Mikä on luksusta, Kim Väisänen?
Startup-sijoittaja ja yrittäjä on kysynyt ystäviltään, onko raha muuttanut häntä. Ei ole, he vastasivat, olit vaikea jo ennen sitä.
9
MIN
”Eihän minuun ota kukaan yhteyttä muuten. Kaikki haluavat joko rahaa tai aikaa tai rahaa ja aikaa”, Kim Väisänen toteaa.
Tällä kertaa on pyydetty aikaa. Väisänen sanoo olevansa ”höveli kaveri”, siispä hän on kutsunut toimittajan kotiinsa, Helsingin arvoalueella sijaitsevaan merenrantataloon, jonka kellarikerroksessa hänellä on työtila.
”Eihän tässä mitään päiväarkea ole”, hän kuvaa startup-sijoittajan elämää.
Tekemistä kyllä on. Tässä ruudun äärellä hän istuu, ja iltaisin kuljettaa teini-ikäisiä lapsia harrastuksiin. Haastattelupäivänä kalenterissa on seitsemän merkintää ja tulevina päivinä neljä tai viisi joka päivä. Haastattelun aikana kännykkä värisee toistuvasti. Ehkä joku sielläkin haluaa jotain.
Seikkailuohjelmiinkin häntä on pyydetty: pitäisi varata aikaa kuukausi.
”Jumalauta minun on vaikea löytää tyhjää päivää, että pääsen jonkun kanssa lounaalle.”
Väisänen kirjoittaa kolumneja, tammikuussa ilmestyy kirja Paskaa politiikkaa ja hän tekee myös puhujakeikkoja. ”Rämpytän lanttia anoen”, hän siteeraa Eppu Normaalia, jota hän siteeraa muutenkin usein.
Väisänen on nimennyt itsensä sarjaepäonnistujaksi.
Epäonnistumisiin on varaa, kun välillä onnistuu kunnolla. Hän vaurastui 12 vuotta sitten, kun hän myi tietojen hävitykseen erikoistuneen yrityksensä Blanccon Britanniaan 60 miljoonalla eurolla.
Hän on sijoittanut noin 50 yritykseen, ja takana on noin 150 rahoituskierrosta. Ylivoimaisesti tuottoisin on ollut äänieristettyjä työtiloja valmistava Framery. Viimeksi joulukuussa 2025 se toi tilille reilut 10 miljoonaa euroa, kun Väisänen myi osakkeita yhtiön listautumisannissa.
Startupeista nousee supermenestyjiä, mutta useimmiten sijoittaja menettää rahansa. Väisänenkin vaurastuisi paljon helpommin, jos laittaisi omaisuutensa indeksirahastoihin ja antaisi korkoa korolle -ilmiön tehdä työt. On startupeissa silti puolensa.
”Näissä pääsee tekemään töitä nuorten ihmisten kanssa, jotka eivät ole ihan täysin leipääntyneet ja kyllästyneet elämäänsä.”
Osassa firmoista Väisänen on aktiivisesti mukana hallituksessa, toisiin vain sijoittaa.
”Vaikeimpia ovat ihmisiin liittyvät asiat. Joku sairastuu, joku saa burnoutin, perustajat riitaantuvat. Vaikeaa on sekin, kun kassa menee tyhjäksi eikä palkkoja saada maksettua. Se on ihan arkipäivää.”
No kyl se normipäivä on siinä että heräilen siinä iltapäivän puolella ja sitten laitan Big Green Eggiin pandaa tai saimaannorppaa ja sittenpä mä siirrynkin internetiin vittuilemaan köyhille.
Näin Väisänen vitsaili Ylellä Kovan viikon ilta -ohjelmassa. Hän ei nolostele heittää varakkuudesta läppää. Toki hän voisi taloudellisesti riippumattomana jäädä vetelehtimään. Tämä on hänen mukaansa tyypillisen suomalainen, umpihullu ajatus.
”Kokisin aika erikoiseksi, että olisin yksin kotona, puoliso töissä ja lapset koulussa, enkä tekisi mitään työhön viittaavaa. Saattaisivat päivät käydä pitkiksi. Tai sitten pitäisi vaan ruveta dokaamaan tai käyttämään huumeita tai hankkia uhkapeliriippuvuus.”
Väisänen sanoo, ettei saa kiksejä materiasta. Toki hän asuu luksuskodissa, jonne hän on hankkinut Banksyn vedoksia ja Yayoi Kusaman töitä. Mutta oikeasti iloa tuottaa se, että voi ostaa palveluita: vaikka ottaa ruotsin yksityisopettajan, joka saapuessaan tokaisee Kim, jag grillar dig, hiillostan sinua.
”Elämässä erittäin hyvä ohje on se, että mulkkujen kanssa ei kannata tehdä töitä. Jos kysyt, mitä hyötyä rahasta on, niin vähemmän tarvitsee olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä.”
