Minua ette vaienna!

Kolumni: Kirjailija päättelee, että sananvapaus käsitetään joissakin lehdissä oikeudeksi sanoa asiat samalla tavalla kuin päätoimittaja niistä ajattelee, kirjoittaa Pasi Kivioja.

Profiilikuva
media
Teksti
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kirjailija Antti Tuurin sananvapautta on rajoitettu. Tuuri kertoo Kirjailija-lehden (3/2019) mielipidepalstalla, ettei hänen kolumniaan julkaistu ET-lehdessä, vaikka hän oli lehden kolumnisti.

Aiheena oli puoskarointilaki. Kirjailija halusi puolustaa uskomushoitoja tekeviä lääkäreitä ja kyseenalaistaa perinteisen lääketieteen kaikkitietävyyden.

Teksti ei mennyt läpi päätoimittajalta, joka Tuurin mukaan sanoi aiheen olevan liian kuuma peruna ja pyysi siksi kolumnia jostain muusta aiheesta. ”En tietenkään suostunut sensurointiin vaan lopetin kirjoittamisen ET-lehteen”, Tuuri kertoo.

 

Teksti ei mennyt läpi Suomen Kuvalehdessäkään eikä Helsingin Sanomissa. Tuuri kertoo lopettaneensa kolumnoinnin myös Elinkeinoelämän keskusliiton Prima-lehteen, joka ei julkaissut hänen metsäyhtiöitä kritisoinutta tekstiään. HS kuitenkin julkaisi.

Tuuri päättelee, että sananvapaus käsitetään joissakin lehdissä oikeudeksi sanoa asiat vain samalla tavalla kuin päätoimittajat niistä ajattelevat.

Sitä hän ei tule maininneeksi, että hänestä oli kuitenkin ET-lehdessä vastikään laaja haastattelu, jossa hän kertoi käyttävänsä homeopaattisia lääkkeitä ja neuvottelevansa terveysasioistaan ”antroposofisen lääkärin” kanssa. Antroposofinen lääkintä on yksi uskomuslääkinnän muoto.

 

Tuntuu vähän hassulta, että kirjailija, jolla on kirjansa mukaan lukien näinkin monta foorumia mielipiteilleen, valittaa sananvapautensa sensuroimisesta.

Sananvapaus kun ei tarkoita sitä, että jokaisen mielipiteen pitäisi mennä läpi siinä julkaisussa, missä kirjoittaja haluaa. Lehdet päättävät itse, mitä julkaisevat, eikä tekstin hylkääminen ole sensuuria. Se on toimituksen linjan mukaista valikointia. Voi olla, etteivät lähdekriittiset viestimet halua leimautua huuhaan levittäjiksi.

Voin lohduttaa Antti Tuuria, että näin se menee muillakin. Ei minunkaan kaikkia kolumnejani ole julkaistu, eivätkä juttuehdotukseni mene joka kerta läpi. Voin kuitenkin kirjoittaa samasta aiheesta blogiin tai muualle someen. Näin sananvapauteni lopulta toteutuu.

Hulluinta olisi katkaista avustajasuhde siihen, jos jokin teksti jää kerran julkaisematta.