Antti Rinne taistelee yhä asemastaan – ”Kannatus noussut, vaikka Sdp:n johtajat eivät ole tehneet mitään”
Hurja kannatusloikka on peittänyt puolueen sisäiset ongelmat.
Onko Antti Rinteestä vaalivoittajaksi ja seuraavaksi pääministeriksi? Se on olennainen kysymys.
Näin pohtii sosiaalidemokraattien sisäpiiriläinen.
”Kannatuksen nousu on tullut ilman, että puolue tai sen johtajat olisivat tehneet mitään”, sanoo puolestaan toinen.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala oli Rinteen tukijoukoissa, kun Rinne vuonna 2014 syrjäytti Jutta Urpilaisen Sdp:n puheenjohtajan ja valtiovarainministerin tehtävästä. Vanhalan mielestä kamppailun haavat eivät ole täysin parantuneet.
”Tekisi mieli sanoa, että juopaa ei ole enää. Se olisi valehtelua. Kyllä se on olemassa”, hän myöntää.
Rinteen alkua Sdp:n johdossa on verrattu Paavo Lipposen ensimmäiseen puheenjohtajakauteen 1990-luvun alussa. Puolue on sisäisissä vaikeuksissa, kansantalous alavireessä ja maassa on porvarihallituksen komento.
Puheenjohtaja Rinne on kuitenkin huomattavasti ahtaammassa raossa kuin Lipponen. Sdp:ssä on syviä henkilöriitoja, puolueen kannatus kääntyi Ylen maaliskuun mittauksessa laskuun ja siltä puuttuu uskottava presidenttiehdokas. Rinteellä ei ole Nokiaa, jonka menestys oli ratkaiseva apu 1990-luvun lamasta noustessa.
Ensimmäiseksi Sdp:n on etsittävä presidenttiehdokas, jonka tavoitteena on siedettävä tappio presidentti Sauli Niinistölle 2018 vaaleissa. Neuvoa-antava jäsenäänestys ehdokkaasta voisi olla jo ensi syksyn puoluekokouksen edustajavaalin yhteydessä. Ehdokkaan valitsee puolueen valtuusto.
Varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin myöntää, että asetelma on Sdp:lle vaikea.
”Presidenttikysymys on hankala, koska nykyinen presidentti on valtavan suosittu.”
Ehdokkaan valinta on Sdp:lle kivulias myös siksi, että se voi repiä vanhoja haavoja auki. Marin ei suostu kertomaan omaa suosikkiaan.
”En sano nimiä, koska siitä tulisi sanomista. On aina hyvä, jos on useita ehdokkaita. Jäsenäänestys itsessään on arvokas. Minusta tätä voisi laajentaa puheenjohtajan valintaan tai jopa siihen, kun päätetään hallitukseen osallistumisesta.”
Rinne on kysynyt kansanedustaja Eero Heinäluoman ja Jutta Urpilaisen halukkuutta ryhtyä ehdokkaaksi. Heinäluoma venyttänee ilmoituksensa mahdollisimman pitkälle.
Urpilaisen kiinnostukseen saattaa vaikuttaa olennaisesti perheeseen tullut lapsi. Urpilaisen kannattajat pitävät suosikkiaan sopivampana presidenttiehdokkaana, koska hän on kaksikosta nuorempi ja hänellä on Heinäluomaa enemmän kokemusta ministerin ja puoluejohtajan tehtävistä.
Naisehdokkaalla voi olla sukupuolesta etua vaalissa, jossa ovat todennäköisesti mukana yli kuusikymppiset Niinistö ja Matti Vanhanen (kesk). Joukkoon saattavat liittyä vielä vihreiden Pekka Haavisto ja omaa puoluettaan kyhäävä Paavo Väyrynen.
Sdp:ssa on ryhdytty etsimään uusia mahdollisia presidenttiehdokkaita, jotta puolue välttyisi Heinäluoman ja Urpilaisen kaksintaistelulta. Kokenut kaarti muistaa, kuinka Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren kamppailu 1993 jakoi puolueen.
Keskustelussa on ollut esillä ainakin kaksi naista: kansanedustaja Tuula Haatainen, 56, ja europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, 43. Suomen Pankin Pääjohtaja Erkki Liikanen mainitaan jokaisessa keskustelussa, vaikka hän on tähän asti sinnikkäästi kieltäytynyt tehtävästä.
