Rakkaus ja kuolema

Heinäkuussa yhdysvaltalainen lauluntekijä Phoebe Bridgers esiintyi suositussa Jimmy Fallon Showssa yhdeksän lapsimuusikon kanssa. Olen harvoin nähnyt mitään yhtä lämmintä ja kaunista.

Ison porukan esittämä Lost Boys on hyvä, mutta aika tavallinen popkappale, joka on vanhemmille kuulijoille nostalginen, nuorille samastuttava. Sen levyversion taika on isolta osin tuotannossa. Muutenkin Bridgersin uusi albumi kuulostaa unelta. Tai unelmalta.

Kahden hienon soololevyn jälkeen Bridgers painui studioon ystäviensä kanssa. Bridgersin, Julien Bakerin ja Lucy Dacusin muodostaman Boygenius-yhtyeen levy (The Record, 2023 ) palkittiin muun ­muassa vuoden parhaan vaihtoehtoalbumin Grammylla. Julkisuus kävi niin raskaaksi, että Bridgers katosi. Hän keskittyi kolmanteen albumiin ja yksityiselämään.

Ylivertaisella Lost Weekend -levyllä Bridgers käsittelee ihmissuhteita ja isänsä kuolemaa. Hän on aina kirjoittanut suoraan omasta elämästään ja tekee niin myös nyt.

Vuosikymmenen alussa Bridgers ja näyttelijä Paul Mescal olivat yksi viihdemaailman seuratuimmista pareista. Heidän eronsa jälkeen Bridgers aloitti suhteen koomikko Bo Burnhamin kanssa. Kumpaankin viitataan useasti.

Bridgersin isä oli väkivaltainen alkoholisti. Heidän välinsä olivat vaikeat. Never Going Back! -rämpytys on kuin itselle tehty muistio. Sen loppuun on liitetty isän jättämä ääniviesti, jossa hän pyytää tytärtään soittamaan takaisin: ”Hey, Phoebe. It’s your dad. I know you’re busy. Being a rock star takes up a lot of your time, I’m guessing.”

Bridgers on sukupolvensa parhaita sanoittajia: hauska, tarkka ja vereslihalla. Erityisesti hänen tyyliinsä kuuluvat pienet, merkitykselliset yksityiskohdat, joita Bridgers kirjoittaa lähes kaikkiin lauluihinsa.

Isoin muutos kuuluu albumin äänikuvassa. Mieleen nousee Radioheadin siirtymä The Bends -levyn suhteellisen suorasta kitararockista OK Computerin kokeilevuuteen.

Useimmat Lost Weekend -levyn laulut sopivat akustisen kitaran kanssa esitettäviksi, mutta niitä on muokattu voimakkaasti. Amerikkalaiseen lauluntekijäperinteeseen yhdistyvät Bridgersin rakastama ambient-tekstuuri ja elektroninen särinä.

Toisinaan laulut hautautuvat hälyyn. Välillä ne muuttavat suuntaa tai päättyvät yllättäen. Eihän elämäkään koostu vain selkeistä ja ennustettavista elementeistä.

Ensiluokkainen poplevy on myös kiehtova äänikollaasi. Harvoin musiikki tuntuu yhtä merkitykselliseltä ja palkitsevalta kuin Lost Weekend. 

Phoebe Bridgers: Lost Weekend. Secretly Canadian, 2026.