Väisänen on opettanut lapsilleen tervettä rahankäyttöä. Hänen testamentissaan on määräys, että lapset eivät saa mitään ennen kuin ovat 35-vuotiaita.
Vanhoilta ystäviltään Väisänen on joskus kysynyt, onko raha muuttanut häntä.
”He sanoivat, että ei: olit vaikea jo ennen sitä.”
Väisänen kasvoi Tuusniemellä ja Outokummussa. Hän kertoo olleensa epäsosiaalinen. Vanhemmat pitivät outolintuna, toivoivat, että hän joskus menisi ”pyörimään kylille”.
Hän lähti vuonna 1991 opiskelemaan kansantaloustiedettä, koska sillä tavoin kuulemma pääsisi pankinjohtajaksi. Mutta tuli lama ja pankinjohtajasta kirosana.
Väisänen pelastautui perustamalla yrityksen opiskelukaverinsa Janne Tervon kanssa. Kaksi ensimmäistä liikeideaa eivät edenneet pitkälle, mutta kolmas onnistui isosti. Blanccon idea, tietojen hävitys, syntyi, kun he olivat saaneet haltuunsa käytetyn tietokoneen, jonka kiintolevyltä löytyi Pohjois-Karjalan keskussairaalan potilastietoja.
”Ei me alussa oikein mitään osattu eikä ymmärretty. Joskus mentiin toimistolle ja mietittiin, mitä meidän pitäisi täällä tehdä.”
Tervo lähti yrityksestä muutaman vuoden jälkeen. Yleisenä ohjeena Väisänen sanoo, että ystävän kanssa ei kannata perustaa firmaa.
”Yleensä menee ystävyys. Vielä varmempi tapa on lainata ystävälle rahaa tai lainata ystävälle rahaa yritystoimintaan. Sitäkin olen kokeillut.”
Parasta on Väisäsen mukaan se, jos on yrittäjänä voinut antaa ihmisille toimeentuloa ja jopa elämään sisältöä. Blanccon myynnin jälkeen hän sai Englannista kauniin kirjeen naiselta, jonka hän oli työllistänyt hetkellä, jolloin tämän elämä oli ollut pirstaleina.
Päivästä, jolloin hän vaurastui, hän muistaa vain riitelyn vaimon kanssa.
”Emme riidelleet rahasta.”
Väisänen sanoo, että hänellä on ollut kolme tavoitetta. Kaksi on toteutunut: maanpuolustuskurssi ja esiintyminen comedy panel -ohjelmassa. Kolmas on Linnan juhlat.
”Mutta tiedän että kun kirjani Paskaa politiikkaa tulee, Alexander Stubbin aikana ei kannata odottaa kutsua. Kerros mulle, kuka helvetti menee ostamaan ydinvoimalan sotaa käyvän maan valtionyhtiöltä sen jälkeen kun maa on ampunut noin kaksisataa EU-kansalaista itäukrainalaiselle pellolle?”
Hän viittaa malesialaiseen MH17-koneeseen, joka ammuttiin alas Venäjän tukemien separatistien alueelta venäläisellä ohjuksella vuonna 2014. Samana vuonna Stubbin hallitus hyväksyi Fennovoiman uuden periaatepäätöksen, jossa Rosatom tuli laitetoimittajaksi ja merkittäväksi omistajaksi.
Paskoja päätöksiä Väisänen on hakenut historiasta alkaen suurista nälkävuosista 1866–1868. Uusiin kuuluu opiskelijoiden perheenyhdistäminen: epärealistisen matalilla tulorajoilla tuodaan Suomeen ihmisiä, ja sitten opiskelijat päätyvät ”ajelemaan wolttimopoa”. Kritiikkiä saa tavoitteessaan epäonnistunut vuorotteluvapaa sekä kotihoidontuki, kolmen puolueen ”pyhä lehmä”. Myös luonnollisten monopolien myynti, ja tietysti Talvivaaran, sittemmin Terrafamen, tukeminen.
Voi siis tiivistää, että Väisäsellä oli ”kirja sisällään”. Tammi vastasi 56 minuutissa, että kiinnostaa.
Väisänen itse ei aio ikinä politiikkaan. Siinä joutuu tekemään omien arvojen vastaisia päätöksiä. Hän sanoo äänestäneensä neljää puoluetta. Hänen inhokkinsa ovat perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit, se käy selväksi.
Hänen mielipiteensä edustavat talousliberalismia, mutta kaikkia tyypillisiä rikkaiden oikeistolaisten näkemyksiä hän ei jaa.
”Suomihan ei lähde nousuun perintöveron poistolla tai yhteisöveron laskemisella. Suomi nousee ainoastaan kahdella asialla: pidetään huolta koulutusjärjestelmästä ja terveydenhuoltojärjestelmästä.”