Politiikkaan ja eduskuntaan virkauralta 2015 palannut Haatainen pyrki Sdp:n ehdokkaaksi 2012. Hän hävisi selvästi jäsenvaalin Paavo Lipposelle. Rinteen tiedetään arvostavan Haataista.
Kumpula-Natri on oikeistososiaalidemokraatti, joka oli edellisen eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja. Kumpula-Natri oli 2008 ehdolla Sdp:n puheenjohtajaksi.
Rinteen asemaa horjuttaa Heinäluoman ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin läheinen yhteistyö. Sdp:n taustavaikuttaja rakentaa peliteorian, jonka mukaan Heinäluoman tavoitteena on pääministerin tehtävä.
Tuossa rakennelmassa Lindtman syrjäyttäisi Rinteen Sdp:n johdosta. Viritys on hutera, koska siinä on kolme heikkoa lenkkiä: Lindtman ei ole puheenjohtaja, Sdp ei ole suurin puolue eikä ole varmuutta siitä, että Lindtman puoluejohtajana luovuttaisi Sdp:n ykkössalkun poliittiselle kummisedälleen.
”Joka tapauksessa se on Eeron tavoite eikä presidenttiehdokkuus”, taustavaikuttaja vakuuttaa.
Kansanedustaja Timo Harakan mielestä Sdp:n henkilöjännitteet ovat väitettyä pienempiä. Hän kiistää väitteen, että Lindtman on Heinäluoman ohjailema sijaishallitsija.
”Antti Rinne on viestinyt eduskuntaryhmälle selkeästi puoluejohdon tavoitteet. Ei ole epäselvää, kuka on pomo. Lindtman johtaa ryhmän käytönnöntyötä tehokkaasti”, Harakka vakuuttaa.
Timo Harakka ja Sanna Marin ovat herätelleet Sdp:n sisäistä keskustelua puolueen tavoitteista. Harakka pohdiskeli kirjoituksessaan Liike 2020 laajasti hegeliläistä käsitystä vapaudesta ja muuttuvasta elinkeinorakenteesta. Harakka muistutti puoluetovereilleen, että työ on oikeus tai etu, mutta ei mikään arvo. Marin puolestaan keskittyi Sdp:lle hankalaan energia- ja ilmastopolitiikkaan. Molemmat suhtautuvat maahanmuuttoon keskimääräistä myönteisimmin.
Kannatuksen kohentuminen on siirtänyt Sdp:n tähtäyksen puolueen ongelmista 2019 eduskuntavaaleihin. Samalla puolue on tehnyt oppositiopolitiikassaan eroa vihreisiin ja vasemmistoliittoon.
”Jos olemme paalupaikalla, meillä on velvollisuus kertoa, mihin Suomea johtaisimme. Sdp:n vaihtoehtobudjetti kirjoitettiin sillä tavalla, että sen kanssa voi elää kolmen vuoden päästä”, Harakka sanoo.
Harakka muistuttaa, että Sdp ei allekirjoittanut valtiovarainministeri Alexander Stubbista (kok) tehtyä välikysymystä. Marinille irtautuminen vihreistä ja vasemmistoliitosta on vaikeampaa kuin Harakalle.
”En mielelläni arvostele vasemmistoliiton tai vihreiden tyyliä. Mielestäni sosiaalidemokraatit ovat arvoissa niitä lähellä”, hän sanoo.
”Aina kun Sanna Marin avaa suunsa maahanmuutosta, tuhansia meidän kannattajiamme siirtyy perussuomalaisiin”, tuhahtaa Sdp:n puoluehallituksen jäsen.
Maahanmuuton hoitamisessa Rinne on kehunut hallitusta. Sdp on ollut puolueena vaitelias. Harakan mielestä ”tässä ei kannata antaa syöttöä lapaan”.
Marin kiertää kysymyksen. Hän kertoo Sdp:n uudesta kotouttamisohjelmasta.
”Emme lähde siitä, onko maahanmuutto hyvä vai huono asia. Olemme siinä tilanteessa, että maahanmuuttajia on nyt täällä. Välillä on hyvä harkita ja pohtia, miten asia hoidetaan.”
