Ennen haettiin toimittajaa

Journalismin opiskelija käytti pari päivää opetellakseen, miten tehdään hyvä otsikko. Sitten hän kuuli, että otsikoiminen tekoälyllä olisi nopeampaa ja helpompaa. Mihin minun sitten pitäisi käyttää aikani, opiskelija kysyi.

Mihin ihmisen tosiaan kannattaa käyttää aikansa? Ei vain toimittajan, vaan kenen tahansa tietotyöläisen?

Tuskastuneesta opiskelijasta kertoi podcastjuontaja Nikita Roy Perugian journalismifestivaaleilla. Jokavuotisissa median kokoontumisajoissa tekoäly on ottanut digitalisaation paikan: tsunami tulee, juoskaa lujempaa.

Perugiassa kuulin monta eri vastausta siihen, mihin ihmistä yhä tarvitaan.

Yksi: Suhteellisuudentaju. Tekoälyn tuottamaa materiaalia on jo vaikea erottaa ihmisen tekemästä. Mutta vain ihminen osaa arvioi­da, mikä on ihmiselle merkityksellistä.

Kaksi: Inhimillinen ymmärrys. Tapahtumat, joita tekoäly ei voi järjestää, ja yhteisö, joka kokoontuu livenä.

Kolme: Havainnointi ja jalkautuminen. Tekoäly ei kiipeä vuorille ja kerro, miltä se tuntuu.

Neljä: Omat lähteet ja uutiset. Tekoäly koostaa hetkessä sen, mikä on jo julki. Joka päivä tapahtuu kuitenkin uutta.

Viisi: Oma ääni. Tästä puhui myös Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi. Tekoäly voi köyhdyttää kieltä niin, että toimituksissa saatetaan tarvita omia kirjoituskouluja.

Kuusi: Luottamus. Sillä myydään journalismia, koska tekoälyyn ei luoteta.

Jeremy Caplan New Yorkin kaupunginyliopiston CUNY:n journalismikoulusta huomautti, ettei tekoäly vain vie töitä, vaan luo uudenlaisia tehtäviä: algoritmianalyytikko, avoimien lähdekoodien asiantuntija, visuaa­linen faktantarkastaja, paikkatietoanalyytikko, disinformaation jäljittäjä, tekoälytyökalujen rakentaja ja lokalisaatiotoimittaja. Viimeisen tehtävä on versioida jutut AI:n avulla globaalia yleisöä varten. Lisäksi tarvitaan teknologiakulttuurin asiantuntijoita, jotka eivät vain käytä tekoälyä, vaan raportoivat siitä.

Suomalaisissa mediataloissa osa näistä rooleista on jo olemassa. Lisäksi toimituksissa on kuulemma tarvetta konenäköasiantuntijoille, vibe-koodaajille ja agenttisten järjestelmien kouluttajille.

Vertailu netin alkuaikoihin on ilmeinen. Ei mediataloissa ollut 2000-luvun alussa datadeskiä tai sometoimittajiakaan. Jos olisit silloin tiennyt, miten media-ala muuttuu, mitä olisit tiedolla tehnyt?

Google Newsin entinen varatoimitusjohtaja Richard Gingras sen sanoi: kokeile tekoälyä ja vertaa säännöllisesti, missä olet sitä parempi. Ellet itse tee sitä, voit olla varma, että joku muu tekee sen.