Supolla on monta ottajaa

Ulkoministeriön korkein virkamiesjohtaja, valtiosihteeri Jukka Salovaara käynnisti maanantaina keskustelun suojelupoliisin (supo) paikasta.

Salovaara arvioi, että supo tulisi siirtää sisäministeriön alaisuudesta pikemminkin ulkoministeriön hallinnonalalle.

”Ulkoministeriö ja suojelupoliisi ovat läheisiä kumppaneita. Olemme samojen ilmiöiden äärellä ja teemme hyvää yhteistyötä. Analyysimme ovat usein yhteisiä”, Salovaara sanoi suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa.

”Olisi luontevaa, että vahvasti siviilitiedustelupalveluksi muuttunut suojelupoliisi olisi ulkoministeriön ohjauksessa, kuten Ruotsissa.”

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kannatti toimittajille virkamiesjohdon esitystä. Pääministeri Petteri Orpo (kok) taas pohti, että sopiva paikka supolle voisi olla pikemminkin valtioneuvoston kanslia eli pääministerin ministeriö. Orpon mukaan supon paikasta tulisi ylipäänsä tehdä selvitys.

Valtiovarainministeriö Riikka Purra (ps) kuittasi, että suojelupoliisille ”tuntuu olevan paljon ottajia”. Hän ei tarkemmin halunnut arvioida kysymystä tässä vaiheessa.

Jos keskustelu kuulostaa tutulta, se johtuu siitä, että se on käyty ennenkin.

Suojelupoliisin paikasta taitettiin peistä jo viime syksynä. Sisäministeriö päätti lakkauttaa kansallisen turvallisuuden yksikkönsä, jonka alaisuudessa eli niin kutsutussa tulosohjauksessa supo oli aiemmin toiminut.

Poliisitaustaisen Mari Rantasen (ps) johtama sisäministeriö oli siirtämässä suojelupoliisia aluksi ministeriön poliisiyksikköön. Tämä herätti huolta sekä kokoomuksessa että Suomen Kuvalehden tietojen mukaan myös suojelupoliisissa.

Pääministeri Orpo esitti, että supon siirtämistä valtioneuvoston kanslian alaisuuteen ainakin selvitettäisiin. Rantanen torppasi ajatuksen toteamalla, ettei siirrosta ole sovittu hallitusohjelmassa.

Lopulta uusi paikka löytyi vanhasta kotipaikasta. Supo siirrettiin erityisjärjestelyllä suoraan kansliapäällikön alaisuuteen.

”Olen edelleen sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä meidän pitää vähintään selvittää mutta mielestäni myös siirtää suojelupoliisi valtiojohdon lähempään alaisuuteen eli valtioneuvoston kansliaan”, Orpo sanoi tuolloin. 

Myös sijoittaminen ulkoministeriön alaisuuteen pyöri jo viime syksynä keskusteluissa yhtenä vaihtoehtona.

Supon paikkaa valtionhallinnossa sivuttiin esimerkiksi valtioneuvoston turvallisuusjohtamisen kehittämishankkeessa. Suomen Kuvalehti pyysi viime syksynä sekä ulkoministeriön että tasavallan presidentin kanslian lausunnot hankkeen loppuraporttiin liittyen.

Molemmissa lausunnoissa korostui ajatus suojelupoliisin ohjauksen arvioimisesta uudelleen.

Esimerkiksi ulkoministeriön mukaan suojelupoliisi on kehittynyt siviilitiedustelusta vastaavaksi virastoksi, jonka rooli ”ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa sekä poikkeusoloja tukevan tiedon tuottamisessa on keskeinen”.

Näin ollen sen toimintaa ei olisi ”tarkoituksenmukaista ohjata poliisiorganisaation tavalla”. Kansankielisemmin asia muotoiltiin suoraan suojelupoliisista: Koska supon tärkeimmät asiakkaat ovat presidentin ja pääministerin kansliat sekä ulkoministeriö, tulisi myös organisaation sijaita hallinnollisesti niitä lähempänä.

Ulkoministeriön painoarvoa yhtenä vaihtoehtona on nostanut Ruotsissa elokuun alkupuolella tehty päätös. Siihen Salovaarakin puheessaan viittasi.

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi elokuun alkupuolella uuden Ruotsin ulkomaantiedustelupalvelun perustamisen juuri ulkoministerin alaisuuteen.

Uuden viraston on määrä aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta. Ulkomaantiedustelupalvelun rinnalla jatkavat turvallisuuspoliisi Säpo, signaalitiedustelupalvelu FRA ja puolustusvoimien sotilas- ja turvallisuustiedustelupalvelu Must. Mustista siirretään kuitenkin uudelle palvelulle esimerkiksi salaisia tiedonhankintatehtäviä.

Uudistus ei ole saanut länsinaapurissa pelkästään kiitoksia, mutta tästä huolimatta ulkomaantiedustelupalvelun perustaminen hyväksyttiin suurella enemmistöllä. Uuden viranomaisen luomista perusteltiin erityisesti Ukrainan sotaan johtavilla tapahtumilla ja niiden opetuksilla.

Ruotsissa aiheesta tehty raportti painotti, että Venäjän hyökkäystä Ukrainaan pidettiin tiedusteluyhteisössä epätodennäköisenä, koska arviossa painotettiin liikaa esimerkiksi sotilaallisia riskejä ja toisaalta liian vähän politiikkaa, kuten presidentti Vladimir Putinin motiiveja.