Elinkeinoelämä hämää ja Sipilä peesaa – palkat ja työaika eivät ratkaise viennin ongelmia
Uutisanalyysi: Venäjän kauppa, öljyn hinta ja kysynnän puute selittävät surkeaa tilannetta.
Ei tullut yhteiskuntasopimusta, eikä työntekijöiden palkoista leikattu viittä prosenttia ”yhteisen Suomen nimissä”.
Elinkeinoelämän ja pääministeri Juha Sipilän (kesk) mielestä Suomessa palkkojen laskeminen olisi luonut talouskasvua ja uusia työpaikkoja.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta kirjoitti yhteiskuntasopimuksen jälkeen tiedotteen, jossa hän totesi, että Suomen kustannuskilpailukyky on suuri ongelma. Suomi ei houkuttele investointikohteena ja vienti ei vedä.
Niin. Vienti ei vedä. Se on totta, mutta miksi? Vastaus löytyy tutkimalla esimerkiksi Suomen suurimman vientialan eli kemianteollisuuden lukuja.
Kemianteollisuus vei viime vuonna tuotteita 12,8 miljardilla eurolla. Se oli lähes neljännes koko Suomen viennistä. Viennin määrä nousi tasaisesti 2009–2013. Viime vuonna tuli notkahdus, joka heiluttaa koko Suomen vientiä.
Kemianteollisuus koostuu useista eri aloista ja yrityksistä, joista merkittävimmät ovat öljy-yhtiö Neste ja kemianalan yritys Kemira. Molemmat ovat vahvasti valtion näpeissä. Kansalle tuttuja yrityksiä ovat myös lääketehtaat Orion ja Bayer.
Tullihallituksen tietojen mukaan kemianteollisuuden viennin arvo on laskenut erityisesti öljytuotteissa. Mistä tämä johtuu? Syy on öljyn hinnan lasku.
Erityisesti viime vuonna öljyn hinta laski reippaasti. Tämä oli seurausta kysynnän heikkenemisestä Kiinassa ja Euroopassa. Sen myöntää jopa kemianteollisuus omilla verkkosivuillaan.
Eikä vientiteollisuutta ole helpottanut Euroopan unionin Venäjälle asettamat talouspakotteet.
Itärajan rekkaralli on käytännössä seisonut jo vuoden. Ja se näkyy myös kemianteollisuuden luvuissa, sillä kemikaalien ja öljytuotteiden menekki on surkeaa. Venäjä on kemianteollisuuden toiseksi suurin vientimaa heti Ruotsin jälkeen.
Myös valtion öljy-yhtiön Nesteen historiallisen pitkä huoltoseisokki on vaikuttanut vientilukuihin. Porvoon tehdas seisoi kaksi kuukautta tänä keväänä ja alkukesästä.
Koko apatian taustalla on paitsi Venäjä myös Euroopan heikko taloudellinen tila ja Kiinan laskevat talousluvut. Viennin ongelma on siis hyvin pitkälti globaalin kysynnän ongelma.
Toki työnantaja haluaisi, että tuotteiden hinnasta yhä pienempi osa olisi palkkakustannuksia. Näin voitaisiin myydä ehkä hieman halvemmalla kuin kilpailija.
Toisaalta esimerkiksi kemianteollisuuden tuotteiden myynnistä suuri osa tulee kotimarkkinoilta. Jos ihmisten palkkoja leikataan viisi prosenttia, leikataan myös ostovoimaa, joka näkyy jälleen omistajien kukkarossa. Kauppa hyytyy. Onko tämä nollasummapeliä?
Ja sitten ne kuuluisat investoinnit. Kemianteollisuuden investointien taso on vuoden 2005 tasolla, noin 800 miljoonaa euroa vuodessa.
Kymmenen vuoden aikana ala on toki välillä investoinut enemmän, mutta globaali kysyntälama näkyy myös kemianteollisuuden investointien määrässä etenkin viime vuonna.
Eniten nykyisessä poliittisessa puheessa, etujärjestöjen jankutuksessa ja eri asiantuntijoiden lausunnoissa hämääkin se, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä.
Pääministeri Juha Sipilä esimerkiksi jankutti, ettei ”yhteistä maalia” löytynyt, kun häneltä kysyttiin, miksi yhteiskuntasopimus kaatui. Etujärjestöt kuitenkin yrittävät aina tehdä maalin vastustajan maaliin. Se on pelin luonne. Epäreilua on se, jos tuomari (hallitus) on räikeästi toisen pelaajan puolella.
Sanotaan suoraan: Suomen viennin ongelmiin löytyy ratkaisuja vain, kun maailmantalous piristyy ja kysyntä kasvaa. Lisäksi suomalaiset palkansaajat ovat sitoutuneet maltillisiin palkkaratkaisuihin nyt ja tulevaisuudessa. Ehkä olisi syytä sijoittaa koulutukseen ja tuotekehitykseen, jotta vientituotteemme olisivat myös tulevaisuudessa haluttuja.