Maailmanparantaja muistaa
Elina Hirvosen Kauneuksien lokikirja avaa hauraita maailmoja, Niina Holm kirjoittaa.
Kauneuksien lokikirja on kirjailija ja dokumenttiohjaaja Elina Hirvosen autofiktiivisen trilogian toinen osa ja jatkoa Rakkauksien lokikirjalle. Toisten hätä saa maailmanparantajan eetoksesta tunnetun minäkertojan liikkeelle, mutta trilogian sydämessä on henkilökohtainen tuska.
Rakastin ihmisiä ympärilläni. Halusin suojella heitä. Sitten jokin muuttui. Kun katsoin uutiskuvia vanhemmista lapset sylissään tulvaveden keskellä ja videoita, joissa sotilaat ampuvat lapsia lähietäisyydeltä.
Kirjailijalla herää ahdistuksen keskellä tarve kirjoittaa tytöstä joka oli. Hän alkaa muistaa tämän kokeman pudottavan yksinäisyyden. Hän kohtaa lähisuhdeväkivallan tuottama trauman, joka ottaa vuosikymmenten jälkeen vaikka pulukammon muodon.
Kun aivojen tietojärjestelmä särkyy, sanat eivät toista kokemusta. Yksinäisyys on kielettömän yksinäisyyttä.
Kirjailijalle tyttö on sinä, lapsi jota hän tahtoo suojella. Asunnosta, kaupungista ja maasta toiseen muutettu Tiimarin päiväkirja avaa 11-vuotiaan kokemuksia raastavasti. Tyttö kirjoittaa halustaan kuolla. Kirjailijan oma koulusta pian kotiutuva lapsi on samanikäinen ja turvassa.
Minäkertoja on yhteydessä konflikti- ja sota-alueilla selviytyviin ystäviinsä ja lukee samalla tutkimuksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Hän hakee sanoja kokemuksilleen läheltä ja kaukaa. Yö pommisuojassa Kiovassa on yksi tarinan avainhetkistä.
Trauman kokeneiden oireet ja ulkopuolisuuden kokemus voivat olla lopulta yhdistävä tekijä maailmassa ja kirjallisuudessa. Kauneuksien lokikirja menee syvälle ihmisten ydinkokemuksiin: se saa katsomaan toisten kipuun ja omaa menneisyyteen.
Susanna Hastin Ruumis/huoneet on vedenjakaja suomenkielisessä kirjallisuudessa. Hirvonenkin lainaa teosta, joka toi meille memoir-lajityypin. Memoirissa viehättää sen avaama liikkumavara: esseemäisyys ja vapaa tunnemaaston ja -historian tutkiminen.
Autofiktiossa on vääjäämättä terapiakirjallisuuden sävyjä, mutta jokainen jolla on menneisyys saattaa tuntea lajin vaikutuksen ja tarpeellisuuden.
On monella tasolla tärkeää sanoittaa yksityisiä kokemuksia ja tabuja, ja tehdä käsittämättömiä kokemuksia näkyviksi. Tässäkin mielessä Kauneuksien lokikirja on yhteiskunnallinen teos.
Elina Hirvosen tiiviin teoksen lukee yhdessä illassa. Se jättää liikaakin sanomatta, mutta onnistuu raottamaan hauraita maailmoja, joissa ihmiset tuhoavat ja pelastavat toisiaan.
Elina Hirvonen: Kauneuksien lokikirja. 139 sivua. WSOY, 2026.