Keskustalta puuttuu tällä kertaa tärkeä liittolainen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vanhan hokeman mukaan historiasta voi oppia vain sen, ettei siitä ole koskaan opittu mitään.

Elävässä elämässä törmää kuitenkin jatkuvasti ihmisiin, jotka uskovat vilpittömästi, että historia toistaa itseään. Vaalien jälkeen tällainen ajattelu on saanut jalansijaa varsinkin rökäletappiosta toipuvassa keskustassa.

Missä kaksi keskustalaista kohtaa, siellä puhe kääntyy helposti kahteen vuoteen: 1987 ja 1995. Molempiin liittyy sama opetus.

Oppositioon joutuminen kirpaisee hetken, mutta se ei ole maailmanloppu. Sieltä on noustu ennenkin, ja vieläpä suoraan pääministeripuolueeksi.

Mutta onnistuuko sama kolmatta kertaa? Eikä kyse ole vain siitä, että keskustan tappio oli nyt vielä rajumpi ja nöyryyttävämpi kuin Paavo Väyrysen ja Esko Ahon jäädessä oppositioon.

Mari Kiviniemen johtamalta puolueelta puuttuu nimittäin yksi liittolainen, jolla oli merkitystä vielä vuosien 1991 ja 2003 suurvoitoissa. Poliittisen lehdistön kuihtuminen on vienyt Suomesta myös keskustalaiset maakuntalehdet. Useimmat ovat edelleen olemassa, mutta ilman entistä kytköstä vanhaan puolueeseen. Keskusta on niille vain yksi seurattava monien joukossa, ja sen käsittelyä koskevat samat kriittisyys- ja tasapuolisuusvaatimukset kuin muidenkin kohtelua.

Puolue kesti vielä sen, että Savon Sanomat, Keskisuomalainen, Kainuun Sanomat ja Ilkka julistautuivat yksi toisensa jälkeen sitoutumattomiksi. Kaikki oli hyvin niin kauan, kun toimitusten – tai ainakin osan niistä – johdossa istuivat keskustalle uskolliset vanhan liiton miehet. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Anneli Jäätteenmäestä olisi koskaan tullut pääministeriä tai edes puoluejohtajaa ilman Keskisuomalaisen Erkki Laatikaisen ja Ilkan Kari Hokkasen antamaa tulitukea.

Kaksikon merkityksen toi esiin myös vuoden 2003 vaalien häviäjä Paavo Lipponen (sd) puhumalla ”maakuntiaan terrorisoivista satraapeista”. Lipponen pyysi myöhemmin anteeksi möläytystään, mutta pahoittelu koski enemmän sanavalintaa kuin itse asiaa.

Nyt maakuntalehtien johdossa on seuraava polvi. Uudet päätoimittajat ovat 20-30 vuotta nuorempia kuin vanhat satraapit. Heidän ikäluokalleen minkä tahansa puolueen jäsenkirja on journalismissa vain tarpeeton rasite.
Keskustankin on pakko hyväksyä, että se koskee samalla tavalla sekä etelän että Väli-Suomen mediaa.