Kakkagate

Hyvät kuulijat, olemme nyt täällä kansanedustaja Tarmo Veteläisen tyylikkään kodin siistissä kylpyhuoneessa, josta aukeaa avara näkymä perheen viihtyisään olohuoneeseen ja myöskin rauhalliseen makuuhuoneeseen silloin kun ovi sinne on avoinna. Mutta kansanedustaja Veteläinen, tämä teidän kotinne ei ole tainnut aina olla näin siisti, vai kuinka?

”No ei tosiaan ole ollut. Se oli heti siinä juhannuksen jälkeen, eduskunnan viimeisenä päivänä ennen kesälomaa, kun tulin kotiin, niin tuossa pöntössä oli ilmielävä uloste. Vetämättömänä. Ja vähän haiskahtikin.”

Kuulostaa ällöttävältä. Joko silloin ajattelitte, että kyseessä olisi hybridikakka?

”Ei se siinä vielä tullut mieleen. Ajattelin, että olisivatko lapset unohtaneet vetää. Tai vaikka minä itse, kun oli siinä tullut vähän juhlituksi kesäloman alkamista.”

Mitäs sitten seurasi?

”Kun sitten lomamatkalta palailin, niin tuolla olohuoneen lattialla oli vieraan miehen housut.”

Ne siis eivät olleet teidän omanne?

”Ei ne näyttäneet siltä. Olivat punaiset ja niissä oli nahkavyö. Minä olen enemmän henkselimiehiä ja mustanpuhuva. Mutta sitten ajattelin, että olisiko vaimo ostanut ne minulle syntymäpäivälahjaksi ja unohtanut piilottaa. Niin että ihan kohteliaisuussyistä olin muka huomaamatta niitä ennen syntymäpäivää.”

Ja syntymäpäivänäkö vaimo sitten antoi ne?

”No ei, ne pääsivät ihan unohtumaan, kun silloin syntymäpäivän aamuna löytyi eteisestä se Daavidin linko.”

Daavidin linko! Siis se israelilainen ohjusjärjestelmä?

”Juuri se. Vaimo siitä vähän säpsähti, mutta minä heti arvasin, että se on kyllä jokin demarien jekku, kun nehän sen tilasivat ja nyt siitä vaahtoavat.”

Hekö sen olivat tuoneet?

”Se jäi siinä selvittämättä, kun jo parin yön perästä meidän vuoteeseen ilmaantui irti leikattu hevosen pää. Minä kun en ratsasta enkä totoakaan harrasta, niin rupesin ounastelemaan, että nyt taitaa olla kyberhyökkäys­ käynnissä ja kuka tietää, vaikka olisi ihan valtiollinen toimija takana.”

Eikö teitä huolestuta, että mitä seuraavaksi?

”Ei, ei, päinvastoin, tämähän osoittaa, ettei meikäläinen ole mikään turha jäbä, kun näinkin muistetaan.”