Taustajoukot

Yksi päätös muutti maailman.

Tällä lauseella markkinoidaan Normandian maihinnoususta kertovaa uutuuselokuvaa Myrskyn ikkuna.

Maihinnousu kesäkuussa 1944 oli toisen maailmansodan käännekohta, joka kiihdytti natsi-Saksan tappiota. Hyökkäys on esitetty muun muassa elokuvissa Atlantin valli murtuu (1962) ja Pelastakaa sotamies Ryan (1998).

Jokainen sukupolvi tuntuu kertovan Normandiasta oman tarinansa. Aihe palaa valkokankaalle 30 vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa ote on kuitenkin eri.

Perinteisen sotaelokuvan sijaan Myrskyn ikkuna on kamaridraama meteorologista, jonka tehtävänä on arvioida, onko operaatio turvallista aloittaa myrskyn lähestyessä Pohjois-Atlantilta.

Tarina perustuu näytelmään – ja lopulta tositapahtumiin, kuten tällaisten elokuvie­n alussa on tapana muistuttaa. Hahmoihin lukeutuvat päämeteorologi James Staggin (Andrew Scott) ohella hänen kilpailijansa (Chris Messina) ja sotajoukkoja komentava kenraali Eisenhower (Brendan Fraser). He kaikki pitävät palopuheita sääennusteen merkityksestä. Elokuva rakentaa unohdetusta yksityiskohdasta sodan ratkaisuhetkeä.

”Meillä oli paremmat meteorologit kuin saksalaisilla”, Eisenhower summaa menestyksensä syyn elokuvan lopussa.

Myrskyn ikkuna ei ole genressään ainutlaatuinen.

Saksalaisten Enigma-koodin murtamisesta kertova The Imitation Game (2014) oli taloudellinen menestys ja kahdeksan Oscarin ehdokas – ja todennäköisesti monen vastaavan elokuvan innoittaja. Se väittää matemaatikko Alan Turingin työn jopa lyhentäneen sotaa.

Sotatapahtumien kulisseihin kurkistaa myös Operaatio Mincemeat (2021). Se kuvaa hämäysoperaatiota Sisilian maihinnousun alla, vuotta ennen Normandiaa.

Britit antoivat saksalaisten ymmärtää, että maihinnousu tapahtuisi toisaalla. Lopulta Sisilian onnistunut valloitus johti Benito Mussolinin syrjäyttämiseen.

Molemmat elokuvat ovat varman päälle tehtyjä inspiroivia tarinoita taitavilla näyttelijöillä. The Imitation Gamesta Benedict Cumberbatch sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Mincemeatin joukkoa johti Colin Firth.

Jatkuvasta suosiosta huolimatta vastuu sotaelokuvista on siirtynyt pienemmille studioille. Hollywoodin suurtuotannot keskittyvät supersankareihihin ja sarjaelokuviiin. Jos taisteluiden sijaan tarina sijoittuu kotirintamalle, budjetti pysyy maltillisena.

Tarinat kutkuttavat siksi, että sodan kunniaa jaetaan aiempaa laajemmin. Sotilaiden lisäksi voittoon ovat vaikuttamassa matemaatikot, vakoojat, konttoristit ja meteorologit.

Unohdettuja tarinoita kaivellessa ja mark­kinoidessa mittakaava saattaa kadota. Kuinka monta ratkaisevaa hetkeä toiseen maailmansotaan oikein mahtuu?

Käänteisesti voi ajatella, että kuuden vuoden ajan ympäri maailman käytyyn konfliktiin myötävaikutti loputtomalta tuntuva määrä ihmisiä, kukin omalla panoksellaan.

Sodan rakenteellisten syiden erittely olisi huomattavasti tylsempää. Voimavaransa liiaksi venyttänyt Saksa oli matkalla kohti tappiota jo ennen Normandian maihinnousua. Ranskan-rintama kiihdytti kehitystä ja päästää myös länsiliittoutuneet osingolle sotamuisteluihin.

Turhautumistaan ylimarkkinointiin on purkanut muun muassa historioitsija James Holland, joka kirjassaan Sicily ’43 kuittaa Mincemeat-projektin lähes ohimennen.

Sen pahemmin Mincemeat kuin mikään muukaan hämäysoperaatio ei ratkaissut koko toisen maailmansodan kohtaloa, toisin kuin elokuvantekijöiden ja kustantajien liioittelu väittää, Holland kirjoittaa.

Toisen maailmansodan unohdettuja rintamia kolutaan seuraavaksi Suomessa.

Tässä kuussa ensi-iltansa saa Aku Louhimiehen ohjaama Lapin sota. Aihe on suomalaisessa historiankirjoituksessa ja elokuvassa jäänyt perinteisesti jäänyt talvisodan ja jatkosodan varjoon.

Ero ulkomaisiin ”unohdettuihin aiheisiin” on tosin selvä. Suomessa sotaelokuvat ovat yhä perinteisiä suurtuotantoja.

Runsaan viiden miljoonan euron budjetti on pienempi kuin Louhimiehen Tuntemattomalla sotilaalla (2017), mutta edelleen moninkertainen suomalaiseen keskivertoelokuvaan nähden. 

Aku Louhimies: Lapin sota. Elokuva­teattereissa 23.10.