Hiljaa ei aina hyvä tule

Ihmisten päivittäin puhumien sanojen määrä on laskenut huomattavasti 2000-luvulla. Näin ainakin väittävät BBC:n Science Focus -lehden lainaamat tutkimusyhteenvedot.

Yhdysvalloissa, Meksikossa, Euroopassa ja Australiassa kerättyjen aineistojen perusteella vuonna 2019 puhuttujen sanojen määrä oli 28 prosenttia pienempi kuin vuonna 2005. Alle 25-vuotiailla väheneminen oli selvästi muita ikäryhmiä voimakkaampaa.

Tutkimukset kertovat havainnosta, eivätkä ne osoita suoria syitä muutokselle. Arkikokemusten perusteella vaikuttaisi kuitenkin uskottavalta, että merkittävä tekijä taustalla on digitaalisen viestinnän, erityisesti sosiaalisen median ja viestipalvelujen yleistyminen.

Jos ennen ystävien kanssa puhuttiin puhelimessa tai jopa kasvotusten, nyt viestit singahtavat alustoilla ja verkkoja pitkin.

Edes pikaruokalan tai kaupan kassan kanssa ei nykyään vaihdeta muutamaa sanaa, koska asiointi hoidetaan automaatilla.

Vähitellen alkaa hahmottua, että vuosituhannen vaihteen jälkeen alkanut muutos yksittäisten ihmisten elämässä ja koko yhteiskunnan tasolla on suurempi kuin ehkä olemme hahmottaneetkaan.

Emme vieläkään näe hyvin lähelle, mutta monet oireet tuntuvat liittyvän toisiinsa. Langanpäitä on vähän joka puolella. Esimerkiksi syntyvyyden laskua selitetään yhä useammin muutoksilla parisuhteiden muodostumisessa eikä pelkästään taloudellisilla tekijöillä.

Sosiaalinen media on tehnyt ihmisten tunteiden ruokkimisesta valtavan kannattavaa liiketoimintaa. Vuorovaikutus on siirtynyt alustoille, joiden perustehtävä on pitää käyttäjän huomio tiukasti hallussaan.

Demokratia on lujilla. Ennen politiikka oli sitä, että paikallisesta rakennushankkeesta väittelivät ihmiset, joihin saattoi omassa arjessa törmätä. Keskustelua käytiin oman lehden palstoilla tai huoltoasemien parlamenteissa.

Nyt politiikkaa leimaavat somen maailmalaajuiset kulttuurisodat ja identiteettikiistat meemeineen.

Aiemmin hiljaisuus oli keskittymisen merkki. Ihminen työsti omia ajatuksiaan. Kun hän alkoi puhua toisen ihmisen kanssa, mukaan tuli tiedonvaihdon lisäksi tunteiden vuorovaikutus.

Puheen määrää kartoittaneet tutkimukset eivät ota kantaa seurauksiin. Olisi iloinen yllätys, jos toiminta digitaalisessa maailmassa vahvistaisi ihmissuhteita, vähentäisi yksinäisyyttä ja parantaisi hyvinvointia samalla tavalla kuin puhuminen kasvotusten.

Valitettavasti perusteita optimismiin ei ole helppo löytää. Nuorten psyykkinen kuorma tuntuu kasvaneen.

Miten tätä muutosta pitäisi hallita? Tuskinpa siten, että pankit yhtäkkiä palauttaisivat konttoreitaan ja ohjaisivat ihmisiä hoitamaan asioita tiskin takana istuvan työntekijän kanssa. Teknologinen muutos on mennyt menojaan.

Puhumista tuttujen ja tuntemattomien kanssa kannattaa viljellä arjessa tietoisesti. Keskustelu on hyvä tapa opiskella. Oman työyhteisön kehittämistä edistää jutustelu kahvipöydän ääressä.

Poliittinen sanailu kannattaa hoitaa muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Puhumalla ja kuuntelemalla.