Rapakon takaa
Yhdysvalloista tulevien työhakemusten määrä Helsingin yliopistoon on kasvanut 80 prosenttia kahden vuoden aikana. Onko meneillään amerikkalainen aivovuoto?
5
MIN
Ajatus lähdöstä kypsyi Halley Froehlichin mielessä pitkään. Hän työskenteli Kalifornian yliopiston Santa Barbaran kampuksella kalatalouden ja vesiviljelyn apulaisprofessorina. Työolosuhteet olivat Donald Trumpin toisella presidenttikaudella vaikeutuneet. Tieteen rahoitusta leikattiin ja tutkimushankkeita jäädytettiin.
Heti Trumpin toisen kauden alussa hallinto oli kieltänyt tiettyjen käsitteiden käytön akateemisessa tutkimuksessa. Kiellettyjen joukossa oli erityisesti moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvää sanastoa, mutta listalla oli myös ilmastonmuutokseen liittyvää käsitteistöä.
Froehlich piti työstään, Kaliforniasta, sen ihmisistä ja ilmastosta, mutta tutkimuksen tekeminen kävi päivä päivältä raskaammaksi.
Kun hän huomasi sosiaalisen median alustalla Blueskyssa, että Helsingin yliopisto etsi bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan professoria, hän haki paikkaa ja sai sen. Paikka on vakituinen. Froehlich muutti miehensä ja päiväkoti-ikäisen tyttärensä kanssa Suomeen huhtikuussa.
Froehlich tutkii sitä, miten kalatalous ja vesiviljely voivat sopeutua muuttuvaan ilmastoon, ja miten niiden aiheuttamia ilmastovaikutuksia voidaan lieventää.
Kyse ei siis ole kovin kiistanalaisesta tutkimuksesta. Silti Froehlichin piti Yhdysvalloissa miettiä, mitä sanoja käyttää tutkimushakemuksissa. Jopa vanhat hakemukset joutuivat syyniin.
”Meihin otettiin yhteyttä jo myönnettyjen apurahojen osalta ja pyydettiin poistamaan niistä sanoja kuten ilmastonmuutos ja monimuotoisuus.”
Useimmiten hän kollegoineen myöntyi. Tutkimusta voi tehdä, vaikka kyseiset sanat eivät olisi tutkimushakemuksessa, he yrittivät perustella itselleen.
”Mutta tuntui väärältä sensuroida sitä, mitä todellisuudessa tutkimme.”
Kahden viime vuoden aikana jokainen Froehlichin rahoituslähde joko jäädytettiin tai viivästyi merkittävästi, hän kertoo.
Sen takia laitehankinnat ja palkkojen maksaminen takkusivat. Joskus palkat jäivät kokonaan maksamatta. Oli mietittävä väliaikaisia ratkaisuja ja samalla pelättävä, että rahaa ei lopulta tulekaan. Jatkuva epävarmuus vei aikaa ja energiaa.
Tuhansia jäädytettyjä tai lopetettuja apurahoja. 25 000 irtisanottua tutkijaa tai tutkimustyöhön liittyvissä organisaatioissa työskentelevää henkilöä. Peräti 35 prosentin ehdotetut leikkaukset tieteen rahoitukseen.
Yhdysvaltojen tiedemaailma on kaaoksessa.
Tammikuussa Yhdysvallat vetäytyi maailman terveysjärjestö WHO:sta. Terveysministeri Robert F. Kennedy Jr uskoo rokotteiden aiheuttavan autismia.
Nyt hallinto haluaa purkaa vertaisarviointijärjestelmää päästäkseen vaikuttamaan tutkimusrahoituspäätöksiin.
Maaliskuussa 2025 tiedemedia Nature kysyi tutkijoilta, harkitsevatko he muuttoa pois Yhdysvalloista. 75 prosenttia vastasi kyllä.
Yksi muuttajista on Charles Brenner. Hän on amerikkalainen biokemisti, joka toi heinäkuussa Suomeen mukanaan tutkimuslaboratorionsa. Hän tutkii ympäristötekijöiden ja perimän aiheuttamia aineenvaihdunnallisia häiriöitä: miten sellaiset vaikuttavat terveyteen ja sairauksiin.
Brennerin ryhmään kuuluu kolme tutkijaa ja yksi jo Suomessa oleva teknikko.
