Lisää sporttia ruutuun!

Profiilikuva
mediatalot
Teksti
Jyrki Jantunen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava tuottaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime vuonna katsoit televisiota joka päivä minuutin vähemmän kuin vuonna 2008. Koko vuonna istuit television ääressä kuitenkin lähes 45 vuorokautta.

Sinä ja me kaikki suomalaiset keskimäärin.

Tilastot eivät kerro, mihin käytimme tuon televisiolta säästyneen minuutin. Ne eivät kerro sitäkään, miksi vähensimme tv:n katselua yli kuudella tunnilla vuodessa.

Jos turvaa ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) ajatuksenjuoksuun, niin syynä oli se, että vuonna 2009 televisiosta ei tullut riittävästi urheiluohjelmia. Viime vuosi ei ollut olympiavuosi, toisin kuin 2008.

”Mitä enemmän me saamme sporttia ruutuun, sitä parempi”, Stubb sanoi Ylen olympiastudiossa.

Ulkoministeri Stubb osallistui kilpalaulantaan, jonka aloitti hänen puoluetoverinsa. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Sasi ehdotti Nykypäivässä, että Yle aloittaisi säästöt vähentämällä urheiluohjelmia. Kalleimmat voisi siirtää Yleltä kaupallisille kanaville, hän pohti.

Ylellä on neljä tv-kanavaa. Vuonna 2008 ne lähettivät ohjelmia vuorokauden aikana noin 53 tuntia. Urheilun osuus koko Ylen vuoden tv-ohjelmistosta oli viisi prosenttia – siis keskimäärin alle kolme tuntia vuorokaudessa. Kyse ei kuitenkaan ole määrästä vaan rahasta.

Nykypäivän mukaan Yle maksaa tänä vuonna 20 miljoonaa euroa urheilun lähetysoikeuksista. Kisat tuskin halpenevat tulevaisuudessa. Yle joutuu punnitsemaan, mitä se lähettää, jos rahat eivät riitä kaikkeen. Yhdistetäänkö tv-kanavia – kuten Teema ja FST5 – ja supistetaan kokonaistarjontaa, mutta katsotaan urheilua kuten ennenkin?

Raha ratkaisee, tietää myös Stubb. Sitä hän ehdotti lisää vain urheilulle, jotta ”Suomi saisi enemmän mitaleita Sotšista”. Yleä hän kehotti pitämään kiinni urheilun määrästä.

Latteuden ladulla ulkoministerinkin ratkaisut syntyvät helposti.

Viime viikolla kymmenen katsotuimman tv-ohjelman joukossa oli viisi olympialähetystä. Ei siis ihme, että kaupalliset mediatalot haluavat kansaa yhdistävää urheilua kanavilleen. Yli miljoonan katsojan ohjelmaan uppoaa helposti mainoksia.

Vaikka Yle luopuisi suurista urheilutapahtumista, niin ne näkyisivät jatkossakin ilmaiskanavilta.

Mutta voisiko urheilu tulevaisuudessa yhdistää myös mediataloja? Mitä tapahtuisi, jos kalliiden lähetysoikeuksien taakkaa jakaisi useampi yhtiö? Kaupallisen median ja julkisen palvelun yhteistyötä voisi kokeilla urheilukilpailuissa, jotka ovat – kuten Stubb oivaltaen sanoo – ”tärkeitä asioita ihmisille”.