Foreign Affairs: Länsi työnsi puolivahingossa Kiinan syliin geopoliittisen valtin

Kiina hallitsee ylivoimaisesti harvinaisten maametallien jalostusta. Sillä on maailman suurimmat tunnetut varannot ja noin 85 prosenttia maailman jalostuskapasiteetista.

Yleinen käsitys on, että ylivoima syntyi vuosikymmeniä kestäneen mestarisuunnitelman tuloksena. Foreign Affairsin laajassa artikkelissa professorit Gloria Xiong ja Jessica Chen Weiss haastavat tämän käsityksen.

Heidän mukaansa selitys on toisenlainen. Pitkään kyse oli pelkästä taloudesta.

Kiina tuotti ja jalosti 1980-luvulla maametalleja muita halvemmalla. Länsimaat halusivat hyödyntää halvat hinnat tukeutumalla sikäläisiin jalostamoihin. Samalla ne pystyivät siirtämään saastuttavan tuotannon Kiinaan.

Myös Kiina itse tarkasteli alaa talouden kautta. Se halusi kasvattaa vientitulojaan mutta näki samalla matalat hinnat ongelmana, joka johtui muun muassa ylikapasiteetista.

Muutos Kiinan ajattelussa ajoittuu vasta vuoteen 2010, jolloin Kiinan ja Japanin kiistojen yhteydessä maametallien vienti häiriintyi. On edelleen epäselvää, oliko vientirajoitus Pekingin tietoinen toimi vai paikallisten toimijoiden aloite.

Joka tapauksessa tapahtumaketjun jälkeen Kiina ja muut maat havahtuivat harvinaisten maametallien merkitykseen. Ne ovat kriittisiä esimerkiksi puolustusteollisuudelle, puolijohteille, autoille ja energiasiirtymälle.

Kiina alkoi nähdä asemansa geopoliittisen arvon. Muutosta ovat viime aikoina vahvistaneet jännitteet Yhdysvaltojen kanssa.

Yhdysvallat on rajoittanut Kiinan pääsyä kehittyneisiin puolijohteisiin, jolloin Kiina rajoitti kriittisten mineraalien ja maametallien vientiä.

Kirjoittajien mukaan nykyinen vastakkainasettelu ei ole niinkään Kiinan vuosikymmeniä toteuttaman suunnitelman tulos kuin Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen toimien ja vastatoimien kierre. Molemmat maat pyrkivät lisäämään omaa turvallisuuttaan, mutta samalla ne vahvistavat toistensa epäluuloja.

Artikkeli haastaa lännessä yleisen käsityksen kaikkitietävästä ja pitkäjänteisesti kaikkeen varautuvasta Kiinasta. Nykytilanne on yhtä paljon seurausta eri syistä toteutuneista taloudellisista ja historiallisista kehityskuluista kuin tietoisesta strategiasta.