Mikä köyhyydessä häiritsee?

Profiilikuva
Ben Zyskowicz
Teksti
Katri Merikallio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun nyt jo edesmennyt vaarini oli 10-vuotias, hänen äitinsä kuoli synnytykseen. Lasten isä virui punavankien leirillä. Henkiin jäänyt tyttövauva jäi naapuritorpparin hoteisiin, mutta vaarini ja hänen 12-vuotias veljensä joutuivat kerjuulle.

Olen varma että moni vauras hämäläistalo ei avannut pojille ovea, ei antanut leipää eikä suojaa. Likaiset punaorvot varmasti ärsyttivät monia. Mutta he löysivät talon, jossa tunnettiin myötätuntoa. Pojat saivat töitä ja turvan.

Jos eivät olisi saaneet, en nyt kirjoittaisi tätä kolumnia.

Nyt meitä ärsyttävät kaupunkien kaduilla istuvat romanikerjäläiset. Itsekin käännän pääni pois ja olen kuin en muka näkisi heitä. Mikä köyhyydessä häiritsee?

Vaarini sukupolven lapset rakensivat vauraan hyvinvointi-Suomen, jotta kenenkään ei tarvitse kerjätä. Mutta hyvinvointimaailmaa me emme ole pystyneet rakentamaan. Uskonkin, että ärtymyksemme kertoo juuri huonosta omastatunnosta: Jokainen kerjäläinen muistuttaa meitä siitä, että tänäkin iltana toista miljardia ihmistä menee nälkäisenä nukkumaan. Se on suurempi joukko kuin 30 vuoteen.

Silti reilusti yli puolet suomalaisista olisi valmis kieltämään kerjäämisen lailla. Erityisesti hanakasti lakia haluavat kaikkein varakkaimmat, siis ne joilla luulisi olevan kaikkein huonoin omatunto.

Entä jos kerjäämisen kieltämistä kannattanut Ben Zyskowicz antaisikin kuukauden palkkansa yhdelle romaniperheelle? Se luultavasti eläisi tuolla rahalla vuoden. Teko ei ratkaisisi koko romaniongelmaa, mutta ehkä jonkun pienen pojan kohtalon. Kuten yksi perhe ratkaisi vaarini kohtalon.

Bill Gates on jo lahjoittanut satoja miljoonia Afrikan köyhien auttamiseen ja rohkaisee muita varakkaita tekemään samoin. Ehkä Gates on huomannut, että köyhyys ärsyttää silloin vähemmän.

Jos on syytä epäillä, että rikollisliigat käyttävät kerjäläisiä hyväkseen, sitä varten on jo olemassa lakeja, joilla asiaan puuttua. Sen sijaan kerjääminen on aina ollut köyhän ihmisen viimeinen, koskematon oikeus. Kun muuta ei ole, pitää olla oikeus pyytää toiselta. Eikä siihen oikeuteen pidä kajota nytkään.