Kuusi kilpailutettua

Kilpailijoina on kuusi suomalaista naista. Vain yksi heistä voittaa. Hän saa kaiken, muille ei jää mitään.

Tällä kertaa ei olla kotisohvalla töllöttämässä tositelevisio-ohjelmaa vaan ”studioyleisönä” Kansallisteatterin suuren näyttämön äärellä. Viidakon villit naiset on odotettu ja kansankomediana mainostettu tuotanto, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Kristian Smeds.

Tarina rakentuu tosi-tv-sarjoista tutulle asetelmalle, jossa eri-ikäiset kilpailijat yrittävät erottua toisistaan. Hannu-Pekka Björkmanin esittämä juontaja antaa lähes absurdeja kilpailutehtäviä ja leikittelee kilpailijoiden tunteilla.

Kirjavan naisjoukon on ensin perustettava tiimi ja selvittävä yhteistuumin. Sen jälkeen alkaa henkinen piina, käännyttäminen toisia vastaan.

Tämä ei ole joukkuelaji vaan yksilökilpailu, juontaja muistuttaa. Mutta naiset pitävät yhtä ja ottavat ohjakset omiin käsiinsä. Ilmoille kajahtaa Paula Koivuniemen Aikuinen nainen, eikä se jää yhteen kertaan.

Teoksessaan Smeds hämmentää aidon ja rakennetun todellisuuden rajaa. Teatteri on antiikin Kreikan ajoista koonnut ihmisiä yhteen, antanut heille yhteisöllisen kokemuksen. Näyttelijät esittävät roolihahmoja, ja yleisö tietää sen.

Tositelevisiossa esiintyjät luovat itsestään vauhdikkaita ja kiehtovia roolihahmoja, jotka esitetään yleisölle todellisina ja aitoina ihmisinä, vaikka sisimmässään he voivat olla vaikka kuinka rikkinäisiä.

Kristian Smeds on pohjustanut esitystä toteamalla, että tosi-tv:n tähdet varastivat näyttelijän ammatin. Jos kansa on kaikonnut korkeakulttuurina pidetystä teatterista, tositelevisio on tuotava teatteriin.

Ja mikä on tulos? Hulvaton ja energinen ensimmäinen puoliaika, jossa myös ”studioyleisö” saa olla mukana päättämässä kilpailijoiden jatkosta.

Väliajan jälkeen tempo hidastuu ja tunnelma vakavoituu. Viimeisessä tehtävässä, ”Kerro ja huuhtele”, naiset avautuvat yksitellen elämänsä kipukohdista bambusta kyhätyssä vessassa. Ja huh, mitä sieltä paljastuukaan! Kilpailijakuusikon tunteisiin on helppo eläytyä.

Viidakon villit naiset on parodia tosi-tv:n ja sosiaalisen median yksilökeskeisestä, itseä ja omaa etua korostavasta ja kilpailuhenkisestä maailmasta, jonka ytimessä on yksinäisyys.

Se on myös Smedsin vakava yritys houkutella kansaa takaisin teatteriin, yhteisöllisen kokemuksen ääreen. Saa nähdä, miten käy. 

Kristian Smeds: Viidakon villit naiset. Kansallisteatteri (Vilhonkatu 11, Helsinki) 19.12. asti.