Wallun paperinen laulukirja
Harri Vaalio esittelee Wallun paperisen laulukirjan.
Teksti Harri Vaalio
Vuonna 1992 graafikko Tiina Paju pyysi minua jossain tapaamisessa piirtämään piirroskirjaansa enkelin. Olin pinteessä rujon Punaniska-tyylini kanssa, mutta pinne oli hedelmällinen. Innostuin itsekin piirrosten keräilijäksi. En kuitenkaan halunnut kopioida Tiinan tai kenenkään muunkaan ideaa, vaan keksin oman. Lasinen laulukirja oli Punaniskalle tuttu, siitä sikisi paperinen laulukirja minulle. (Ohessa Tiinan laulu, herkkä.)
Sen jälkeen kannoin kirjaa satunnaisesti mukanani matkoilla ja erilaisissa piirtäjätapaamisissa ja keräsin etupäässä tuttujeni piirroksia. Tuttuihini lukeutuu mm. britti Hunt Emerson, jonka Casanova-alpparin julkistamistilaisuudessa Lontoossa olin. Sain piirroksen lisäksi kovakantisen, nimikoidun ja numeroidun Casanovan nro 2. (Bryan Talbot omistaa ykkösen, kun en ujona kehdannut päällimmäistä napata…) Alkuaikoina useat piirtäjät ajattelivat minun haluavan heidän piirtävän Punaniska-hahmon, kun se kerran kirjan aloitussivulla poseerasi. Hunt piirsi tämän Punaniska-piirroksen lisäksi myös kokonaisen mykän sarjakuvan Punaniska-alppariin. Sitä ei ole Suomen lisäksi julkaistu missään muualla.
Myös Vangelis Pavlidis Rodokselta on vanha tuttuni, johon olen ekaa kertaa törmännyt Ranskassa St. Esteven pilapiirrosfestivaaleilla. Sen jälkeen olemme tapailleet milloin meillä, milloin Rodoksella. Ohessa Vangelis harrastuksensa parissa.
Koska kaikki eivät halua piirtää kiireellä vaan harkiten, olen antanut kirjani myös piirtäjien mukaan. (Pisin piirustusaika on yksi vuosi, jonka jälkeen sain kirjani takaisin. Ilman piirrosta…) Jouko Nuora asetti riman korkealle kaksisivuisella akvarellillaan. Tässä eka sivu.
Kun kirja lepäsi piirrustettavana jollain ja tiesin tapaavani samaan aikaan muita piirtäjiä, piti ostaa toinenkin tyhjä kirja. Olin kutsuvieraana Rodoksen ensimmäisillä pilapiirrosfestivaaleilla, kun tapasin kirjojeni kaukaisimman piirtäjän, Leng Mun Kiinasta. Järjestäjät passittivat minut Leng Mun seuralaiseksi, koska me piirtäjät tulimme kohtuullisesti toimeen piirtämällä ja viittomalla, kielitaidottoman Leng Mun kanssa kun oli likimain turha puhua… (Kiinalainen elektroninen sanakirja antoi outoja englannin sanoja, joita eivät ymmärtäneet englanninkielisetkään.) Mutta hauskaa oli sitäkin enemmän!
Kakkoskirjani isompi koko (vaaka A4) on antanut piirtäjille enemmän tilaa ja esimerkiksi kuvittaja Mika Launis kulutti sivuunsa koko kynänsä. Kirjani ovat siis avoinna muillekin kuin sarjakuvapiirtäjille. (Myös sellaiset kuuluisuudet kuin Ari Koivunen ja Sami Garam ovat laulunsa minulle piirtäneet.)
Yksi hauskimmista piirtämishetkistä tapahtui taannoin Angoulêmen sarjisfestareitten pressiklubilla, jossa yhytin underground-guru Gilbert Sheltonin. Sheltonkin piirsi Punaniskan ja vanhaa amerikkalaislaulua muistellessaan lauloi sitä edestakaisin kuuluvalla äänellä. Tunnelma nousi kattoon ja piirroksesta tuli komea. Voi olla, että ilmainen konjakkikin edesauttoi laulamista…