Jakautunut kansakunta

Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington kirjoitti poliittisen testamenttinsa syyskuussa 1796. Hän varoitti jäähyväiskirjeessään repivästä puoluepolitiikasta ja kehotti amerikkalaisia pysymään erossa muun maailman sodista. Sekaantuminen eurooppalaisiin konflikteihin ei palvelisi Yhdysvaltojen etua.

Marko Maunula korostaa, että Yhdysvallat on 250-vuotisessa historiassaan noudattanut pääosin Washingtonin neuvoa. Poikkeuksen muodostaa toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin amerikkalaisilla on ollut erittäin vahva rooli kansainvälisessä politiikassa.

Yhdysvaltojen historia on täynnä ristiriitoja ja heiluriliikettä. Liberaalin ja sivistyneen Barack Obaman jälkeen presidentiksi nostettiin arvaamaton narsisti Donald Trump, joka on ravistellut perinpohjaisesti maan instituutioita ja liittolaissuhteita.

Maunula on asunut Yhdysvalloissa yli 30 vuotta, lähes puolet elämästään. Hän työskentelee historian professorina Atlantassa.

Arvoitus nimeltä Amerikka ei ole silti varsinainen historiateos vaan eräänlainen esseekokoelma, joka lähestyy Yhdysvaltojen poliittisia ja kulttuurisia ristiriitoja histo­rian kautta.

Maunula korostaa, ettei Pohjois-Amerikka ole yhtenäinen valtio vaan maanosa, jossa eri kulttuurit ja maailmankatsomukset kilpailevat keskenään.

Liittovaltio koostuu heimoista ja alueista, joiden käsitykset arvoista sekä yhteiskunnan ja yksilön suhteesta poikkeavat toisistaan.

Esimerkiksi Alabaman ja Kalifornian käsitteleminen yhtenä yksikkönä olisi Maunulan mielestä yhtä outoa kuin Suomen ja Romanian luokittelu samaan lokeroon.

Yhdysvaltoja tarkastellaan Maunulan teoksessa maan eri osien syntyhistorioiden kautta. Vaikuttavin jakolinja on kulkenut etelän ja pohjoisen välillä 1600-luvulta lähtien, jolloin englantilaiset siirtolaiset ryhtyivät asuttamaan itärannikkoa.

Etelän ilmasto suosi plantaasitaloutta. Se ruokki taloudellista individualismia ja orjatyövoimaa. Kun puuvilla oli noussut keskeiseksi maataloustuotteeksi 1800-luvulla, etelä oli valmis jopa sotimaan orjuuden säilyttämiseksi.

Pohjoisen asukkaat joutuivat etsimään kylmemmän ilmaston vuoksi muita tulonlähteitä, mikä johti teolliseen tuotantoon, rakentamiseen ja kauppaan. He arvostivat koulutusta ja olivat valmiimpia maksamaan veroja yhteiseksi hyväksi.

Maunula kirjoittaa rasismista, Ku Klux Klanista ja siirtolaisuudesta. Hän kertoo Yhdysvaltojen varhaisista presidenteistä, John Adamsista ja Thomas Jeffersonista, joiden ajattelutapoihin kulttuurierot vaikuttivat voimakkaasti.

Maunulan mukaan erot näkyvät edelleen etelän ja pohjoisen sekä kaupunkien ja maaseudun välillä. Sama koskee suhtautumista vapaakauppaan ja osavaltioiden oikeuksiin liittovaltiossa.

1900-luvun alkupuoliskolla Yhdysvaltoja muokkasi köyhyyttä ja rasismia pakenevien afroamerikkalaisten massiivinen muuttoliike etelän maaseudulta pohjoisen teollisuuskaupunkeihin.

Myöhemmin muuttoliike kääntyi kohti etelän dynaamisia kasvukeskuksia, Atlantaa, Dallasia, Houstonia ja Charlottea. Silti vanhat perinteet näkyvät siellä edelleen.

Etelässä kasvaneet ostavat vaurastuessaan talon kaukaa naapureista. Maa edustaa heille vaurautta, vapautta ja statusta. Maunulan mukaan he ihmettelevät pohjoisesta tulleita jenkkejä, jotka hankkivat asuntonsa keskustasta tai metrolinjojen varrelta.

Kirjassa on sen rakenteen vuoksi jonkin verran toistoa, mutta se ei häiritse. Teksti on asiantuntevaa ja sujuvaa. Maunula työskenteli nuoruudessaan Suomessa toimittajana ja on kirjoittanut Yhdysvalloista pitkään Suomen Kuvalehteen. Hän kuvaa Yhdysvaltojen monimuotoisuutta kiinnostavasti konkreettisten esimerkkien avulla.

Kirja antaa hyvät eväät lukijoille, jotka haluavat ymmärtää nykyisiä poliittisia jännitteitä ja jakolinjoja arkipäivän uutistekstejä syvällisemmin. 

Marko Maunula on Suomen Kuvalehden kolumnisti.

Marko Maunula: Arvoitus nimeltä Amerikka. 272 sivua. Otava, 2026.