Suomi keskittyy mieluummin hoitamaan sairauksia kuin edistämään terveyttä
Krooniset sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, hengityselinsairaudet, mielenterveysongelmat ja diabetes aiheuttavat 86 prosenttia kuolemista ja kattavat 77 prosenttia sairauksista Euroopassa. Suurin osa näistä sairauksista voitaisiin ehkäistä – myös Suomessa.
Tarvittavat toimenpiteet ovat selkeän yksinkertaiset. Enemmän huomiota pitäisi kiinnittää epäterveellisiin elintapoihin kuten tupakointiin, huonoon ruokavalioon, alkoholin haitalliseen käyttöön ja liikunnan puutteeseen sekä ihmisten vitamiini-, mineraali- ja hormonitasojen tasapainoon. Mielenterveydellisiä ongelmia voidaan ehkäistä myös torjumalla eristyneisyyttä.
Kansalaisten on luonnollisesti otettava vastuu oman terveytensä edistämisestä – mutta poliittisilla päätöksillä ja toiminnalla luodaan terveyttä edistävä yhteiskunta. Terve kansa on voimavara, johon on investoitava.
Tästä huolimatta edellisellä hallituskaudella alle yksi prosentti terveysbudjetista käytettiin ehkäisevään terveydenhuoltoon. Ja nyt Suomen hallitus esittää, että terveyden edistämistä leikataan 2 miljoonalla eurolla vuodessa. Vaikka leikkaus on pieni kokonaisbudjettia katsottaessa, viesti on surullinen: Suomi on jämähtänyt paikalleen hoitamaan kansalaisten vaivoja sen sijaan, että se pyrkisi pitämään ihmiset terveinä.
Terveyden edistämiseen ohjattavien varojen leikkaaminen on kallis ja lyhytnäköinen päätös. Kansan ikääntyminen, kroonisten tautien nopea lisääntyminen ja suomalaisten kasvava pettymys terveydenhuollon laadun suhteen luovat valtavia paineita julkiselle sektorille ja terveydenhuoltojärjestelmälle. Terveyden edistäminen kaikissa ikäryhmissä on ratkaisu – keino, jolla näihin haasteisiin vastattaisiin.
Suomi tarvitsee terveydenhuoltojärjestelmän vallankumouksen. Järjestelmä on avainasemassa, jos haluamme vähentää väestön ikääntymisen mukana tulevia taloudellisia ja sosiaalisia paineita. Ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi lisäresurssien kohdentaminen terveyden edistämiseen sen sijaan, että järjestelmä jatkaa vanhakantaista ja kallista keskittymistä ainoastaan sairauksien hoitoon.
Sanaa ’sairaala’ kunnioittaen suomalaiset lääkärit ja sairaanhoitajat koulutetaan hoitamaan sairauksia. Kuinka usein suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän edustaja antaa asiakkailleen, potilailleen, selkeää ja kattavaa tietoa sekä ohjeita ravinnon ja liikunnan merkityksestä terveydelle? Kuinka moni suomalainen lääkäri tai sairaanhoitaja on todella tietoinen vitamiinien, mineraalien ja hormoonien vaikutuksista hyvinvointiin?
Ei pidä myöskään unohtaa, että monet tehokkaimmista terveyttä edistävistä toimenpiteistä tapahtuvat terveydenhuollon ulkopuolella. Hinnoittelulla ja ehdotetuilla alkoholi-, virvoitusjuoma-, jäätelö- ja makeisveroilla voidaan yrittää vaikuttaa kulutustottumuksiin. Näin maksutetaan epäterveellisistä elintavoista ja kerrytetään samalla valtion kassaa – mutta se ei yksinään riitä.
Ihmisten asenteisiin ja elintapoihin vaikuttaminen vaatii huomattavasti laaja-alaisempia toimenpiteitä, jotka huomioivat ristiriidan ihmisten arvojen ja toiminnan välillä. Vaikka suomalaiset kysyttäessä ilmoittavat arvostavansa terveyttä hyvinvoinnin peruspilarina, tieto paremmista elintavoista ei automaattisesti johda muutokseen käyttäytymisessä, kuten erilaiseen ruokavalioon, tupakoinnin lopettamiseen tai alkoholin vähäisempään käyttöön.
On muistettava, että ihmisluonteeseen kuuluu tulevien hyötyjen, kuten painon putoamisen, väheksyminen. Ihmisten on helpompi muuttaa uskomuksiaan kuin opittua käyttäytymistään. Huomattavasti enemmän keskustelua kaivattaisiinkin kustannustehokkaista keinoista, joilla voidaan vaikuttaa positiivisesti ihmisten elintapoihin.
Näitä voivat olla muun muassa huomion kiinnittäminen viestintuojaan, esimerkiksi tupakoivien vanhempien lapset tai alkoholisoituneen nuoren ystävät voivat olla tärkeitä tiedonjakajia ja elintapoihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi kannustimet, jotka lisäävät henkilökohtaisia etuja, ja perusvaihtoehtojen muokkaaminen, esimerkiksi päivän aterian vaihtaminen terveellisemmäksi vaihtoehdoksi, tukisivat elintapojen muutosta.
Terveyden edistäminen vaatii toimenpiteitä ja yhteistyötä yhteiskunnan eri tasoilla ja osa-alueilla. Lapset ja vanhukset, työttömät ja työtä tekevät tarvitsevat ympäristön, joka kannustaa ja tukee terveellisempiä elintapoja. Muuan muassa koulutuksella, kaupunkien ja maaseudun kehittämisellä sekä työ- ja liikennepolitiikalla voidaan vahvistaa terveemmän elämän edellytyksiä.
Suomen olisi tärkeää myös tehdä tiiviimpää yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa terveyden edistämisessä. Tiedon jakaminen ja kokemusten vertailu liittyen terveyden edistämiseen sekä terveydenhuoltojärjestelmissä että yhteiskunnan eri sektoreilla olisi ensiarvoisen tärkeää. Kaikki EU-jäsenmaat kärsivät terveydellistä ongelmista, jotka voitaisiin ehkäistä, usein vain elintapoja muuttamalla. Tämä pitäisikin ottaa vastaan yhteisenä haasteena, johon etsitään yhteisiä ratkaisuja.
Liian monet suomalaiset kärsivät kalliista terveydellisistä, ennalta ehkäistävistä ongelmista, jotka heikentävät työkykyä ja motivaatiota ja johtavat sairauspoissaoloihin tai varhaiseläkkeelle. Suomella ei ole varaa olla investoimatta terveeseen kansaan – ja tämän tavoiteen pitäisi näkyä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja hallituksen budjetissa.
Edellisen hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelma oli tärkeä avaus tärkeälle teemalle. Toivottavasti uuden hallituksen terveyden edistämishanke ei rajoitu makeisveroihin.