Koulutusleikkauksista hänellä ei silti ole sanottavaa. Hän on enemmän sitä mieltä, että resursseja on hukattu. Pisa-tulosten lasku huolettaa: kaikilla on mielipiteensä, mistä se johtuu, mutta kukaan ei tiedä. Perussuomalaisilta hän on yrittänyt tivata, miksi nämä syyttävät maahanmuuttoa, vaikka merkittävässä osassa suomalaisista kouluista ei ole S2-oppilaita.
”Toivon, että seuraavassa hallitusohjelmassa tulee vaikka tasokokeet koko maahan ja sitten tutkitaan.”
Näistä löytyisi Väisäsen mukaan leikattavaa: kotihoidontuki, huvialustuki, monet säilyttävät yritystuet. Verotuksessa hyvä suuntaus on ”saastuttaja maksaa”.
Väisänen tukee poliitikkoja monista puolueista, haluaa tasata pelikenttää. Vaalirahaa on saanut muun muassa vasemmiston Anna Kontula, ”eduskunnan ainoa kommunisti”.
”En usko, että minun 30 hopearahaani ovat Annan ajattelua muuttaneet. Mutta Anna on ihmisoikeusihminen, ehkä eduskunnan suurimpia, eikä sellaisia ikinä ole liikaa, ja onhan hän ihan helkkarin älykäs.”
Väisäselle on ehdotettu presidenttiehdokkaankin tukemista. Hän ei kerro kenen ja missä vaaleissa.
”Kärkiehdokkaasta sanottiin, että tue häntä x eurolla, niin pääset Linnan juhliin. Tällä tavalla asia ei etene.”
Tehän ootte ruinanneet multa rahaa montako kertaa? Viis kertaa?
En vain pidä teistä.
Väisänen on tuttu viihteellisestä sijoitusohjelmasta Leijonan luolasta, jossa hän laukoo suoria sanojaan. Välillä menee yli, kuten silloin kun hänelle pitchattiin koirien palkitsemislaitetta.
”Jos saan antaa yhden vinkin, ei kannata sanoa televisiossa, että minä vien koiran ainoastaan piikille. Siitä kyllä koiraihmisiltä tuli palautetta.”
Ohjelmasta on löytynyt mielenkiintoisia firmoja. Väisänen on strategiansa vastaisesti sijoittanut myös kuluttajatuotteisiin, kuten vegaaniruokayritys Rebl Eatsiin. Formaatti on silti Suomeen vähän liian iso. Potentiaalisia hakijoita ei ole tarpeeksi, ja sijoittajaleijonatkin ovat vähän eri kastia kuin amerikkalaisohjelmassa.
”Kerrankin oli joku kaivosrobotti, joka meni sekaisin studiossa ja meinasi rikkoa kaikki paikat. Sitten oli kaveri, jolta oli kysytty, haluatko toistaa pitchin, ja se ajaa polkuautolla ja jäätyy aivan tyystin. Ainakin toinen noista leikattiin pois.”
Ei ole tarkoitus, että nöyryytetään ketään, hän sanoo. Aika lempeitä on oltu.
”No ehkä joitakin, joiden tiedetään olevan väärällä motiivilla liikenteessä, on voitu vähän runtata mutta ei liikaa.”
Tuolla hyllyssä ovat kaikki Tervot, tuolla Hotakaiset, Väisänen esittelee.
”Se on kyllä surkeaa, että nuoret eivät lue. Se on kuulemma noloa. Onko se sitten hienoa, jos olet tyhmä?”
Omille lapsille on luettu, ja lomalla otetaan välillä puhelimet pois ja käsketään kirjan ääreen.
Väisänen haluaa tukea kulttuuria etenkin kuluttamalla sitä. Hän käy standup-keikoilla, teatterissa, konserteissa (viimeksi Nylon Beat, seuraavaksi Hector). Hän on myös tehnyt lahjoituksen, jolla toteutetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämä Valkokangas-elokuvakäsikirjoituskilpailu joka toinen vuosi kymmenen vuoden ajan.
”Minulla tuli oikeasti kyynel silmään, kun ensimmäinen voittaja Harri Veistinen kertoi aamutelevisiossa, että hän oli jo päättänyt lopettaa käsikirjoittamisen. Näinä kulttuurivihamielisinä aikoina on hyvä, että jotkut tukevat kulttuuria.”
Väisänen ei halua kutsua harrastuksikseen sen enempää kulttuuririentoja kuin sunnuntaiaamun sählyä. Harrastaminen kuulostaa vapaa-ajan työltä. Missään nimessä hän ei golfaa eikä metsästä. ”Tuollaiset helvetin aikasyöpöt”, hän toteaa.
”Metsästys on kuulemma hyvä tapa tavata ihmisiä, joilla on menestystä ja varallisuutta. Mutta minulla on puhelimessa 2 361 yhteystietoa. Jos jonkun haluan tavata, voin soittaa.”