”Trump on tietenkin jokaisen tutkijan mielessä, se on itsestään selvää. Mutta minun kohdallani tilanne on monimutkaisempi kuin että ’oranssi mies on paha’”, hän sanoo.
Brenner kertoo lähteneensä Yhdysvalloista osittain sen takia, että hän on tyytymätön liittovaltion terveysvirastoon (NIH). Se on yksi maailman merkittävimmistä lääketieteen rahoittajista. Brennerin näkemys on, että terveysvirasto onnistuu harvoin rahoittamaan merkittävää ja kunnianhimoista lääketieteellistä tutkimusta.
Terveysviraston ongelmista on uutisoitu laajalti. Poliittiset kiistat repivät lääketiedettä. Työntekijöitä on irtisanottu ja osa lähtenyt.
Viime lokakuusta maaliskuun loppuun mennessä terveysviraston myöntämä apurahoitus puolittui verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuosi sitten.
Brennerin mielestä ongelmat kuitenkin juontavat aikaan ennen Trumpia. Hänen mukaansa terveysvirasto hylkää usein tutkimushakemuksia, jotka sisältävät aidosti uusia ja mullistavia avauksia, ja suosii sen sijaan tutkimusta, joka pysyy tuttujen ja hyväksyttyjen rajojen sisällä.
Brenner sanoo tulleensa Suomeen pysyvästi. Mukanaan hän tuo muun muassa nikotiinin toksikologiaa käsittelevän hankkeen, jolle Sigrid Juséliuksen säätiö on myöntänyt rahoitusta.
Suomessa häntä houkuttivat paitsi hyvät työskentelyolosuhteet ja kollegat myös yksi maailman parhaimmista geenipankeista.
Kahden viime vuoden aikana Yhdysvalloissa asuvien tutkijoiden mielenkiinto on herännyt Helsingin yliopistoa kohtaan.
Kehittämispäällikkö Jaana Nylund Helsingin yliopistosta kertoo, että USA:sta tulevien työnhakijoiden määrä on kasvanut 80 prosenttia kahden vuoden aikana.
Kaikki hakijat eivät ole välttämättä Yhdysvaltain kansalaisia, mutta hakiessaan Helsingin yliopistoon he ovat olleet Yhdysvalloissa.
”Erityisesti varhaisen uravaiheen tutkijoiden osuus on tässä hakijoiden joukossa merkittävä”, Nylund sano.
Toistaiseksi yliopistoon palkatuissa tutkijoissa ei kuitenkaan näy suurta muutosta USA:n kansalaisten kohdalla. Amerikkalaiset tutkijat ovat yliopiston kymmenen kärkikansallisuuden joukossa. Kansallisuuksia on edustettuna 111.
”Sanoisin, että muutaman vuoden sisällä näemme tilastojenkin valossa, onko kyseessä tiedepakolaisuus USA:ta vai ei.”
Onko meneillään amerikkalainen aivovuoto? Jotkut Yhdysvalloissa jo pelkäävät niin.
Näin ajattelee myös Halley Froehlich. Moni hänen tuntemistaan ihmisistä, jotka työskentelivät joko yliopistoissa tai liittovaltion laitoksissa, ovat lähteneet. Australiaan, Britanniaan, Kanadaan, Ranskaan, Islantiin, hän luettelee.
Hän arvelee, että vaikutukset seuraavaan tutkijasukupolveen nähdään jälkijättöisesti. Hän on erityisen huolissaan nuorista tutkijoista, jotka ovat riippuvaisia apurahoista ja saavat niitä tällä hetkellä heikosti.
”Moni nuori tutkija ei tällä hetkellä pääse opettelemaan ammattiaan. Ketkä sitten ratkaisevat seuraavan pandemian?”
Ehkä tulevat innovaatiot tehdään Euroopassa? Charles Brennerin mielestä se saattaisi olla mahdollista, jos rahoittajat sitoutuvat vahvasti tutkimuksen tukemiseen ja ymmärtävät tekijät, joiden takia tutkijat haluavat muuttaa.
”Silloin kyseessä voisi olla varsin merkittävä liikehdintä.”
Euroopalla on kuitenkin matkaa tieteen supermantereeksi. Sekä Yhdysvallat että Kiina käyttävät kumpikin vuosittain yli tuhat miljardia Yhdysvaltain dollaria julkiseen ja yksityiseen tutkimusrahoitukseen, Eurooppa 750 miljardia dollaria.