataseen kannalta varmasti edullisempaa.

Outoa tekstiä tutkijalta.
”Hallituksen ja metsäteollisuuden strategioissa Suomen vastaus globaaliin ympäristö- ja ilmastokriisiin on puun energiakäytön sekä sellun- ja paperintuotannon lisääminen.”
Merkittävä osa lisääntyvistä hakkuista ohjautuu saha- ja vaneriteollisuuden raaka-aineeksi. Niiden lopputuotteet sitovat hiiltä kymmeniä, jopa satoja vuosia. – Kuten paperikin esimerkiksi kirjoina.

”Täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää kuitenkin yli 50 vuotta.”
Ei kukaan ole esittänyt, että ”täysikasvuisia mäntyjä” hakattaisiin polttopuuksi.

”Metsäteollisuuden sivuvirrat puolestaan hyödynnetään jo lähes kokonaan, joten bioenergian osuuden merkittävä kasvattaminen ei voi pohjata niihin.”
Totta kai nykyiset sivuvirrat hyödynnetään. Puunkäytön lisäys saha-, vaneri- ja kemiallisessa metsäteollisuudessa lisäävät näitä sivuvirtoja, jotka otetaan hyötykäyttöön.

”Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteissa pysyminen edellyttää hiilipäästöjen nollaamista noin kolmessakymmenessä vuodessa, ja sen jälkeen vaaditaan merkittäviä negatiivisia päästöjä eli kykyä imeä hiiltä ilmakehästä takaisin maaperään.”
Tehokas tapa lisätä ”negatiivisia päästöjä eli kykyä imeä hiiltä ilmakehästä” onmetsäkadon ehkäisy ja aavikoiden metsittäminen. Mm. http://www.pnas.org/content/114/44/11645

”Tutkijoiden parissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että hakkuiden lisääminen käytännössä estää metsien puustotilavuuden ja siten metsän hiilivarastojen kasvun.”
Hakkuiden lisääminen nykyisestä ”ei estä metsien puustotilavuuden ja siten hiilivaraston kasvua.” Vasta, kun vuosittaiset hakkuut ylittävät vuosittaisen kasvun, on todennäköistä, että puustotilavuus ja siten hiilivarasto eivät kasva. Tosin puuston (ikä)rakennetta oikein kehittämällä tämäkään ”totuus” ei välttämättä toteudu. Metsiemme aiempi kehityshistoria vaikkapa viimeiseltä 50 vuodelta tämän osoittaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että ”tiedeyhteisön” nimissä ei hyväksytä sitä, että Suomessa on jo pitkään toteutettu kestävää – siis niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävää – metsätaloutta.

Puun poltto todellakin lisää laskennallista päästöä jopa muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämän jälkeen synti sovittuu. Pitkällä aikavälillä päästöä ei ole.

Ilmasto-ongelman torjumispaukut pitää laittaa fossiilisen hiilen polton nopeaan vähentämiseen.

Maapallon terminen massa on iso. Parin vuosikymmenen metsänpoltolla ei ole suurta merkitystä. Metsien tuhoamisella (Amazon) sekä jo useita vuosikymmeniä jatkuneella hiilen ja öljynpoltolla on: Nämä kasautuvat.

Hiilen poltto lisää ilmakehän hiilikuoramaa vähintään miljoona kertaa pidemmäksi ajaksi kuin puun poltto.

Jos lähdetään oletuksesta, että yhteiskuntamme ei tuhoudu muutamassa vuosikymmenessä, tämä ero on merkittävä. On pöyristyttävää, että asiantuntijana itseeän pitävän aikaikkuna on näin lyhyt eikä aika-aspektia edes tuoda kirjoituksessa esiin.

”Täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää kuitenkin yli 50 vuotta.”

Tässä tuleekin se tutkijoiden ajatusvirhe selkeästi esille. Tukkia ei kukaan pölhö käytä energiatuotantoon.

Täysikasvuinen tukkimetsä hidastaa kasvua jossakin kohtaa ja samalla hidastuu hiilen sitominen. Kun metsästä otetaan täysikasvuiset tukit pois ja istutetaan uudet taimet niin kasvu alkaa uudelleen kuten myös hiilen sitominen. Tukki hiilineen taas on tukevasti jonkin pirtin seinässä tai lattiassa seuraavat sata vuotta. Samalla voidaan puun korjuujätteistä tehdä energiaa.

Harvennushakkuilla on myös kasvua nopeuttava vaikutus. Harvennushakattu puu päätynee joko energiatuotantoon tai kuitupuuksi. Harvennushakatun metsän hiilen sitominen ei pysähdy vaan päin vastoin kiihtyy.

Ihmiskunta tarvitsee energiaa. Aurinko, tuuli ja aallot eivät nykyiseen eivätkä tulevaan tarpeeseen riitä kuin mielikuvissa.
Ydinvoima on ratkaisu ilmaston lämpenemiseen, mutta kun siitä ei voida puhua asiallisesti ja kiihkottomasti, niin se on suuri ongelma.
Vähäisestäkin aiheesta käytävässä keskustelusta puuttuu rehellisyys.
Jonkun yksittäisen ydinvoimalan poksahtaminen on aika pientä sen rinnalla, että koko ihmiskunta kärsii luonnonkatastrofeista.
Jokainen, joka vastustaa tai ei edistä ydinvoimaa, suhtautuu mielestäni ilmaston lämpenemiseen suurella välinpitämättömyydellä.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua on mitattu jo 50 vuoden ajan. Jos koko tuon ajan olisi poltettu fossiilisen hiilen sijaan karjalan mäntytukkia metsänhoidollisia menetelmiä soveltaen, mitään kasvua ei enää olisi.

Suomenkin puuvarannot ovat viimeisen 50 vuoden aikana kasvaneet. Metsänkäyttö on siis tähän saakka hillinnyt ilmasto-ongelmaa, ja metsänkäytön kieltäminen ongelman ratkaisemiseksi vaikuttaa hölmölän hommalta. Kovasti toivoisin, että tällaista toitottavat, asiantuntijaksi itseään kutsuvat edes liittäisivät linkit kirjoitukseen, josta päättelyn yksityiskohdat selviävät. ”Extraordinary claims require extraordinary evidence”, Hyvä keskustelu on vaikeaa, jos osapuolilla ei ole edes yhteistä näkemystä faktoista.

https://scripps.ucsd.edu/programs/keelingcurve/wp-content/plugins/sio-bluemoon/graphs/mlo_full_record.png

http://www.findikaattori.fi/fi/49