Ammattiyhdistysliikkeessäkin sosiaalidemokraatit kiistelevät puolueen ja palkansaajajärjestöjen suhteesta porvarihallitukseen. Osa ay-demareista kaataisi hallituksen. Vanhalan mielestä ay-liikkeen tehtäviin ei kuulu hallitusten hajottaminen.
”Tuollaista keskustelua on. Ay-liikkeen tehtävänä ei ole hallituksen kaataminen. Hallitukset kaatuvat yleensä sisältä. Pitäisi pyrkiä vaikuttaman hallituksen politiikkaan. Aina on telaketjuporukkaa molemmilla puolilla”, hän sanoo.
”Tämä nousee aina esille, kun maassa on porvarihallitus. Enemmän se menee niin, että ay-liike on aina oppositiossa riippumatta siitä, ketä on hallituksessa.”
Suhde ammattiyhdistysliikkeeseen ja erityisesti vientialan ammattiliitoihin on hidastanut Sdp:n uudistumista. Energiapolitiikan lisäksi pätkätyöt ja perustulo ovat Sdp:lle vaikeita asioita.
Vanhala hämmästelee Sdp:n jäykkäliikkeisyyttä, vaikka edellisen puoluekokouksen osanottajista paperiliittolaisia oli alle kymmenen. Julkisen sektorin JHL:n jäseniä kokousedustajista oli noin 90. Kaupan ja palveluiden pätkätyöläiset ovat unohtuneet.
”Näiden ihmisten asioita Sdp ei aja tarpeeksi. Palvelualojen ammattiliiton PAMin maailma on ihan eri maailma. Maahanmuuttajia tulee kaikkein eniten töihin PAMin sopimusalueelle. Kuka hoitaa heidän etujaan?” Vanhala kysyy.
Oppositiopuolue Sdp ja hallituspuolue kokoomus pohjustivat ennen 1995 eduskuntavaaleja Lipposen ensimmäisen hallituksen muodostamista. Hallitus nimitettiin keväällä 1995.
Sama on toistunut myöhemminkin. Viimeksi reilu vuosi sitten oppositiopuolue keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ryhtyi kokoamaan yhteiskuntasopimusta ja uutta hallitusta.
Rinne on sijoittanut hallituspelissä paljon keskustan ja Sdp:n yhteistyön varaan. Oppositiopuolue voi neuvotella ennen seuraavia vaaleja hallitukseen menosta, jos puolue on kannatusmittauksissa suurin tai se on selvästi isompi kuin kolmenneksi suurin ryhmä.
Valtiovarainministeri Rinne kyllästyi 2014 Stubbin hallitukseen ja kokoomukseen. Hän haki yhteyden Sipilään. Pitkään vaikutti siltä, että Sipilä ottaa Sdp:n hallitukseen ja jättää kokoomuksen oppositioon.
Keskusta lienee Sdp:n suosikki niin kauan kuin Stubb on kokoomuksen puheenjohtaja. Marinkin vierastaa kokoomusta.
”Punamulta voisi olla se pohja, joka yhdistäisi ihmisiä ja Suomea. Tosin Sipilän johtama keskusta ei ole yhtä keskellä kuin ennen.”
Sdp:n puoluekokous on talvella 2017, hieman ennen kuntavaaleja. Jos Sdp:n kannatus on silloin noin 20 prosenttia, Rinne uusii paikkansa vaivattomasti.
Suurimmassa vaarassa puoluejohdossa on puoluesihteeri Reijo Paananen, koska puolueiden sisäisiä paineita puretaan usein puoluesihteerin vaihdokseen. Viimeksi sen teki kokoomus, ja seuraavaksi uuden puoluesihteerin saa kesäkuussa keskusta.
Rinteen Sdp:n heikkous voi olla loppurutistuksen puute. Ennakkoäänissä 2015 Sdp oli toiseksi suurin puolue ja menossa Sipilän hallitukseen. Vaalipäivänä perussuomalaiset ja kokoomus rynnivät ohi. Sdp jäi neljänneksi ja joutui oppositioon.
Rinne kompuroi vaalitenteissä vuosi sitten. Kunnallisvaalit 2017 on vuoden 2019 eduskuntavaalien alkuerä. Sdp tarvitsee Rinteen, joka on uskottava ehdokas pääministeriksi.
”Hän varmaan tietää, että hänen pitäisi keskittyä esiintymisiin ja harjoitella sitä”, Marin sanoo.