Iskujen seuraukset tuntuvat yhä

Moni suomalainen muistaa, missä sai tiedon syyskuun 11. päivän iskuista vuonna 2001. Liki kolmetuhatta ihmistä kuoli keskellä New Yorkia työpäivän alkaessa, mutta teon pysyvät seuraukset näkyvät ja tuntuvat länsimaissa vielä neljännesvuosisataa myöhemmin.

Tekijät halusivat maksimaalisen julkisuuden, sillä terrori-iskuilla pyritään aiheuttamaan suurissa ihmisjoukoissa pelkoa. Kohteena eivät olleet vain tietyt rakennukset ja niissä olleet ihmiset, vaan tarkoituksena oli myös vaikuttaa suurten kansanjoukkojen mieliin.

Kokonaan toinen asia on, saavuttivatko tekijät tavoitteensa. Teot tuomittiin lähes yksimielisesti, mutta ehkä joidenkin silmissä isku osoitti, että väkivallalla voi pakottaa maailman huomion itseensä.

Tällainen pelon ja välillisten vaikutusten tavoittelu on yksi terrorismin piirteistä. Terrorismin määritelmä on silti kiistanalainen. Siitä huolimatta harva kiistää, että juuri syyskuun iskut muuttivat länsimaiden turvalli­suuskäsitystä enemmän kuin mikään muu ter­rori­teko.

Poikkeuksellisuus perustui mittakaavaan ja poliittisiin seurauksiin. Yksittäisessä iskussa kuoli suuri määrä ihmisiä. Isku oli myös symbolisesti vahva, kun se romahdutti yhdestä maailman tunnetuimmasta kaupunkimaisemasta maailmankauppaa nimessään kantavat kaksoistornit.

Syyskuun iskut ovat edelleen ainoa kerta, kun Nato on aktivoinut perustamissopimuksensa kuuluisan 5. artiklan. Yhdysvallat mylläsi hallintoaan ja aloitti terrorisminvastaisen sotansa, joka ulottui pitkäksi aikaa myös Afganistaniin mutta vähäisin tuloksin.

Vaikutukset näkyvät lentokentillä, tiedustelulaeissa, valvontajärjestelmissä ja siinä, miten valtiot perustelevat poikkeuksellisia turvallisuustoimia.

Näiden toimien vaikutuksia on vaikea mitata, mutta vastaavan kokoluokan iskuja ei ole enää nähty länsimaissa. Veritekoja on yhä ollut, mutta ne ovat olleet pienempiä ja usein yksittäisten hyökkääjien tekemiä.

Terrori-iskujen painopiste on siirtynyt vuorollaan Afganistaniin, Irakiin, Pakistaniin, Syyriaan ja Nigeriaan. Nykyään teot keskittyvät erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Syyskuun 11. päivän iskut kasvattivat ilmeisen pysyvästi turvallisuuden tavoittelun ja kansalaisoikeuksien välistä jännitettä.

Jos tavoitteena on terrorismin torjunta, päättäjien on aiempaa helpompi saada läpi rajoituksia ihmisten arkeen ja liikkumiseen. Tekniikan kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia valvontaan, ja niitä on toden teolla otettu käyttöön.

Monille johtajille sana terrorismi toimii, kun haetaan perusteluita voimankäyttöön. Välillä kipinänä on oikeastikin terrorismiksi luokiteltava toiminta, mutta jo pelkkä vastaiskujen mittakaava kertoo, että niillä tavoitellaan myös muuta. Välillä taas terrorismipuhe on vain viikunanlehti peittämässä alastonta sotimista.

Televisiolähetykset todistivat New Yorkin iskuja.

Terrorismin vastaista sotaa taas on siirretty kauas kameroista paikkoihin, joihin maailman ei haluta katsovan.