Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Miltä tuntuu olla aina ”se uusi tyyppi”? 

Vuokko Härmä
Blogit Ajolähtö 24.8.2016 12:48

Uusien asioiden ja alkujen meininki liittyy näihin alkusyksyn kuulaisiin päiviin. Jumppasalit ja kansanopistot täyttyvät, opiskelut ja uudet työkuviot alkavat. Uudessa työpaikassa aloittamiseen ja koulujen alkuun liittyy samanlaisia tuntemuksia: uusia asioita pitää omaksua, uusiin ihmisiin tutustutaan ja samalla opitaan uutta. Yhtälailla kuin pientä ekaluokkalaista, myös aikuista jännittää uuden työyhteisön kohtaaminen. Vuokratyöntekijän työpaikat vaihtuvat useita kertoja vuodessa ja uusiin ympyröihin pitää tutustua vuoden ajoista riippumatta. Miltä tuntuu omaksua uudet systeemit kerta toisensa jälkeen? Miltä tuntuu olla aina se ”uusi tyyppi”?

Vuokratyö ajatellaan usein nuorten ja opiskelijoiden hommaksi, vaikka toki sitä tekevät kaikenikäiset ihmiset. Kuitenkin 40% vuokratyöntekijöistä on alle 25-vuotiaita. Vuokratyötä perustellaan usein sillä, että se saattaa johtaa vakituiseen työsuhteeseen tai ainakin se kerryttää tärkeää työkokemusta. Keikkatyöntekijät itse kertovat työntekomallinsa hyväksi puoleksi vapauden päättää omista työvuoroistaan ja vapaistaan.

Keikkailu eri vuokratöissä voi pidemmän päälle kuitenkin olla raskasta, erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta, sillä silloin keikkatyöntekijä on ainainen ulkopuolinen työyhteisössä. Työpaikka on tärkeä arjen paikka, jossa vietetään huomattavan suuri osa ajasta ja työyhteisön kanssa ollaan tekemisissä paljon. Siksi ei ole aivan samantekevää, millaiseksi kokee oman roolinsa työyhteisössä.

Keikkatyötä voi tehdään monella tavalla. Jotkut käyvät samassa työpaikassa, toiset saman työnantajan tai yrityksen eri kohteissa ja toiset keikkailevat hyvin laajalti vaikkapa siivoojina, lastenhoitajana ja kaupan kassana. Tavoista huolimatta ulkopuolisuuden tunne liittyy keikkailijan työhön, sillä hän on aina työpaikoilla se, joka ei tiedä missä siivouskaapin avainta säilytetään, mistä löytyy pesuainetta tai keneltä voi kysyä. Vuokratyötä tekevä ei voi tarkkaan tietää mitä uudessa paikassa on vastassa ja mitä siellä työntekijältä odotetaan.

Syksyn iltojen muuttuessa pimeämmiksi ja talven tehdessä tuloaan, moni uusi alku on jo asettunut osaksi arjen rutiineja. Vuokratyöntekijälle rutiinit eivät välttämättä asetu vaan uudet työyhteisöt ja työskentelytavat on kohdattava aina uudelleen seuraavassa paikassa.

Wolt-kuski Domenico Fortunato. Kuva Sami Perttilä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää: 

Uber-kuski:”Kerran poliisi pysäytti – matkustajat sanoivat, että olen heidän kaverinsa Anton.”

Raakaa pudotuspeliä: Kouvolasta piti tulla pelialan keskittymä – köpelösti kävi

Rahat loppu! Vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan

Viisi vuotta ja 200 työhakemusta – Silpputyö tuo elannon mutta jättää epävarmuuden

Vuokko Härmä

Kirjoittaja on kotkalainen valtiotieteiden maisteri, joka toimii tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa ja Ajolähtö-hankkeessa ja väittelee pian tohtoriksi Helsingin yliopistosta.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt