Turvaneuvostoon pyrkivä Suomi nakertaa kansainvälistä järjestelmää

Suomi korostaa kansainvälistä oikeutta, mutta Palestiinan kohdalla linja ilmenee oman edun ja liittolaissuhteiden vaalimisena.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Merit Hietanen Paula Malan
3 MIN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio tiedotti 27. elokuuta Suomen lopettavan YK:n palestiinalaispakolaisten apujärjestön (UNRWA) tukemisen.

Suomi on tukenut UNRWA:ta vuodesta 1952. Tuki on vakiintunut noin viiteen miljoonaan euroon vuodessa. Vielä kesäkuussa YK-suurlähettiläs Elina Kalkku korosti Suomen vankkumatonta tukea UNRWA:lle ja sen keskeistä roolia palestiinalaispakolaisten peruspalveluissa, humanitaarisessa avussa ja alueellisessa vakaudessa.

UNRWA perustettiin 1949 turvaamaan perustarpeet yli 700 000 Israelin sotatoimia paenneelle palestiinalaispakolaiselle, kunnes heidän tilanteeseensa löytyy oikeudenmukainen ratkaisu. Järjestön mandaatti on uusittu kolmen vuoden välein YK:n yleiskokouksessa ylivoimaisella enemmistöllä.

UNRWA:n merkitys tulee sen yhteiskunnallisesta asemasta. Järjestö on tarjonnut 5,9 miljoonalle palestiinalaispakolaiselle koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluja yli 75 vuotta. Se on merkittävä humanitaarisen avun antaja ja palestiinalaisten työllistäjä.

UNRWA ylläpitää rekisteriä palestiinalaispakolaisista, joilla kuten kaikilla pakolaisilla on kansainvälisen oikeuden mukainen paluuoikeus kotimaahansa. Israel vastustaa palestiinalaisten paluuoikeutta. Rahoituksen siirtäminen muille järjestöille sivuuttaa ongelman ytimen eli vastuun palestiinalaispakolaisten tilanteesta.

Israel on kuitenkin hyötynyt UNRWA:sta. Kansainvälisen oikeuden mukaan miehittäjävaltio on vastuussa miehittämänsä väestön hyvinvoinnista, mutta palestiinalaisten kohdalla tehtävän on hoitanut UNRWA kansainvälisten rahoittajien tuella. Rahoitus on ollut hinta ratkaisun puuttumiselle.

Gazan tilanne on osoittanut, ettei edes elämää ylläpitävien humanitaaristen palveluiden kuten vedenjakelun estämisestä joudu vastuuseen. Israel onkin nyt nähnyt mahdollisuuden tuhota UNRWA:n ja suunnittelee palestiinalaisten pakkosiirtoja.

Vuonna 2024 Israelin parlamentti sääti lait, joiden nojalla se kielsi järjestön toiminnan ja katkaisi yhteydenpidon estäen UNRWA:n avustuskuljetukset ja kansainvälisten työntekijöiden pääsyn Länsirannalle ja Gazaan.

Toimet UNRWA:ta vastaan verhoiltiin syytöksiin järjestön työntekijöiden osallisuudesta lokakuun 2023 Hamasin terrori-iskuun. UNRWA reagoi erottamalla syytetyt, vaikkei todisteita löytynyt. Samalla Israel on levittänyt disinformaatiota UNRWA:sta.

Tammikuussa 2026 Israelin turvallisuusministeri Itamar Ben-Gvir johti operaatiota, jossa Israelin joukot tunkeutuivat UNRWA:n päämajaan Itä-Jerusalemissa kaivinkoneiden moukaroidessa rakennuksia. Työntekijöitä pidätettiin. Päivää ennen Tavion ilmoitusta Israel tuhosi UNRWA:n ammattikoulun. YK:n tiloilla on kansainvälisen oikeuden takaama koskemattomuus.

Israelin hyökkäys UNRWA:ta vastaan osoittaa piittaamattomuutta monenkeskistä järjestelmää kohtaan. Sen rankaisemattomuus, jopa tukeminen, luo vaarallisen ennakkotapauksen. Juuri siksi Tavion päätös on isku Suomen jo heikolle uskottavuudelle Palestiinan kysymyksessä. Samanaikaisesti Yle uutisoi kymmeneksi vuodeksi jatketusta asekauppasopimuksesta Israelin kanssa.

Toisin kuin Suomi, 81 prosenttia YK:n jäsenmaista on tunnustanut Palestiinan. Turvaneuvostoon pyrkivä Suomi korostaa kansainvälistä oikeutta Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan, mutta Palestiinan kohdalla linja ilmenee lyhytnäköisenä oman edun ja liittolaissuhteiden vaalimisena.

Ulkopoliittisen johdon on syytä kyetä vastaamaan, millaista oikeudenmukaista ratkaisua turvaneuvostoon pyrkivä Suomi aikoo palestiinalaispakolaisille edistää, jos UNRWA‑tuki on lopetettu. 

Kirjoittajat ovat entisiä UNRWA:n työntekijöitä sekä Lähi-idän tilanteeseen perehtyneitä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun asiantuntijoita.